Hattarapää ja tosikko suurkaupungissa

- Taitaa harmittaa kun et itse päässyt pistämään paikkoja paskaksi,
Greta laukoi takaisin hieman närkästyneenä Kidan kommentista.

- Käyn vielä kaupassa, etsi sinä kyyti.
Greta sanoi ja katosi läheiseen markettiin. Hän osti pientä välipalaa ja hieman Miltankin maitoa, jota myyjä kehui terveelliseksi ja hyväksi pokémoneille. Greta osti Kidallekin kevyttä syötävää, vaikka häntä ei juuri huvittanut passata raharössiä pikkutyttöä sillä hetkellä.

Greta lähti kaupasta ja etsi Kidaa.

Kida tuhahti, mutta käveli silti edestakaisin etsien jotakuta, joka voisi heittää heidät seuraavaan kaupunkiin. Hänen katseensa osui vanhaan kuorma-autoon, jonka konepelti oli auki. Kuski oli kyyristynyt hääräämään koneiston kimpussa. Kida lähestyi ja oli aikeissa avata suunsa, kun mies suoristi selkänsä. Saman tien Kidan naamalle lehahti vanhojen väkijuomien lemu. Miehelle oli roikkuva kaljamaha, risaiset henkselit ja nuhjuinen lippis väärinpäin epäsiistissä päässä. Huulessa roikkui paksu sikari. Mies huomasi Kidan, kohotti lippaansa ja virnisti leveästi.

Kida käännähti ympäri henkeään pidätellen, tuulettan kuvottuneena naamansa. Tyttö lähti päinvastaiseen suuntaan, kunnes huomasi lyhyehkön, parikymppisen tyypin vahaamassa vanhahkon, keltaisen auton konepeltiä. Auto ainakin näytti varsin tyylikkäältä... Kuskilla oli yllään farkkuhaalari ja päässä ruskea lätsä. Kida tajusi vasta lähemmäs päästyään, että kyseessä oli nainen, mutta se saisi nyt kelvata. Ei tässä koko päivää ollut aikaa.

-Anteeks, voisiks mitenkää heittää mua ja tota yhtä... Mikä sen tuppukylän nimi nyt on... Tonne seuraavaan kaupunkiin?
Nainen nosti katseensa ja pyyhkäisi mustan otsatukkansa pois silmiltä. Hän katsoi hetken hämmentyneenä Kidaa, mutta huokaisi sitten, heitti rätin kädestään sivuun ja avasi auton oven.

-Hypätkää kyytiin vaan, oon kuitenkin viemässä kamaa Ecruteakiin.
Kida hypähti ilosta, ettei tarvitsisi kävellä, huomasi Gretan astelevan ulos kaupasta ja viittoi tämän autoon.

Greta huomasi Kidan ja käveli tämän luokse. Hän tervehti naista ja katsoi autoa kiinnostuneena.

- Kyyti taisi järjestyä näemmä, ostin matkaevästä sitten,
Tyttö sanoi ja kipusi auton takapenkille odottamaan lähtöä.

Kida nyrpisti nenäänsä Gretan ostamalle ruualle, mutta otti sen kuitenkin vastaan mutisten hiljaisen kiitoksen. Auto tärähti käyntiin, ja niin teki vanhaa rokkia soittava rätisevä radiokin, ja matka Ecruteakiin alkoi.