Vihdoin Violetissa

Kida rämpi Todo perässään ulos pusikoista jalat polviin asti mudassa, pitkät, pinkit hiukset täynnä oksia ja lehtiä. Hälvenneet raivon kyyneleet kiiltelivät yhä hänen kasvoillaan. Bodo lenteli hänen vierellään.

-Ei enää IKINÄ! En KESTÄ tämmösiä metsäpolkuja, MISSÄ ON KAIKKI KUNNON TIET?
Kida raivosi potkiessaan kiviä tieltään päästessään viimein Violet Cityn katukivetykselle. Hän oli epähuomiossa astunut jonkinmoiseen suohon ja uponnut polviaan myöten paksuun mutaan, kykenemättä liikkumaan mihinkään suuntaan. Rimpuillesseen irti hän oli kaatunut ja liannut mutaan koko vatsan ja jopa naaman. Oksat olivat takertuneet hänen pitkään tukkaansa ja raapineet hänet verille. Hän näytti siltä, kuin olisi joutunut Tauroslauman jyräämäksi.

-Ja jos en pääse suihkuun TÄLLÄ SEKUNNILLA, en vastaa seuraksista!
Kida karjui pitkin kaupungin katuja, etsiskellen epätoivoisesti majapaikkaa, jossa pääsisi suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Bodo näytti säikähtäneeltä, se säntäili vauhkona siksakkia ilman halki, kun Kida tömisteli kaupungin halki.

Greta oli tottuneesti tallustellut Kidan perässä mutalikoissa ja risukoissa, eikä ollut sanonut mitään toisen ylenpalttiseen valitukseen, vaikka päässä olikin risteillyt monia huomautuksia mm. kunnollisista kengistä.
Kaupunkiin päästäessä Gretan mitta alkoi kuienkin vähitellen tulla täyteen.

- Hei otetaas nyt hieman rauhallisemmin, eikä huueta kuin jotkut persiiseen ammutut Spearowt.

Greta sanoi Kidalle ja etsi itsekin katseellaan jotain majapiakaksi kelpaavaa paikkaa. Greta itsekin halusi suihkuun ja vaatteita pyykkiin, sitä ei kuitenkaan tarvinnut tytön mielestä kailottaa kaikelle kansalle.

Kida mulkaisi murhaavasti Gretaan, muttei sanonut tällä kertaa mitään.
Tytön olisi paras oppia olemaan pelleilemättä hänen ulkonäkönsä kustannuksella.

Kida bongasi vähän matkan päästä pienen majatalon, jonka ovelle kipitti mahdollisimman huomaamattomasti. Haroen ensin hiuksiaan ja huokaisten sitten syvään, Kida veti oven auki ja käveli sisälle. Aulassa istui pöydän ääressä muutama matkalainen ja vanha pariskunta. Kaikki kääntyivät heti toljottamaan Kidaa. Tyttö mulkoili kuhunkin vuoronperään ja käänsi sitten katseensa tiskin takana seisovaan mieheen, joka hänkin tuijotti.

Kida piti naamallaan tuiman katseen avatessaan suunsa.
-Ei ssanaakaan. Haluun suihkuun.
Tyttö paiskasi pöydälle rahat ja ojensi mudan ja veren tahriman kätensä.
Yhä hiljaa toljottaen, mies pudotti Kidan käteen avaimen ja osoitti hämmästyneenä käytävälle, jossa huone sijaitsi.

Kiittämättä tai ylipäätään mitään sanomatta Kida tömisteli huoneen ovelle, käänsi avainta lukossa ja potkaisi oven auki, marssien suoraan kylpyhuoneeseen ja lukiten oven takanaan. Tyttöä seuranneet Todo ja Bodo jäivät säikähtäneen näköisinä huoneeseen, katsellen välillä toisiinsa ja väillä suljettuun oveen.

Greta ei välittänyt Kidan murhaavista katseista vaan marssi itsekin perässä majataloon. Kidan mentyä huoneeseen tyttö pyyteli anteeksi Kidan käytöstä ja sanoi että tällä oli vaan huono päivä luonnon hyökättyä kimppuun. Vastaanottovirkailija vaikutti ymmärtäväiseltä.

Greta päätti vapauttaa Colen pallosta. Pian piskuinen cyndaquil ilmestyikin kaiken kansan nähtäväksi ja se kipitti Gretan jalkojen juureen.

Puolisen tuntia vierähti, ja lopulta Kida asteli ulos kylppäristä puhdas mekko päällään ja hiukset kuivattuina. Kymmenen minuutin kuluttua hän oli saanut meikit naamaan ja hiuksensa suoriksi. Polvitaipeeseen saakka ylettävät pinkit kutrit hohtelivat huoneen valoissa kuin mitkäkin rubiinit. Jalat alkoivat viimein toipua tapporeissusta, mutta Kida päätti olla tunkematta ballerinoja takaisin jalkaan ihan heti. Sen sijaan hän tallusti takaisin aulaan paljain varpain, tilasi raikkaan ja jäisen mansikkasmoothien ja istahti tiskin ääreen korkealle baarijakkaralle, heittäen toisen säärensä toisen päälle ja vilkuillen hymyillen ympärilleen. Kaikki oli paremmin, kun sai näyttää hyvältä. Todo juoksi huoneesta Colen vierelle ja virnisti leveästi. Bodo räpisteli perästä aulaan ja istahti vastaanotto/baaritiskin päähän toljottaen ympärilleen.

Aurinko oli vielä ylhäällä, eihän kello ollut vielä paljoakaan.
Kida otti lasin ja joi värikkään pillin kautta pitkän kulauksen, ennen kuin avasi suunsa.
-Jos aiotaan viel tänää jatkaa matkaa, tahon kyydin enkä kyllä kulje yhdenkään rapakon läpi,
hän selitti napakasti Gretalle.

Vasta sitten Kida muisti, että pokémonitkin olivat varmaan väsyneitä kuljettuaan vapaalla jalalla koko matkan. Kida ei tahtonut vangita pikku raukkoja palloihinsa, joten ne saisivat tottua kulkemiseen. Kida ojensi rahat tiskin takana seisoskelevalle miehelle, joka kykki sitten tiskin alta kulhollisen pokémonruokaa, tarjoten sitä Todolle, Bodolle ja Colelle.

Cole kävi ruokaan kiinni kuin hullu puuroon. Greta torui sitä ja käski jättämään muillekin jotain. Greta tilasi itselleen juotavaa.

- Olisi ehkä paras tottua niihin rapalikkoihin.

Tyttö sanoi hiljaa ja joi myös pillin kautta kulauksen juomastaan.

Kida ei kuunnellut Gretan mutinaa, vaan keskittyi nauttimaan juomastaan.
Salia varten pitäisi varmaankin treenata...

Kida vilkaisi huolestuneena pokémoneihinsa. Ne eivät kyllä tosiaankaan olleet tarpeeksi vahvoja, jopa Kida ymmärsi sen.

Greta katsoi Colea, joka edelleen mussutti tyytyväisenä. Tuolla menolla hänen täytyisi vierittää sitä eteenpäin.

- Pitää ruveta treenaamaan Colea.

Tyttö mietti ääneen ja joi taas. Cole katsoi uteliaana Gretaa kuultuaan nimensä.

Carol oli ottanut rauhallisia askeleita porukan perässä ja hilannut itsensä Violet cityyn kuunnellen Kidan valitusta koko matkan… Lopulta majatalolle päästyään tyttö huokaisi syvään Kidan tökerölle käytökselle. Pieniä naarmujahan metsässä aina tulee ja likaantumista on mahdoton välttää. Carol tilasi itselleen juotavaa ja istuutui pöydän ääreen.
-En tiedä teistä, mutta minä lähden nyt kyllä salille. Täällä on kuulemma sellainen.
Carol tokaisi ja ryysti vauhdilla juomansa loppuun ja nousi pöydästä.
-Tulkaa perässä jos haluatte.
Carol hymähti ja otti juoksuaskeleita ovelle ja ryntäsi kohti salia.

Kida kohotti katseensa juomastaan ja vilkaisi huolestuneena kahteen pokémoniinsa.

-On tullut köniin jo kahessa saliottelussa. Nää ei kyllä pärjää kellekään ennen treenausta,
Kida tuhahti ärsyyntyneenä.

Greta hymähti. Kida oli tainnut viimein tajuta pelin hengen.
Cole mussutti edelleen tyytyväisenä ja ruuan loppuessa vingahti tyytymättömänä ja tuli hyppimään Kidan jalkoihin. Gretalta ei ruokaa heruisi sen verta oli oppinut.

- Cole!
Greta torui kerjäävää pokémonia hieman nyreissään. Treenaus ja kurinpalautus olisi paikallaan.

Kida katsahti ihmeissään jaloissaan kerjäävään Cyndaquiliin ja mulkaisi sitten huuli mutrussa Gretaa, joka piti kovaa kuria. Kida katsahti taas Coleen, ilme pehmeten ja silitti sen päätä, sillä hänellä ei ollut enää mitään tarjottavaa.

Äkkiä Kida pomppasi ylös tuolista huomattuaan ulkona käyskentelevän miehen, jonka perässä näytti kulkevan pokémon. Kida rynnisti ulos sanomatta sanaakaan ja juoksi muukalaisen kiinni. Hänellä oli pystyt, piikikkäät hiukset ja hänen perässään tämisteli valtava, siilimäinen pokémon, jonka PokéDex tunnisti Typhlosioniksi, Cyndaquilin viimeiseksi muodoksi.

-Hei! Tahdon otella!
Kida huudahti määräilevästi. Mies pysähtyi puolitiessä kohti pokémonkeskusta ja katsahti epäilevästi pinkkitukkaiseen tyttöön, jonka perässä Totodile ja Hoothoot olivat rientäneet ulos.

-Sä näytät kyllä aika... alottelijalta,
Mies sanoi epäilevästi. Kidan kasvoille kohosi raivokas puna.

-Aloittelija! Kai sitä jokainen treeniä tarvitsee?
Hän kivahti ja oli käskenyt Totodilen kentälle, olettaen muukalaisen käyttävän vierellään tömistelevää tulipokémonia, joka näytti kyllä valmiiksi väsyneeltä. Mies kuitenkin kohautti olkiaan ja heitti kentälle pallon, josta pelmahti esiin omituinen, turkoosinsininen pokémon, joka muistutti lähinnä ilmapalloa.

Se kohotti kätensä otsalleen tervehdykseen ja huudahti nimensä,
'Wooobbuffeeet!'

Kida toljotti ja räpäytti silmiään pari kertaa, ennenkuin keskittyi taas otteluun ja antoi ensimmäisen käskyn.
-Water gun!
Totodile pärskäytti kidastaan melko voimakkaan vesisuihkun Wobbufetin päälle, joka ei kuitenkaan juurikaan näyttänyt välittävän. Vesi valui vielä sen kylkiä pitkin, kun se sai oman käskynsä: Mirror Coat.

Kida toljotti ihmeissään, kun Wobbuffetin ympärillä välähti omituinen valo, ja äkkiä vesisuihku jyräsi Totodilen Wobbuffetin hyökätessä sen omalla iskulla. Totodile ryömi pystyyn hiljaa muristen.

Greta ampaisi kidan perään Cole kannoillaan ja saapuessaan tilanteeseen lämäytti teatraalisesti käden otsaansa. Ojasta allikkoon. Taas kerran. Kidan arvostelukyky ei kyllä tuottanut tulosta.


Cole vilkuili uteliaana miehen rinnalla möllöttävää tulipokémonia.

Typhlosion vilkaisi Colea ylimielisesti, tuhahti ja käänsi katseensa välinpitämättömästi pois.

Kida antoi uuden käskyn, ja Totodile pomppasi ilmaan, raapaisten syvät naarmut Wobbuffetin poskeen. Pokémon heilahti kuin bitchslapin saaneena ja hyökkäsi sitten uudelleen samantyyppisellä iskulla. Näytti kuin tuuli olisi viuhtaissut Totodilen nurin, ja pian silläkin oli samanmoiset haavat: Wobbuffet oli taas iskenyt takaisin sen Todon omalla hyökkäyksellä ja oli nyt poissa pelistä.

Kida ei luovuttanut vaan viskaisi toisen pallon matkaan. Bodo ilmaantui kentälle.
-Tackle!
Kida huudahti päättäväisesti. Lintu iskeytyi Wobbuffetiin, joka yritti jälleen käyttää vastaiskua ja otti muutaman juoksuaskeleen kohti lintua, kun tapahtui jotain käsittämätöntä. Wobbuffet kompastui kiveen ja mätkähti naamalteen maahan, jääden siihen makaamaan.

-Wobbuffet?
Sen kouluttaja kysäisi epävarmasti. Wobbuffet kierähti ympäri ja makasi maassa silmät ristissä. Kida oli voittanut.

Bodo säntäili ympäriinsä ilmassa. Sekä Kida että kouluttajamies toljottivat suut ammollaan. Pitkän hiljaisuuden jälkeen mies rykäisi.
-Pyydystin sen vasta äskön tuolta luolasta. Nää muut pokémonit on jo liian väsyneitä edellisestä ottelusta.

Kun Kida ei vastannut mitään, mies kutsui Wobbuffetin takaisin palloonsa, käännähti ympäri ja jolkotti vähin äänin pokémonkeskukseen. Typhlosion vilkaisi vielä sivusilmällä Colea, laskeutui sitten neljälle raajalle ja jolkotti jytisten miehen perään.

Greta toljotti suu auki, mitä hemskettiä äsken oli tapahtunu. Cole sen sijaan näytti pöyristyneeltä, tuo ylisuuri karvakasa uskalsi katsoa häntä ylimieleisesti, kyllä hän tuolle pyöhkeilevälle pallerolle näyttäisi taivaan merkit!!

Cole syöksähti miehen perään ja Gretalta meni hetki tajuta asia

- Cole heti takaisin!
Greta huusi mutta Cole rynnisti kohti Typhlosionia välittämttä tuon taivaallista kouluttajansa huudoista.

Typhlosion pysähtyi ja käännähti ympäri parahiksi huomatakseen Colen rynnistämässä kohti. Se karjaisi niin että läheisen puun lehdet värisivät ja kohotti yhden valtavista käpälistään, joka hohteli nyt varjoisen pilven peittämänä ja huitaisi lujasti pikkuista Cyndaquilia: Shadow Claw.

Cole ei paljoa ehtinyt tajuta kun käpälä jo iskeytyi siihen ja sitten alkoi näkymään tähtiä. Viimeisillä voimillaan se kuitenkin murisi Typhlosionille tuohtuneena,edelleen haastavana ja pökräsi siihen.

Greta juoksi Colen luokse ja nosti sen varovasti syliinsä

- Urpo...
Greta mutisi ja kääntyi sitten miehen puoleen ja vilkaisi nopeasti Typhlosionia. Colella ei tainnut juuri olla tervettä pelkoa muita pokémoneja kohtaan.

- Sori tuosta. Cole on vähän omapäinen.
Greta sanoi nolona ja katsoi sylissään olevaa pökertynyttä cyndaquilia.

Mies katsahti ihmeissään Gretaan ja Coleen, nyökkä sitten pienesti ja sanoi:
-Anteeks myös tosta, Typhlosion ei sais hyökätä ilman käskyä.

Kida oli tullut paikalle pokémonit perässään ja ihmetteli vielä tapahtumia.

Greta nyökkäsi.

- Oli kait ihan luonnollista sille puolustautua, kun toinen rynnii ilman varoitusta kohti.

Greta mutisi mutta rapsutti kuitenkin Colea, samalla kun vilkuili Typhlosionia.

Mies nyökkäsi vielä hyväksyvästi, kääntyi sitten ja katosi pokémonkeskukseen. Typhlosion mulkaisi alas Coleen, puhahti paheksuvasti ulos höyryävää ilmaa ja pujahti sitten miehen perään keskukseeen.

Kida oli viimein saanut puhekykynsä takaisin ja astellut Gretan viereen.
-Mähän sanoin et me pystytään ihan mihin vaan!
Kida sanoi itsevarmaan sävyyn, rutisti Bodoa sylissään ja pyörähti ympäri olematon hame liehuen.

-Leveleillä ei oo mitään väliä, kaikki on taidosta kiinni!
Kida lisäsi ja kikatti voitonriemuisesti.

Todo kasvoi tasolle 11
Bodo kasvoi tasolle 9 ja oppi uuden iskun: Peck

Greta hymyili Kidalle, mutta mutisi itsekseen hyväntahtoisesti jotain tuurista.

- Pitää viedä tämäkin äkäpussi nyt pokemonkeskukseen.

Tyttö mietti ääneen ja marssi myös sisälle rakennukseen ja luovutti pokémoninsa hoitajalle. Jälleen istumista odotushuoneessa.
Greta toivoi päässään että Tyhlosionin pamautus olisi takonut vähän järkeä Colen pieneen kalloon.

Kida ei kuunnellut, vaan hymyili iloisena voitosta ja kipitti Gretan perään puristaen edelleen Bodoa sylissään. Hänkin luovutti pokémoninsa hoitotiskille ja istahti Gretan viereen.

Greta hyräili ajankulukseen jotain kipaletta minkä oli kuullut joskus. Tyttö vilkuili välillä kelloa. Kylläpä kesti, toivottavasti ei ollut sattunut mitään kuhmua pahempaa.

Hoitohuoneen ovet avautuivat ja yksi Chanseystä ojensi piikkihiuksiselle miehelle kasan poképalloja. Entistäkin uhkeamman näköinen Typhlosion seurasi tätä ulos keskuksesta, mutta mies nyökkäsi vielä ovella Kidalle ja Gretalle.

Kida huokaisi ja jäi toljottamaan miehen perään niin, ettei edes huomannut, kun toinen Chansey vaappui heidän luokseen ja ojensi tarjottimella palloja takaisin.

Greta vilkutti miehen perään vaikkei uskonut tämän näkevän sitä. Tyttö vilkaisi Kidaa, hymähti tietäväisenä ja tökkäsi kidaa olkapäähän, että tämä huomioisi palloja kantavan Chanseyn.

Pian ovista tepasteli toinen Chansey, perässään Cole, joka puhisi virkeänä ja yhtä riidanhaluisena kuin ennen pökertymistään. Greta huokasi ja nosti pokémonin syliinsä. Sen päässää oli pieni kuhmu, mutta muuten Cyndaquil näytti hyvinvoivalta.