Harjoittelua ja tutkimista

Natu siirsi koko porukan takaisin kaupunkialueelle, kuitenkin metsän laidalle, jossa oli hieman rauhaisampaa.
- Kiitos paljon, Natu!
Clarice kiitti lintua ja palautti sen palloonsa. Hän kaivoi laukkuaan ja otti sieltä esiin pitkulaisen rasian ja kääntyi Alisan puoleen. Hän avasi rasian.
- Se on Rainbow wing. Kuten näet, senkin väritys on hieman erilainen.
Clarice kertoi.

Alisan silmät loistivat kilpaa kullan ja hopeankirjavan sulan kanssa, kun tämä nojautui niin lähelle mystistä esinettä kuin uskalsi. Hän ei osannut kuin henkäistä haltioissaan.
- Lähdin pokémonmatkalleni oikeastaan osittain siksi, että unelmoin Ho-Ohn näkemisestä. Sen on kerrottu vaeltelevan näillä alueilla, mutten tosissani uskonut pääseväni näinkään lähelle. Ajatella että kohtasit sen silmästä silmään...

Vasta nyt Alisa tajusi katsella ympärilleen ja huomasi, että he olivat yhä Violetissa.
- Minnes suuntaat seuraavaksi?
Tyttö kysyi Claricelta.
- Meillä on porukka menossa vielä Ecrtuteakin salille. Se hattarapää jäi sinne ottelemaan lähtiessämme...

-Kohtaat sen vielä itsekin. Jos jatkat matkaa kanssani. Tai toisinpäin. Olen menossa myös liigaan, joten aion matkustaa ja keirrän saleja tutkimuksien ohella. Seuraavaksi menen varmaan Ecruteakiin itsekin.
Clarice kertoi hymyillen ja odotti muiden kommentteja asiaan.
- Mikä hattarapää?
Nainen kummasteli kun tajusi mitä Alisa sanoi.

Greta rykäisi huvittuneena väliin.

- Hattarapää on sen salilla olevan matkatoverin, Kidan, lempinimi. Tulet kyllä huomaamaan miksi,

Greta sanoi edelleen hieman huvittuneena. Reno nyökkäsi perään. Kummallakaan ei ollut mitään sitä vastaan, että Clarice liittyisi matkaan.

Greta katsahti taivaalle ja aavisteli kellon olevan reilusti yli lounasajan. Tytön vatsa kurahti samantien vaativasti.

- En nyt halua olla vaivaksi, mutta olisiko ruoka paikallaan?
Greta kysyi seurueelta. Renon ilme kirkastui huomattavasti kuullessaan sanan ruoka.

Alisa pudisti hiljaa päätään maininnallekin hattarapäästä, mutta lämpeni hänkin ajatukselle ruuasta. Aamiaisesta oli aikaa ja sekin oli ollut kevyt matkaratkaisu. Metsästysaseet kalisivat tytön vyöllä, mutta tällä kertaa taidettaisiin pistäytyä ihan ravintolassa.

- Ruoka kuulostaa hyvältä. En ole syönyt koko päivänä mitään.
Clarice virnisti ja kirmasi jo kohti ensimmäistä ruokapaikkaa lähistöllä. Itseasiassa nuudelibaariin. Kaupungin kehutuimmat nuudelit!

Greta nyökkäsi ja lähti myös nuudelibaarin suuntaan. Reno kuitenkin ohitti serkkunsa ja Claricen muutamalla pitkällä harppauksella, ollen äkkiä jonon esimmäisenä. Kassaneiti katseli hieman ihmetellen läheiseen pöytään suorivan ruipelon pojan perään, tämän annettua kokonaisen armeijan ruokkivan tilauksensa. Greta hymähti kassaneidin ilmeelle ja alkoi päästellä pokemoneja palloistaan. Täytyisi niidenkin syödä.

Loki lennähti nuudelibaarin katon harjalle. Murkrow killisteli sieltä muuta porukkaa ja virnisti pirullisesti pallostaan ilmestyneelle Colelle, joka ärähti varoittavasti takaisin. Freija piilotteli Gretan jalan takana ja etsi katseellaan syötäväksi kelpaavia kiviä.

Alisa teki ensin nirsolle Espeonille oman annoksen keräämistään marjoista ja eilisistä kalajämistä. Itselleen hän tilasi nuudelikeittoa ja jättikatkarapuja ja istahti sitten hänkin pöytään. Scizor oli lehahtanut ulos Lokin mukana ja tonki puista pikkuötökäitä ruuakseen. Meganium laidunsi pihalla, Lapras sukelteli läheisessä järvessä ja Magmar nukkui pallossaan. Se ei viitsinyt herätä edes syömään.

- Mitäs ajattelit tehdä sen Unownin kanssa?
Alisa kysyi hetken päästä Renolta.
- Yksin se tuskin pystyy sellaisiin illuusioihin, joten sitä pitäisi olla helpompi käsitellä.

Clarice liittyi oman annoksensa kanssa mudien seuraan.
- Minullakin on unown. Tosin se on ollut jo pidempään. Löysin sen jostakin rauniosta.
Hän hymyili ja kutsui pokemoninsa myös syömään. Heracros istui silmät ristissä Claricen vieressä. Cyndaquil käpertyi hänen jalkansa viereen ja odotti että muut söisivät ensin. Larvitar joukon pomona hyökkäsi syömään samantien Claricen laittamaa pokemon ruokaa. Natu, Pichu ja Horsea tulivat hyvin toimeen keskenään ja söivät vieretysten samasta kupista.

Ruokailun päätyttyä Clarice maksoi ruokansa.
- Minä menen edeltä Ecruteakiin. Treenaan pokemonejani siellä. Nähdään siellä!
Clarice sanoi ja oli jo tiessään.

Greta nyökkäsi Claricen perään, ja kävi sitten kiinni ruokaan jonka tarjoilija oli juuri tuonut.
Reno istui myös ruokavuorensa takana tyytyväisenä. Hän vilkaisi Alisaa nielaistuaan ja mietti hetken ennen kuin puhui.

- En tiedä aionko pitää mokomaa, siitä ei ole juuri apua otteluissa. Lisäksi se on niin pienitasoinen, että olisin roimasti jäljessä muusta tiimistä sitä kouluttaessa,

Reno sanoi todenmukaisesti ja tunki lisää ruokaa suuhunsa. Samassa ovesta pöllähti sisään tomuisiin tutkijavaatteisiin pukeutunut mies, joka marssi hengästyneenä kassalle. Mies tilasi ilmeisesti syötävää ja vilkuili maksettuaan ravintolaa. Hän äkkäsi seurueen ja käveli reippaasti pöydän äärelle juomalasi kädessään.

- Hei vaan, passaako istua?

Mies kysyi ja korjasi vinossa olevia silmälasejaa. Reno ja Greta katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät.
Mies hymyili kiitollisena ja istuutui vapaalle tuolille.

- Huh huh mikä päivä, ollaan tutkimusryhmän kanssa kaivettu koko päivä fossiilja ynnä muuta esiin, että kyllä ruoka on poikaa kaiken sen kivien siirtelyn ja pölyn hipsuttelun jälkeen. Löysimme merkkejä muinaisista pokémoneista, mutta emme löytäneet vielä yhtäkään, liekö koko otuksia enää olemassakaan.

Mies sanoi rentoutuneena ja siemaili juomaa lasistaan.

- Millaisia pokémoneja,
Greta kysyi ja laittoi taas ruokaa suuhunsa.

- Voin näyttää teille,
Mies sanoi ja kaivoi pienen kameran liivin taskustaan. Hän selasi kuvia hetken ja laittoi sen sitten kaikkien nähtäville. Reno ja Greta katsoivat kuvaa kivikaiverruksesta.

- Unowneja,
Greta henkäisi ja katsoi Renoa joka nyökkäsi.

- Ai te tiedätte nämä? Kuinka hauskaa! Yritämme tosiaan löytää merkkejä niistä mutta-

- Minulla on yksi,
Reno sanoi ja miehen puhe keskeytyi siihen paikkaan. Hän tuijotti Renoa hölmistyneenä ja sitten epäuskoisena. Ren kaivoi pallon vyöltään ja heitti sen ilmaan. R kirjaimen muotoinen otus ilmestyi seurueen ylle ja tuijotti heitä. Se lauloi hiljaa nimeään ja keinui puolelta toiselle. Tutkija miehen leuka loksahti maahan asti ja hän kaivoi äkkiä suurennuslasin esiin.

- Suuremmoista, ällistyttävää....
Mies sanoi ja nousi ylös tuolistaan nähdäkseen pokémonin lähemmin. Reno katsoi miestä hetken ja sanoi sitten,

- Tehdäänkö vaihtokauppa? Jos sinulla on jotain minua kiinnostavaa niin Unown on sinun,
Reno sanoi. Mies katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten.

- Käyn hakemassa reppuni, katsotaan olisko minulla jotain sälää,
Mies sanoi ja katosi ripeästi ovesta.

Noin kymmenen minuutin päästä mies palasi juoksu jalkaa takaisin kantaen suurta reppua. Hän avasi sen kiireen vilkkaa.

- Valitse vapaasti,
mies sanoi hymyillen ja vilkuili edelleen vapaana pyörivää unownia. Reno katseli tavaroita ja poimi kaksi esinettä repusta.

- Käyvätkö nämä?
Poika sanoi ja roikotti kädessään pientä kulkusen näköistä kelloa ja paperilappusta jossa oli jokin outo kuvio.

- Siinäkö kaikki? Kelpaa minulle,
Mies sanoi ja sulki reppunsa. Reno kutsui unownin takaisin palloonsa ja ojensi sen miehelle, joka otti pallon vastaan kuin kruunun jalkokiven.

- Tämä on loistavaa, tämä varmasti edesauttaa tutkimuksiamme!
Mies intoili ja samaan aikaan kassaneiti huudahti miehen tilauksen olevan valmis. Mies kiitteli Renoa vielä kädestä pitäen ja Reno puolestaan neuvoi mistä he olivat unownin löytäneet.

- Hyvä diili sanoisin,

Reno sanoi miehen mentyä ovesta kiitoksia huudellen. Hän katseli kahta esinettä ja viittasi sivussa pysyneen Chin luokseen.

- No niin tyttönen otas tästä,
Poika sanoi ja antoi paperilappusen gengarille, joka katseli lappua hetken ennen kuin länttäsi sen otsaansa. Lappu hehkui hetken ja absorvoitui sitten gengarin sisään.

- Spell tag parantaa jonkin verran kummitustyypin hyökkäyksiä,
Reno selitti ja jatkoi ruokailuaan. Pienen heleä-äänisen kellon hän oli tunkenut taskuunsa.

Greta nyökkäsi ja katsoi Chitä, joka näytti uhkuvan ylpeyttä. Cole ja Loki olivat saaneet syötyä ja Freijakin tassutti ulkoa muiden luokse liimautuen samantien Gretan jalkaan kiinni. Reno sen sijaan oli päättänyt, että hänen tiiminsä ruokailisi vasta Ecruteakissa päivätreenien jälkeen.

Scizor palasi metsästysreissultaan, ja Lapraskin näytti löytäneen järvestä mussutettavaa. Espeon istui tyhjän ruokakipponsa vieressä pesemässä naamaansa. Alisa kutsui koko tiimin ruokalevolle. Kaikki olivat lähtövalmiita.

- Takaisin Ecrtuteakiin siis? Lieneekö Kida voittanut salin,
Alisa pohti ääneen, joskin hänen äänestään saattoi erottaa epäuskoisuuden sävyn.