Nyt sitä mennään

Oli vielä pimeää kun Greta alkoi availla silmiään. Hän katsoi hieman unenpöpperöisenä huoneen nurkkaan, jossa nyhjötti pakattu kassi. Pieni jännityksen sekainen innostus kirpaisi tytön vatsan pohjassa. Tänään. Tänään hän karistaisi pikkukaupungin pölyt kengistään ja lähtisi katselemaan maailmaa.
Greta katsoi ikkunasta ulos, taivaalla näkyi vielä muutama tähti. Hän tiesi kuitenkin ettei uni tulisi enää edes käskemällä, joten tyttö päätti käyttää ajan hyödyksi. Loput tavarat lensivät kassiin enemmän tai vähemmän siististi. Kello näytti näemmä kuutta ja sitten olikin suihkun vuoro. Suihkun jälkeen Greta pukeutui, vaatteet hän oli valinnut jo eilen: joustavat mustat housut, väljä musta t-paita ja hupullinen harmaanvihreä takki, jossa oli vähän sitruunan keltaista.
nyt kävi tie alakertaan aamupalalle.

- Tänään sinä sitten lähdet vai?
Gretan isä tiedusteli ja haukotteli. Greta nyökkäsi vastaukseksi ja jauhoi suussaan voileipää. Isä nyökkäsi myös ja uppoutui taas lehden lukuun. Greta mussutti aamupalan mahdollisimman nopeasti ja puikki sitten taas yläkertaan, hakemaan kassin. Alakerrassa juuri herännyt äiti tervehti Gretaa hymyllä.
- No nii! Nyt se äiteen iso tyttö lähtee maailmalle!
Greta hymyili ja nosti kätensä ilmaan. Hänen äitinsä lämäytti siihen ylävitosen. Isä kohautti olkiaan
- Naiset.
Tyttö naurahti ja meni eteiseen, hän kietoi kaulaansa mustan kaulahuivin ja otti mielihattunsa.
- Tämä on hyvä päivä.
Hän sanoi kun painoi hatun päähänsä ja tunki hiuksensa sen sisään. Kengät sai nopeasti potkittua jalkaan.
Avatessaan oven Gretaa tervehti juuri nousseen auringon ensi säteet. Tyttö sulki hetkeksi silmänsä ja veti raikasta ilmaa keuhkoihinsa. Seuraava etappi olisi professori Elmin laboratorio.
Greta katseli hetken jännittyneenä professorin laboratoriota, ennekuin uskalsi koputtaa oveen. Oven tuli avaamaan valkoiseen takkiin pukeutunut mies.
- Hei, oletko professori Elm?
- En, hänen avustajansa, tule sisään.
Greta seurasi miestä laboratorion takaosaan. Pöydän ääressä puuhasteli toinen valkotakkinen mies. Avustaja nyökkäsi rohkaisevasti miehen suuntaan ja poistui. Greta henkäisi syvään ja meni miehen luo.
- Professori Elm?
Mies kääntyi ja nyökkäsi.
- Sinä olet varmaan Greta?
- Juup.
Tyttö vastasi hieman ujosti. Elm nyökkäsi ja meni jonkin koneen luokse, jossa oli kolme poképalloa
- noissa palloissa on kolme erilaista pokémonia: Chikorita joka on ruohotyyppiä, Totodile joka on vesityyppiä ja Cyndaquil joka on tulityyppiä. Saat valita niistä yhden aloituspokémoniksi.
Gretan poskille levisi innostunut puna. Ensimmäinen oma pokémon, ja se olisi jossakin noista palloista!
Greta katseli palloja vuoronperään, mutta ei osannut päättää. Hän tuumi että arpa saisi päättää tämän. Hän sulki silmänsä ja lasketteli päässään lorun, samalla kun käsi liikkui pallojen yllä.
- … pelistä pois!
Greta sanoi ja nappasi yhden palloista käteensä. Hän katseli sitä innokkaana, mutta äkkiä tajusi ettei oikein tiennyt miten saisi pokémonin ulos pallosta. Hän mietti hetken
- Tule ulos.
Hän pyysi varovasti pallolta. Pallosta purkautui punainen valo, joka sai melko pian aineellisen muodon
- Cyndaquil
Olento äännähti kimeästi ja käänsi päänsä Gretaa kohti. Tyttö kyykistyi sen eteen ja katseli pokémonia. Cyndaquilin selkään räsähti liekkejä ja Greta lensi parahtaen istumaan.
Elm naurahti hyväntahtoisesti
- Sekin kai yllättyi tai säikähti sinua.
Greta nyökkäsi toivuttuaan säikähdyksestä ja vilkaisi sitten Cyndaquilia, jonka selässä äsken olleet liekit olivat sammuneet.
- Onko se poika vai tyttö?
- poika
- selvä, sen nimi on sitten Cole. Kelpaako se sinulle?
Greta kysyi Cyndaquililta, joka ei virkkanut mitään suuntaan eikä toiseen.
- Ei sitten nurista jälkeenpäin
Greta sanoi hymyillen ja ojensi kätensä Cole haisteltavaksi. Cole haistoi kättä uteliaana ja tönäisi sitä sitten hyväksyvästi.
Elm käveli pöytänsä luo ja penkoi jotakin laatikkoa. Greta nousi seisomaan lattialta ja katsoi professoria uteliaana.
Elm tuli taas Gretan luo ja ojensi tälle Pokedexin ja Pokénavin.Greta katsoi laiteita kysyvästi. Professori Elm selitti mitä varten laitteet olivat ja miten niitä käytettiin. Tyttö nyökkäili ja laittoi sitten laitteet takkinsa taskuun. Cole hyöri jaloissa ja käänteli päätään eri suuntii uteliaana.
- Mitä hyökkäyksiä se osaa?
- Tacklen ja Growlin, kokemuksen myötä se oppii uusia hyökkäyksiä.
Elm selosti. Greta nyökkäsi ja painoi asiat mieleensä. Cole hyppi jo malttamattomana ovella
- meidän taitaa olla aika lähteä, kiitoksia vielä paljon professori Elm!
Greta huikkasi ja meni ovelle. Ulkona aurinko paistoi jo kirkkaasti ja Greta katsoi hymyillen taivaalle astellen samalla kohti metsän reunaa.
- Nyt sitä mennään Cole!
- Cyndaquil!

//Random vastustaja

Lähistöllä käveli poika, joka loi katseensa uuteen tapaukseen.
-Otellaanko!
Päättäväinen kysymys kuului kun poika jo kohotti valmiiksi pallon.

Greta kääntyi katsomaan pojan suuntaan
- Eh?
Tyttö ensin ihmetteli kunnes kysymys, joka kuulosti hänen korviinsa enemmänkin käskyltä, rekisteröityi kunnolla pääkoppaan. Greta silmäili palloa mikä pojalla oli kädessä ja katsoi sitten Coleen, joka näytti jo jokseenkin valmiilta tulevaan haasteeseen.
- Kyllä se käy
Tyttö sanoi vähän epävarmasti.

-Loistavaa! Aloitetaan! Matkaan Mareep! (Taso 5)
Pojan pokemon ei ollut aloituspokemon, mutta silti se oli samantasoinen kuin Gretan Cole.
-Sinä saat hyökätä ensin!
Pojan silmät loistivat iloa ja onnea sen päästessä ensimmäisne ottelun pariin yhdessä pokemoninsa kanssa.

Greta otti taskustaan Pokédexin, joka piipitti tiedot mareepista. Tyttö katsoi pojan pokémonia, varsin hauskan näköinen otus.
-Selvä. Matkaan Cole!
Pikkuinen Cyndaquil asettui Gretan eteen.
Greta päätti aloittaa varovasti.
- Cole growl!
Cole murahti.

Mareep sulki silmänsä ja näytti pelokkaalta murinan aikana. Hyökkäys laski hieman murinan takia. Mareep odotti kuitenkin jo käskyä.
-Sinä myös, Growl!
Mareep alkoi murisemaan matalahkosti myös vastustajalle.

// EPIC GROWL FIGHT

// khyl, tähän asti ;>

Cole meni varovaisen näköiseksi. Myös sen hyökkäys laski hieman. Greta mietti mitä seuraavaksi tekisi, mutta ei ehtinyt tulla minkäänlaiseen lopputulokseen, kun Cole jo lähti ominpäin rynnimään kohti Mareepia.

-Hei! Eihän pokemonisi saanut edes käskyä!
Poika tivasi kun Cyndaquil jysähti Marepiin ja pokemon lensi kauemmas.
-Mareep, vastaa samalla mitalla, tackle!
Mareep lähti hyökkäykseen ja olisi valmis iskeytymään vastustajaan

Tyttö katsoi hölmistyneenä pikkuista cyndaquiliaan. Siitähän löytyi enemmän ruutia kuin Greta oli arvellut.
-Cole väistä!
Cole yritti väistää, mutta liian hitaasti ja otti osumaa. Pokémon lennähti kaaressa maahan. Greta katsoi sitä huolestuneena, mutta Cole hyppäsi edelleen ärhäkkänä jaloilleen. "ilmeisesti siihen ei sattunut hirveästi" Tyttö huokasi mielessään helpotuksesta.
- Cole uudestaan tackle!
Cyndaquil lähti uuteen hyökkäykseen kohti Mareepia.

Mareepin söpöys ei auttanus sitä väistämään, vaan pienoinen sai iskun osakseen ja lennähti reilusti taaemmas. Poika inahti jotain ja pyysi Mareepin takaisin.
-Oli hieno ottelu, kiitos!
Poika sanahti vielä ja hipsi pois paikalta vähin äänin.

Greta taas katsoi jokseenkin hölmistyneenä pojan perään, mutta huusi sitten kiitoksen tälle ja vilkutti vielä kaiken varalta. Cole sen sijaan ei näyttänyt kovin tyytväiseltä, vaan se pihisi hiljaa kiukusta. Tyttö katsoi Pokémoniaan myötätuntoisena
- Kyl me vielä ehditään kokonaisia otteluita käydä
Greta lohdutti sitä. Colen pihinä hieman laantui ja se tassutti tytön luo.
Greta otti poképallon taskustaan, aktivoi sen ja pyysi Colen takaisin palloon.
-Nyt sitten kunnolla lähdetään! Metsään, metsään, metsään, lähtekäämme metsään~
Tyttö hyräili kävellessään pusikkoon mielessään jo seuraava odottava kaupunki.

Metsäsä Puutavasten nojaili poika jolla oli heinän korsi suussa. Hänen vierellään oli ärhäkän näköinen Guilava joka murisi Gretalle.
- Hei! Sä oot varmaan se Greta josta täällä puhutaan aika paljon. Mä oon Hatsuharu mut sano vaan Haru. Taistellaanko niin todista että oot hyvä pokemon kouluttaja! Haru sanoi Gretalle joka kaveli hänen ohitseen.

Metsäsä Puutavasten nojaili poika jolla oli heinän korsi suussa. Hänen vierellään oli ärhäkän näköinen Guilava joka murisi Gretalle.
- Hei! Sä oot varmaan se Greta josta täällä puhutaan aika paljon. Mä oon Hatsuharu mut sano vaan Haru. Otellaanko niin todista että oot hyvä pokemon kouluttaja! Haru sanoi Gretalle joka kaveli hänen ohitseen.

// Greta seikkailee täl hetkellä tuol Violetcityn puolella, et jos hänee mielii tutustuu nii sinne vaan talsiin. ; >