Beonica vs Blaine, uusinta!

Jolteon ja Clefairy seurasivat minua kohti tulisalia. Sali oli erikoinen, koska se sijaitsi tulivuoren sisällä ja tulivuori puolestaan sijaitsi keskellä pientä saarta. Aurinko alkoi vetäytymään ohuen pilviverhon taakse, joka sai kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Ei todellakaan ollut mikään helleaika, vaikka aurinko paistoikin kirkkaasti taivaalta, oli täällä siihen nähden aika vilpoinen..

En tiennyt miten Deanille olisi käynyt, mutta yllätyksekseni saapuessani salille kohtasin hänet. Ainakin he olivat lopettaneet ottelunsa, mutta milloin - olisiko Blaine valmis otteluun? Oliko Deanilla ollut onnea matkassaan? Pojan selästä se oli vaikea nähdä, mutta Blaine oli ilmeetön. Tyypillistä miestä, tunteita ei näytetty. Olisiko tuon kuitenkin voinut tulkita pettymykseksi vai ylimieliseksi voitoksi..
-Kuinka kävi?
Huudahdin tuttavallisesti astellessani lähemmäs kentän reunaa.
-Ja itse haluaisin uusintaottelun, onko se mahdollista?

Clefairyn olemus oli hermostunut meidän päästessä sisälle saliin. Se tiesi miten oli viimeksi käynyt, mutta ehkä sitä hermostuttikin kun se ei ollut vieläkään kehittynyt.. saisiko se turpiinsa vielä pahemmin? Kuinka ylimielinen Blaine tällä kertaa olisi?

Dean näytti merkkiään ja hymähti. Kasvoissa ja kaulassa loisti pari palovammaa ja salin keskellä oli varsin ammottava reikä...

-Tottakai. Vaikka epäilyttää hieman talloa sinut uudelleen!
Blaine naurahti. Säännöt olivatkin selvät, joten ottelu alkoi. Blaine heitti kentälle Ninetalesin.

Minä loin lämpimän hymyn kasvoilleni, joka oli kuin notkeasti valuvaa makeaa hunajaa, pojalle joka oli voittanut salimerkin ja ylpeänä sitä minulle esitteli. Ilmeeni kuitenkin vakavoitui pian: tuosta merkistä oli varmasti saanut maksaa. Oliko Dean saanut.. palovammoja? Se sai minut hermostuneena nielaisemaan ja heti ensisilmäyksellä näki, että kenttä oli nähnyt paremmat päivänsä.

Blaine oli itsevarma itsestään ja valmiina taistoon. Itseasiassa juuri nyt minulle iski hirveä epäusko: talloa minut uudelleen? Olinko selvinnyt viime kerralla kuin koira veräjästä nöyryytyksestä huolimatta? Dean oli taistellut paljon raaemmin, mutta hänhän olikin karski mies.. mutta näköjään he olivat saaneet rumaa jälkeä aikaan.
Enhän minäkään saisi antaa periksi?

-Minä jatkan tästä.
Nyökkäsin Deanille, astuen pojan ohitse vastapäätä Blainea. Ottelu oli alkanut.

-Mene Rhyhorn!
Huudahdin heittäen massiivisen kiviPokémonin kentälle. Jos olin rehellinen, Rhyhorn oli ainakin miljoonakertaa Ninetalesia hitaampi. Emme pärjäisi sille nopeudessa, mutta halusin luottaa Rhyhornin kivenkovaan puolustukseen.

-Rhyhorn, Bulldoze!
Ja Rhyhorn otti käyttöönsä maatyypin iskunsa.

//anteeksi tauko!

Ninetails sai heti vakavia vaurioita kamppailussa. Maa ei ollu Ninetalesin vahvuuksia, vaan heikkouksia. Kettupokemon kuunteli kouluttajaansa ja odotti käskyjä.
-Payback.
Isku iskeytyisi 100 teholla, sillä vastustaja pääsi hyökkäämään ensin. Viheliäinen isku jos osuisi. Ninetales keräsi itseensä energiaa ja vapautti yönmustan sädekimpun Beonican pokemonia kohden.

/Anteeksi oma taukoni, olen ollut toukokuun Kanadassa ja tulen vielä hetkenaikaa täällä olemaan, aika on sitten mennyt jossain muualla.

Pimeystyypin isku Payback oli nyt kaksinkertainen sen takia, että Rhyhorn oli saanut hyökätä ensimmäisenä. Ninetales iski kovaa fyysisen iskun Rhyhornia kohti, iskun iskeytyen: Rhyhorn ärähti matalalla murahduksella. Kuitenkin se pystyi nopeasti jatkamaan ottelua, sillä Defense oli vahva tällä Pokémonilla: kivinen panssari suojasi sitä hyvin tällaisilta iskuilta.

Ninetales ei ainakaan vielä tuonut pahimpia iskujaan esille.

-Rhyhorn, Sarvi-isku!
Huudahdin jo seuraavaa iskua. Rhyhorn kohdisti katseensa valkoiseen kettuun aloittaen sitten hyökkäyksensä. Se lähti syöksymään kohti Ninetalesia valmiina iskemään tuohon sarvellaan. Tämä oli Rhyhornin Horn Attack.

Aivan kuin kuumuus olisi ruennut nousemaan tulivuoren sisällä. Minulle tuli tukala olo, vaikkea ottelusta ollut kulunut kahta minuuttia kauempaa. Vai oliko tämä vain kuvitelmaani, hermostuneisuuttani?

/Tai johtuu siitä, että tällä hetkellä Torontossa lämpötila on hipuamassa lähemmäs 30 astetta.. (;

Ilman Blainen käskyä Ninetails loikkasi ketterästi sivuun väistäen sarvi-iskun. Kettupokemon valmistautui hyökkäämään uudelleen.
-Maan alle!
Ninetails loikkasi salin lattian kaivautuen. Vaikka sali kenttä oli paksu, oli Ninetalesin varottava, jottei putoaisi alas laavaan. Nyt kettupokemon voisi hyökätä ihan mistä vaan.

Herra auta!
Jähmetyin tyystin paikalleni ja tuntui kuin aika olisi kirjaimellisesti pysähtynyt. Tiesin, että päätös piti tehdä salamannopeasti - Ninetales ei kauaa odottaisi ennen hyökkäystään. Mutta kun maatyypin isku iskeytyisi kivityypin Pokémoniini, se tekisi Rhyhorniin aivan liikaa vahinkoa! En voinut menettää valttikortiani vielä.

-Palaa Rhyhorn takaisin.

Kutsuin Pokémonini kentältä takaisin palloon. Se oli vielä voimissaan ja käytettävissä myöhemmin, mutta en voinut nyt sitä uhrata enää enempää.

-Valitsen sinut Butterfree!

Huudahdin heittäen kentälle seuraavan Pokémonini. Maatyypin isku ei osuisi lentävään Pokémoniin..

-Odota, rakas, odotetaan..

Ninetales loikkasi maan alta hämillään kun vastustaja ei ollutkaan enää maan päällä. Isku meni ohi.
- Varsin ovela vaihto. No, saamme sinut kyllä pois pelistä! Ninetales Flamethrower!
Upea pokemon aloitti voimakkaimman tulityypin iskunsa.