Beonica vs Koga, myrkyllinen ninjamestari!

Kartano odotti minua. Tai oikeastaan Pokémonsali, mutta se ei tälläkertaa näyttänyt Pokémonsalilta! Sali kyllä sijaitsi aivan Fuschian kaupungin keskustan tuntumassa(mutta kuten olin tehnyt jo johtopäätökseni, Fuschia ei ollut mitenkään hirveän iso kaupunki..) Sali oli eristetty kaupungista korkealla muurilla, mutta jo porteista päästessäni sisään oli tämä Kogan valtakunta laajentunut hyvin isolle alueelle - mutta iso oli myös piha.
Ja pihamaa oli paljon vaatimattomampi mitä Celadonin kaupungissa. Komeita ja paksuja puita täällä näkyi, mutta muuten maassa kasvoi kitukasvuista nurmikkoa ehkä hyvällä tuurilla jossain kohdin. Puut vetivät maapersätä kaiken ravinnon ja nyt maaperä muistutti enemmän taistelutannerta - no, ehkä se olikin. Täällä olisi ihanteellista harjoitella ulkonakin.

Mutta minun matkani jatkui sisälle Clefairy perässäni(ja kyllä, Clefairy oli nyt jaksanut tai viitsiytynyt itse loikkimaan!) Olimme käyneet täällä jo Neonin kanssa ja siksi osasin suunnistaa oikeaan paikkaan, vaikka suunnistustaitoni olivat oikeastaan olemattomat. Sanottaisiinko, että yritin niukin naukin muistella miltä kenttä ja materiaalit huoneissa olivat näyttäneet, mistä olimme menneet paripäivää sitten(ja olkoon se nyt näin, salipäälikkö ei varmaan monia haasteita ota päivässä, ja kun Neon ja Norbitkin ovat ekrenneet minua ennen..)
-H-haluaisin otella..!
Kajautin täydellisen puhtaalla äänelläni ilmoille, ääneni heijastuen takaisin seinistä, ja tämä sai minut säpsähtämään. Paikka näytti ja tuntui autiolta!

Salin toisessa päädyssä näkyi vain kirkas väläys joka läheni seinsästä toiseen Beonicaa. Samassa joku seisoi tytön takana.
-Olen Koga, salivalmentaja.
Sillä hetkellä mies siirtyi taas salamannopeasti ja ninjamaisesti paikasta toiseen.
-Toivottavasti olet perehtynyt salini erikoisuuksiin. Molemmat käyttävät saliottelussa 4 pokemonia. Ilman aikarajaa. Haastajalta sallitaan vaihdot, minulta ei. Ottelu päättyy kun jomman kumman pokemonit ovat ottelukyvyttömiä.
Koga kertoi rauhallisella tasapaksulla äänellä.
-Ensimmäinen valintani on Venonat, matkaan!
Pörröinen pokemon saapui kentälle.

-Oh?
Säpsähdin pyörähtäen ympäri heti kun viesti kerkesi aisteista mennä aivoihin että joku oli takanani. Enkä kerennyt kuin vilahduksen miehestä nähdä, kun hän jo katosi. Kuin ninja. Mutta niin hän taisikin olla.

Olin nähnyt jotain ninjan kaltaisia vain maikkarin aamupiirretyissä, eikä minulla ollut niistä oikein mitään kuvaa, mutta en ikinä voisi liikkua mitenkään noin uskomattomasti! Jos hän edes liikkui, eikai tässä mitään taikuutta ollut mukana?

-Clefairy valitsen sinut!
Huudahdin oman Pokémonvalintani ja Clefairy oli valmiina loikkaamaan kentälle.
'Clef!'

Ja ottelu alkoi(no, menen taasen suoraana siaan)
-Clefairy Tuplaläimäys!
Huudahdin Clefairyn loikaten kohti Venonatia, valmiina iskemään tuohon Double Slap-iskunsa.

Pieni, tasapaksu ja karvainen pokemon pyöri lattialla lähes perä nurkkaan asti sen saadessa iskut kasvoihinsa.
-Ylös, Confusion!
Venonat aloitti sekaannus aseensa käyten ja lhäetti väreaaltoja kohti Clefairyä.

Olimme saaneet ensimmäisen siirron tehtyä ja Venonat sai tällin. Aluksi halusin vain saada jonkinlaisen kosketuksen vastustajaani, oikeastaan tähän violetinsävyiseen Pokémoniin. En ollut ennen otellut sellaista vastaan joten en tiennyt niiden kyvyistä paljoakaan.
Kuitenkin venonat oli nopea - hieman nopeampi kuin Clefairy. Se hypähti ylös ja iski paineaaltoja kohti Clefairya: jotka iskivät pieneen Pokémoniini!
pari Clefairyn perääntyvää askelta kun isku iski siihen, mutta minusta Clefairy ei kuitenkaan ollut saanut älyttömästi vahinkoa.

Koska tiesin venonatin olevan nyt hiukan nopeampi laji kuitenkin, halusin hieman aikaa ja iskeä kauempaa - ehkä. Tämä oli arpapeliä oikeastaan nyt.
-Clefairy Metronome!
Huudahdin Clefairyn kohottaen kätensä, lähtien kuin tanssiliikettä tekemään. Samassa hetkessä lattia alkoi täristä jalkojemme alla.
Metronome oli muuttunut Earthquake-iskuksi.

Valtavan voimakas isku jytisytti maata eikä Venonat voinut hetkeen tehdä mitään. Pokemon toisti nimensä ääni väristen. Koga seisoi kuin patsas tärinän keskellä eikä välittänyt juuri mitään tilanteesta. Venonat tosin saattaisi olla pahassa pulassa. Sen taso oli paljon Clefairya alhaisempi.
-Leech life!
Venonat ampui clefairya kohden ns. tikun, joka imisi Venonatiin itseensä lisä energiaa Clefairyltä.

Maanjäristys olisi voinut tehdä paljonkin enemmän vahinkoa - siis jos Clefairy olisi ollut maatyypin Pokémon. Nyt kuitenkin siltä jäi kokonaan STAB-pisteet tähän voimaan saamatta, mutta isku kuitenkin iski Venonatiin - ja myrkkytyypin ominaisuuksiensa takia Earthquake teki kuitenkin vahinkoa Pokémoniin. Venonat oli kuitenkin nopea liikkeistään, se ie vielä kahden iskumme jälkeen ollut minkäänlaisessa pulassa, vaan lähti iskuun ampuen ötökkätyypin hyökkäyksen kohti Clefairyä.

Ja tämä isku imi energiaa vastustajalle!
San toki huokaista helpotuksesta ettei Leech Life vastannut voimaltaan mitään Giga Drainia, mutta kuitenkin vahinko oli aina vahinkoa.. vähäinenkin.
-Kunnossa?
Kuiskasin hiljaa huulteni välistä. Clefairy oli valmiina jatkamaan. Halusin kokeilla tuuriamme vielä kerran.

-Clefairy Metronome!
Huudahdin Clefairyn heilauttaen taas käsiään, tällä kertaa syntyen Retaliate-isku.
Clefairy hyökkäsi kohti Venonatia.

Tämä isku riitti kaatamaan Venonatin. Koga nyökkäsi kunnioittavasti kaksikon taidoille ja pyysi pokemoninsa takaisin.
-Pärjäätköhän Venomothille...!
Pokemon saapui pallosta läiskytellen siipiään ja toistaen kaikuvaa nimeään salissa.
-Venomoth, Solar beam.
Venomoth alkoi keräämään energiaa siipiinsä. Auringon näki selvästi ikkunoista joten iskua pystyi hyödyntämään myös sisätiloissa.

'Celafairy!' Pokémon huudahti tuon taklautuen Venonatiin, hypähtäen sitten iskunsa jälkeen taaksepäin. Venonat kaatu maahan eikä siitä ollut enää taistelijaksi.
Niinpä mutristin suutani huolestuneena. Tämä oli käynyt vähän liiankin helposti, vaikka Venonat oli saanut tehtyä vahinkoa Clefairyyn. Kuitenkin nyt Clefairy oli se joka edelleen seisoi noista kahdesta. Oliko Koga sittenkään nimensä veroinen?

Kentälle ilmestyi Venomoth, Venonatin kehittyneempi muoto. Olin muistaakseni nähnyt tämän viimeksi silloin kun Neon otteli, mutta nyt minusta vasta tuntuikin että Koga alkoi otella. Venomoth alkoi ladata Aurinkosädettään.. uskaltaisinkohan kokeilla Metronomea vielä uudestaan? Minulla oli käynyt jo kaksi kertaa niin hyvä tuuri! Mutta jos se nyt loppuisi tähän? Toisaalta jos Venomoth vain saisi tyssäytytettyä iskunsa Clefairyyn, se voisi olla menoa..!

-Clefairy Metronome vielä kerran!
Huudostani kaikui epävarmuus, se oli vain siksi että jotain oli tehtävä enkä osannut ajatella nyt selkeästi: ja niinpä ensimmäinen ajatus joka oli mielessäni oli äkkiä heitettävä kentälle ennen kuin Venomoth kerkeäisi hyökätä..

Clefairy valmistautua tekemään Metronome-iskunsa: tällä kertaa tuli Psych Up-isku, mutta se epäonnistui: Venomothilla ei ollut tapahtunut stats-muutoksia(kaunista, kaunista, tiedän)

Voi ei!
Ensimmäinen virhe..

-Pokemonisi on hyvin koulutettu. Niiden taso on omiani korkeami, mutta katsotaan selvitäkö tästä. Vapauta sädekimppu!
Venomothin ääni kaikui vielä kerran ympäri salia kun pokemon laukaisi valtavan sädekimpun Clefairyä kohden.

Oli liian myöhäistä enää tehdä mitään. Ja silloin kun olisi ollut vielä mahdollisuus, olin tehnyt väärän valinnan. Venomothin Auringosta keräävä energia jonka se nyt vapautti valtavalla voimalla kohti Clefairyä sai aikaan kirkkaan välähdyksen, ja suorastaan räjähdyksen iskun iskeytyessä!

Minä säpsähdin mutta tuhon jäljiltä en voinut välttyä: Clefairy oli poissa pelistä. Olimme pärjänneet niin hyvin Venonatia vastaan, mutta kun sen kehittyneempi muoto oli tullut kentälle olimme saaneet heti selkäämme!
-Clefairy palaa.
Kutsuin Pokémonini takaisin palloonsa. Jos ei Clefairy, niin kuka sitten? Eeveellä ei taitaisi olla mahdollisuuksia tässä pelissä.. eikä Ivysaurilla tai Mukilla, jos Venomoth omaisi psyykkisiä voimia. Sitä riskiä en uskaltaisi ottaa Venonatin Confusionin jälkeen.

-Rhyhorn valitsen sinut!
Huudahdin heittäen toisen Pokémonini kentälle. Yritin peittää niin hyvin kuin mahdollista pienen huolenhäivähdyksen kasvoiltani, koska en ollut ennen otellut oikeastaan Rhyhornin kanssa.. mutta olin nähnyt sen kyvyt. Jos vain kaikki toimisi nyt.. Mutta kuten ollakaan, olin hirveän huono esittämään tyyntä varsinkaan tällaisessa tilanteessa!

-Rhyhorn Sarvi-isku!
Yritin kuitenkin - olin nyt laittanut itseni likoon tähän peliin. Ei saisi luovuttaa..
Rhyhornin kentälletulo oli rauhallinen. Pokémonilla oli varmasti ennenkin oteltu, ja käskyni kuultua se lähti - hieman verkkaisesti mutta kuitenkin - syöksymään kothi venomothia valmiina seivästämään sen sarvellaan.

-Väistä!
Venomothin oli helppo lehahtaa kauemmas sarven tieltä. Pokemon lehotteli hetken katon rajassa ja laskeutui taas alemmas.
-Sleep powder!
Siivet alkoivat pölyttää unijauhetta kohti Rhyhornia.

Rhyhorn oli rymistänyt voimalla kohti Venomothia ja Pokémonilta oli löytynyt jopa voimaa yrittää ponnistaa Venomothin kimppuun - vaikka sitä ei olisi Rhyhornista ulkoapäin heti uskonutkaan! Valitettavasti isku ei osunut, sillä höyhenenkevyesti Venomoth osasi väistää hyökkäyksen leikitellen ilmassa.

Rhyhorn jysähti takaisin kentälle - olihan siinä kovaa kiveä jopa yli sata kiloa! Tuskin kerkesi Pokémon kohdistaa katsettaan takaisin vastustajaansa, kun kimalteleva jauhe laskeutui kuin yö Rhyhornin päälle. Pokémonin silmät menivät kiinni vaikka iso Pokémon yritti selvästi taistella vastaan, ja sen näki jo hätääntyvän oudosta tilanteesta, mutta siinä samalla Pokémon nukahti. Tuo kaatui kyljelleen kentän räsähtäen Pokémonin alla.
-Rhyhorn!
Kiljahdin enkä voinut uskoa silmiäni. Oliko Rhyhorn näin helposti jo kaadettu?
-Voi, nouse ylös Rhyhorn, nouse ylös..
Aloin vinkumaan hiljaa oikeastaan vain itseäni yrittäen lohduttaa, mutta tunsin kuinka paniikki alkoi vallata minua sisältäni. Mitä pitäisi tehdä? Mitä jos emme pystyneet mitään tekemään? Jos Rhyhorn ei heräisi, kenet laittaisin seuraavana kentälle? Kenellä olisi mahdollisuuksia Venomothille? Vai oliko kellään?

Mutta Rhyhorn ei noussut ylös.
Olimmeko haukanneet liian ison palan tällä kertaa? Jääneet Kogalle toiseksi?

-Kerää voimat uuteen sädekimppuun!
Venomoth alkoi taas keräämään auringonvalosta energiaa siipiinsä. Rhyhornilla oli vielä aikaa heräillä.

Päässäni kerkesi käydä vihainen ajatus, kuinka inhosinkaan näitä jännittäviä tilanteita. Kuinka epävarmuuden vallitessa mieleni se löi kaiken lukkoon. Nytkin, mitäänvaroittamatta, mutta olin sen sekuntia ennen aavistanut että raajani kylmettyisivät kuin rautakankien tapaisiksi - ja niin ne olivat tehneet. Tunsin etten saanut itseeni enää mitään kontrollia ja se sai oloni tuntemaan vielä pelokkaammaksi: nyt näin vain Venomothin, joka keräsi uudestaan auringon energiaa itseensä, valmiina iskemään Rhyhorniin ehkä jopa kuollettavan iskun. Olihan tuo sama kaatanut Clefairynkin..!

Mitä voisi enää tehdä? Rhyhorn oli edelleen kellistettynä kentälle eikä se näyttänyt virkoamisen merkkejä häiriötilassaan. Kuinka kauan tämä kestäisi?
Voi, tuntui kuin aika olisi lipunut yhä hitaammin. Kuins ekunnit, ne olisivat olleet yhä pitempiä kerta toisensa jälkeen. Enkä saanut suustani sanaakaan, toisaalta minulla ei ollut mitään sankarillista ideaa pelastautua tilanteesta.

Mielessäni vain kävi, kuinka hyvin minulla oli viimekerralla saliottelussa mennyt: nyt otettiin reilusti taas takkiin.

-Vapauta sädekimppu kun olet valmis!
Hetken Venomoth keräsi vielä energiaa ja vapautti lopulta kimpun kohti Rhyhornia. Matkaa oli vielä, jos Rhyhorn heräisi, se pkerkeäisi ehkä vielä väistämään.

Venomoth huipensi iskunsa jysäyttäen kirkkaan valosäteen uudestaan vastustajaansa kohti - tälläkertaa vastassa oli valitettavasti jo toinen Pokémonini! Eikä kuulunut kuin laukaus ja vapautuva valoenergia häikäisi hetkeksi silmät kunnes se iskeytyi Rhyhorniin: ja iso kiviPokémon lennähti iskun voimasta taaksepäin, jysähtäen parinmetrin päähän itsestäni.

-Rhyhorn..!
Kuului avuton inahdukseni joka katosi nopeasti jonnekin rakennuksen syövereihin. Isku oli tehnyt todella pahaa vahinkoa Rhyhorniin, sillä Pokémon oli heikko ruohotyypin iskuille. Toisaalta Venomoth ei ollut ruohotyypin Pokémon joten iskulla olisi voinut olla varaa vielä suurempaan voimaan jota ei toteutunut. Mutta en voinut väittää sitä, etteikö isku olisi ollut hurja.

Rhyhorn avasi silmänsä nopeasti, mutta sen jaloilleen pääseminen oli hankalampaa. Rakenteeltakaan Pokémon ei ollut siroin, mutta niin se vain nousi - mutta vahinkoa se oli saanut ja paljon, ja sen kyllä näki.
Oliko minun järkeä jatkaa Rhyhornin kanssa? Se toisaalta olisi poissa jo seuraavasta Venomothin iskusta. Emme kerkeäisi hyökätä Venomothiin, toisaalta Venomothin oli aivan liian helppo väistää Rhyhornin fyysisiä iskuja.. ellei sitten, yritettäisiin kuitenkin..!

-Rhyhorn kiltti, yksi isku, vain yksi.
Kuiskasin hiljaa vaaleanpunaisten ruusunväristen huulteni välistä. En tiennyt kuuliko Pokémon minua vai eikö se vain halunnut kuulla: sen katse oli Venomothissa. Katse jossa oli taistelunhalua, mutta toisaalta myös nyörtyminen - Rhyhorn oli alakynnessä, se tiesi sen itsekin.

-Rhyhorn Jääsäde!
Yritin luottaa itseeni, yritin luottaa Pokémoniini. Ja siinä samalla Rhyhornkin halusi yrittää: vaikka isku näytti tuovan vaikeuksia, se kuitenkin täjäytti jäätävän kylmän säteen, Ice Beamin, kohti Venomothia.

Isku jysähti perhosmaiseen pokemoniin, joka jähmettyi kalikaksi samantien. Se menetti loputkin voimansa pitkän taiston jälkeen.
-Pahus... Takaisin! Matkaan Golbat! Bite!
Jättimäinen lepakko aloitti ottelunsa puraisulla.

/Anteeksi rakkaani, lomaani olen hetken pitänyt../
Uuden, lentävän Pokémonin tulo sai minut kaivelemaan Pokedexini esille;
'Golbat, lepakkoPokémon. Kehittynyt Zubatista. Yhdellä puraisulla se voi imeä litroittain verta.'
en ollut ennen nähnyt moista.

Golbat hyökkäsi Rhyhornin kimppuun, ja tiesinhän minä ettei Rhyhorn enää kestäisi, mutta puraisu riitti kaatamaan sen tällä kertaa kentältä. Kivenkovaa nahkaa ei saanut helposti haavoitettua, mutta se ei tarkoittanut etteikö Rhyhorn olisi kärsinyt vahinkoa.

-Palaa Rhyhorn.
Kutsuin Pokémonin takaisin. Se oli kuitenkin sujunut loistavasti, emmehän me olleet ennen otelleet kahdestaan. Olin jännittänyt ja paljon, mutta nyt olisi kutsuttava viimeinen Pokémon kentälle.. kuka se olisi?
Golbat löi siipiään ilmassa. Eli ei ainakaan Ivysaur, koska en voinut olla varma osaisiko Golbat kenties supervahvoja lentotyypin iskuja. Butterfreellekin se voisi olla liian suuri riski.. olihan perhonen puoliksi ötökkätyyppiä. Muk? Eevee?

-Valitsen sinut Eevee!
Huudahdin heittäen koiraPokémonin kentälle. Pokémon loikkasi ulos pallosta valmiina otteluun.
-Tee Pika-isku!
Huudahdin Eeveen syöksähtäen kohti Golbatia, valmiina iskemään tuohon Quick Attackin.

Isku osuikin varsin voimakkaasti ja Golbat jysähti selälleen maahan päästäen ikävän kirkaisun.
-Takaisin ylös, wing attack.
Kogan tasapaksu ääni toisti ja Golbat lähti jälleen hyökkäykseen. Se valmistautui iskemään siipensä vastustajaan.

Eevee laskeutui keveästi neljälle tassulleen Golbatin sen sijaan paiskautuen iskun voimasta kentän kamaralle. Eevee oli valmiina leikkiin, se otti askeleen taaksepäin kyyriestyen jo vaanivan näköiseksi, valmiina odottamaan seuraavaa käskyä. Tällä kertaa Golbat oli kuitenkin nopeampi. Olihan se kovinkin vikkelämpi Pokémon kuin pieni Eevee, ja niin otus syöksyi varsin mitään varoittamatta kohti Eeveetä: läimäisten siivellään pientä vastustajaansa!

Kuului ulhadus Eeveen lennähtäen taaksepäin, kuitenkinn jalkojensa päällä hoiperellen.
Olinhan tiennyt sen, Golbatilla oli lentotyypin iskuja! Siksi oli hyvä etten ollut valinnut Ivysauria tai Butterfreetä. Mutta Eevee.. en tiedä kuinka kauan se tulisi kestämään. Mutta taisteluntahtoa Pokémon uhkui.

-Eevee Puraisu!
Huudahdin Eeveen lähtien uuteen syöksyyn kohti Golbatia, mutta nyt Pokémon oli paljastanut terävät hampaansa - ja oli valmiina iskemään ne armotta Golbatin lihaan!

Golbat aikoi väistää ilman käskyä, mutta Eeveen leuat losahtivat sen siipeen! Pokemon jysähti maahan ja jäi Eeveen alle räpiköimään.
-Nokkelaa... Ihanko suunnittelit tuon kaiken?
Koga hämmästeli.
-Golbat, yritä nousta ylös!
Mutta Golbat ei kyennyt liikuttamaan toista siipeään ja oli loukussa.

Vaikkei Eevee suurimpiakaan Pokémoneja ollut, oli siinä varmasti sen verran massaa, että Golbatin olo muuttuisi hankalaksi vastustajan takertuessaan hampailla Pokémonin siipeen. Lentokykyinen Golbat oli kyllä omalta ruumiinrakenteeltaan hento, kuten ehkä useimmat lentävät lajit.

Golbat joutui pakkolaskun eteen, kaksikon rysähtäen maahan. Eeveen ote ei kuitenkaan irronnut heti - tämähän oli leikkisälle Pokémonille mitä hasukempaa hupia: ja nythän sen saalistajanvaistot vasta heräsivät!
Eeveen kurkusta kuului matala, uhkaileva murahdus.
En ollut ennen kuullutkaan sellaista, ja se sai ihoni nousemaan kananlihalle.

-Eevee Facade!
Huudahdin Eeveen yrittäen toimia nopeasti: se päästi hampaansa irti Golbatista, mutta samalla Pokémon valmistautui uuteen iskuunsa. Paljon sillä ei ollut varaa ottaa vauhtia, mutta kuitenkin Pokémon syöksyi painollaan kohti Golbatia.

Lentävä pokemon ei päässyt niin nopeasti ylös, että olisi kerennyt Eeveen alta pois. Isku jysäytti Golbatin uudelleen rähmälleen voimalla.
"Tässä taas nähdään ettei pokemonien taso ole tärkeintä. Eevee on hyvin koulutettu."
Koga tuumaili mielessään ja katsoi suorastaan taisteluauran omaavaa Eeveetä.
-Golbat, sludge bomb!
Golbat pääsi lopulta ylös ilmaan ja avasi suuren kitansa ruikaten myrkkyä matkaan.

'Eivei!'
kuului matala haukahdus Pokémonin kurkusta, kun se laskeutui takaisin kentän kamaralle iskunsa jälkeen. Golbat oli saanut taas vahinkoa, mikä oli hyvä juttu, mutta siivillään itseään ilmassa pitelevä Pokémon sai paljon itseensä ylimääräistä kokoa.

Sludge Bomb räjähti Golbatin kidasta kohti maankamaraa ja Eeveetä, eikä iskun tieltä voinut väistää - syövyttävä, myrkyllinen lietettä iskeytyi pieneen Pokémoniin.
Kuului vain ulahdus kun kaunis, vaalenaruskea turkki oli historiaa ja Eevee oli saanut vahingot äskeisestä iskusta. Samalla Pokémon kouristeli myrkytys-tilan kourissa. Sludge Bomg oli aiheuttanut myrkytystilan!

Olisihan tämä pitänyt arvata! Olisi pitänyt olla paljon varovaisempi kun lähti leikkiin myrkkytyyppien kanssa! Nyt, vaikka Golbat ei saisi meihin iskettyä paljoa tai mitään vahinkoa, Eevee lähtisi pikkuhiljaa pois pelistä.. ja kun tuo Pokémon oli viimeinen toivoni!

Samassa sen kuitenkin tajusin. Facade! Äskeinen isku, jota olimme käyttäneet, voima kasvaisi 70:stä 140:en jos käyttäjä myrkyttynyt, halvaantunut tai paloi(mitä kettua, suomennokset?) Se olisi siis meidän tilaisuutemme iskeä..!

-Eevee Facade!
Huudahdin uudestaan Eeveen lähtien uuteen syöksyyn kohti Golbatia - ja jos tämä isku vain osuisi, niin Golbat saisi vielä mojovemmat tällit..