Beonica vs Blaine, kiihkeäluonteinen mestari!

Päivä oli alkanut kirkkaasti paistamaan. Aurinkokin oli lämmittänyt merellä ilman nopeasti hellelukemiin.
Tulivuori oli kuuma. Se oli kuin sauna. Ilma höyrysi kuumana. Olin juuri astunut tulivuoren sisälle, saliin, jota salipäälikkö Blaine piti ylhäällä.
Olin käynyt täällä tänään jo aikaisemminkin. Ehkä salipäälikkö ei ollut minua silloin vielä huomannut mutta nyt olijn tullut haastamaan hänet.

-Haluan ottelun Tulivuorimerkistä!
Kuumuus todellakin pisteli ikävästi kasvojanil. Oliko täällä aikaisemminkin ollut näin kuuma? Ääneni kaikui vuoren seinämistä.
ottelu tulivuorimerkistä ottelu tulivuorimerkistä ottelutulivuoriotteluottelumerkistämerkistä..

Reika saapui salille ja jäi seuraamaan ottelua.

Blaine astui jälleen kuin tyhjästä esiin. Hänen kasvonsa eivät punoittaneet tippaakaan. Ukko oli tottunut kaikkeen mekastukseen ja kuumuuteen tulivuoren sisällä. Mitäs sitä turhaan vanhalla iällä enää hätiköimään turhia.
-Haluatko varmasti otella?
Tietenkin pieni piikittely teki aina hyvää, Blaine oli varsin kokenut valmentaja ja haastajan piti tietää riskit.

-Jos todella haastat minut, ei höpötellä turhia vaan aloitetaan. 4 pokemonia kummallakin, ottelemme loppuun asti. Matkaan, Magmar!
Blaine aloitti nyt sillä pokemonilla, millä oli aiemmin lopettanut ottelunsa. Magmar kapusi laavasta seinämää ylös ja loikkasi areenalle joka vavahti pokemonin painon takia.

Oli mukavaa, kun Reikan sain kuitenkin mukaani. En halunnut näyttää pientä epäröintiäni, vaikka tietysti jokainen saliottelu oli uusi.

-Tottakai haluan.
Kerkesin huudahtaa Blainelle takaisin. Vasta sitten tajusin hänen piikkittelevän. Mitä hän oikein ajatteli? Enkai muutenkaan täällä olisi!

Magmar tulin esille laavasta. Olin nähnyt sen viime ottelussa. Se olisi vaarallinen, joten päätin aloittaa varman päälle. Yleensä jätin valttikorttini kyllä viimeisiksi, mutta en ottaisi nyt riskiä.
-Valitsen sinut Muk!
Huudahdin heittäen Poképallon kentälle. Suuri liejuPokémon ilmestyi. Kuumuudessa Pokémon alkoi haista kuin lämpimään jäänyt vanha elintarvikepussi. Vaikka olin tottunut Mukin ominaishajuun eikä se haissutkaan niin pahalle, sai tämä löyhkä minut kuitenkin pitämään nenästäni kiinni. Kuumuus..

-Aloitetaan, Muk, liejupommi!
Huudahdin Mukin valmistautuen, sitten suustaan sylkäisten hapokasta myrkkyä vastustajansa päälle - Sludge Bomb.

Magmar ei kerennyt alta pois vaan sai myrkyt niskaansa. Ankkamainen laavapokemon ulvahti vihaisesti ja kuunteli Blainelta ohjeita.
-Confuse Ray!
Magmar heilautti käsiään ja teki jotain, joka saisi aikaan sekaannusta vastustajassa.

Confuse Ray iski Mukiin ja sai Pokémonin pään sekaisin. Muk alkoi ärisemään matalalalla, möärkömäisellä äänellään paikallaan seisten.
Puraisin huultani. Nyt olisi riskialtista hyökätä vastustajaan, sillä Mukin sekaannus voisi lyödä siihen itseensä.
Jotain oli kuitenkin tehtävä.

-Muk Liejupommi!
Huudahdin samalla kun oloisin halunnut vetää käskyni takaisin. Mukin yritys epäonnistui ja sekaannuksissaan se teki vahinkoa itseensä.
-E-ei!
Sähähdin hampaideni välistä yrittäen lohduttaa itseäni, ettei tämä mitään. Tosin nyt olisi Magmarin vuoro taas hyökätä..

-Noniin Magmar, näytähän voimiasi! Fire Blast!
Magmar veti keuhkonsa täyteen tulikuumaa ilmaa ja aloitti hyökkäyksensä.

Iskua ei voinut väistää: Magmar veti keuhkonsa täyteen ilmaa puhaltaen sitten ulos, jolloin syntyi valtava liekkien rintama kohti Mukia. Se pyyhkäisi suuren Pokémonin ylitse yhtä nopeasti kuin Magmar oli kerennyt iskunsa ottaa käyttöön. Ei kuulunut edes huutoakaan kivusta, vaan alistuva käpertyminen kasaan. Hetkeksi lieju valui kuin vesilätäköksi maahan. Tuoksahti palanut käry.. onneksi sillä samalla Muk kokosi itsensä.

Minä huokaisin helpotuksesta. Onneksi Mukilla oli parempi spesiaalipuolustus ja onneksi Magmarin tulityypin iskut eivät olleet supertehokkaita.. vaikka tuo olikin iskenyt jo liian lujaa! Toinen samanlainen.. sellaisesta määrästä energiaa ei enää selvittäisi.

Muk oli kuitenkin valmiina. Pelkäsin edelleen sekavuustlan puolesta. Pokémon ei nyt ollut parhaimmillaan.. mutta jos emme tekisi mitään, sitä voisi kuvailla kuin Magmarin grillissä itsensä paistamiseksi.
-Muk Mutapommi!
Huudahdin enkä tällä kertaa katunut: Pokémon teki sekavuustilastaan huolimatta työtä käskettyä. Se sylkäisi valtavan, kuraisen ja liejuisen ammuksen Magmarin päälle. Mud Bomb.

Näytti aivan kuin Magmarin liekit sen kehossa olisivat hieman hiipuneet iskun osuessa siihen. Isku oli supertehokas ja kaiken lisäksi se aiheutti Critical hitin. Magmarkaan ei ollut kaiken kestävä vaikka se laavassa asuikin. Pokemon oli pudonnut pois pelistä. Blaine käskytti Magmarin takaisin laavaan palautumaan ja sinne pokemon loikkasikin tyylikkäästi.
-Seuraava vastustajasi on.. Tässä!
Pallo lensi ilman halki varsin lhäelle Mukia. Sieltä nouseva hahmo oli valtavan kokoinen, nelijalkainen ja sillä oli sarvi otsassa. Rapidash takoi ilmaa jaloillaan nosutessaan takakavioilleen. Sen uhmakas mieli janosi nyt taistelua.

-Rapidash, Stomp!
Hevonen loikkasi ilmaan jäntevästi ja ilman mitään ongelmia ja tähtäsi hyppynsä Mukia kohden.

Magmar oli kova vastus. En tiennyt vetikö Blaine sen liian aikaisin nopeasti pois pelistä vai olimmeko todellakin päässeet näin "helpolla"(vaikka Muk oli kylläkin ottanut iskua) Kuitenkin väsyneellä liikkeellä Magmar sukelsi takaisin tulivuoren kitaan.

Seuraavaksi tuli kentälle Rapidas. Muk ei kerennyt paljoa liikkua alta pois kun monta sataa kiloa läjähti sen päälle. Lieju pakeni paineen alta pois mutta palasiksi eikä pisaroiksi Muk ei voinut roiskua. Toivottavasti sen hapokas keho edes poltti Rapidashin jalkojen alla..
Huonomman puolustuksensa takia Muk saatiin näin nopeasti pois pelistä. En kuitenkaan ollut pettynyt, sillä Magmar oli ollut paha. Mutta kuka seuraavaksi? Nopea vai hidas Pokémon?
-Valitsen sinut Jolteon!
Huudahdin päättäen lähteä kisaamaan nopeudesta Rapidashin kanssa.

-Jolteon Salamapuraisu!(njiooo mitä muuta suomennosta olisin keksinyt?)
Huudahdin Jolteonin pinkaisten kohti Rapidashia, sen paljastettujen hampaiden alkaen kipinöimään. Thunder Fang oli viimeiseksi oppimamme isku.

Hampaat upposivat Rapidashin kaulaan ja korvia vihlova ulvonta kaikui tulivuoren sisällä. Blaine puristi kätensä nyrkkiin, nosti sen pystyyn ja antoi uuden käskyn.
-Fury Attack!
Lopulta iskun loputtua Rapidash käänsi päänsä kohti Jolteonia ja oli valmiina iskemään sarvellaan useampaan kertaan.

Rapidas heilautti päätään, jolloin Jolteon irroitti otteensa loikaten taaksepäin. Sillä samalla tuo oli saada sarvesta, sillä Rapidash lähti iskuunsa Fury Attackilla. Sarvi oli käynyt liian lähellä yhden kerran.. ja toisen, jonka Jolteon väisti nopealla liikkeellä, mutta kolmatta ja neljättä pistoa tuo ei saanut enää väistettyä.

Pokémon ulvahti. Kuin sitä olisi teräaseella viillelty..
Tiesin ettei Jolteon kestäisi tällaista menoa, sen puolustus oli aika kehno.
-Jolteon Facade!
Huudahdin samalla kun Jolteon alkoi hohtamaan, syöksyen uudestaan kohti Rapidashia.

Isku jysähti Rapidashin ryntäisiin ja tämä horjahti taakse päin, mutta suuren kokonsa ansiosta ei kuitenkaan kaatunut.
-Rapidash, Fire blast!
Pokemon aloitti iskunsa ja lähetti sen kohti Jolteonia.

Rapidashkin veti keuhkonsa täyteen kuumaa ilmaa, jalallaan maatka kuopaisten kunnes iski liekkihelvetin kohti Jolteonia - Fire Blast. Muk oli saanut paljon vahinkoa jo tuosta.. entä Jolteon?
Iskua oli vaikea väistää eikä se onnistunut - valtava isku jyräsi salamannopeudella Jolteonin ylitse.
'Jo-jol!' kuului vinkaisu, Pokémon oli kaatunut jaloiltaan maahan iskun jälkeen ja oli poissa pelistä.

Minun suuni loksahti auki. Näinkö helposti? Miten se oli mahdollista? Eikö Jolteon kestänyt enempää iskuja? Harmikseni jouduin ottamaan Pokémonin sen palloonsa. No, tämähän lähti nyt hyvin lapasesta.. hermostuneena puraisin huultani, mitä ihmettä seuraavaksi?

-Matkaan Rhyhorn!
Huudahdin heittäen Poképallon ilmaan. Esille tuli kiviPokémonini. Rapidas hakkaisi sen nopeudessa 100-0. Mutta tämän kestävyys olikin sitten ihan toista..

-Rhyhorn Bulldoze!
Huudahdin Rhyhornin loikaten ilmaan, jonka jälkeen montasataakiloa kiveä rämähti kentälle - joka aiheutti järistyksen.

Mitenkä ottelu vielä muuttuisi? Rpidash oli heikkona tämän tyypin iskulle, eikä tätä voitu väistää, ei millään. Pokemon horjui pidemmän aikaa paikoillaan ja näytti hieman sekavalta. Sen pitkät raajat vapisivat hieman, mutta päättäväisesti se halusi jatkaa ottelua.
-Rapidash, Hyper beam.
Blaine oli enemmän kuin rauhallinen sanoessaan tämän. Rapidash avasi uudelleen suunsa ammolleen ja valmsitautui hyökkäämään Hyper beamilla.

Hyper Beam? Käskyn kuuleminen sai kylmät väreet nousemaan selkääni pitkin ja hetkeksi pystyi unohtamaan ympärillä kirjaimellisesti seisovan kuumuudeen. Kuitenkin tätä iskua Rapidashin oli ladattava. Jos se kuitenkin kerkeäisi iskeä.. no, minä luottaisin kivityypin Rhyhornin puolustukseen. Mutta voisin estää iskun lyömällä Rapidashin pois pelistä.

-Rhyhorn Sarvi-isku!
Huudahdin Rhyhornin ärähäten, sen lähtien syöksymään kohti Rapidashia. Se olisi valmis iskemään sarvellaan Horn Attackin. Vaikka Pokémon olikin liikkeissään hidas, sen vauhti kiihtyi kun tuo sai massan liikkeelle - ja Rapidashkin vasta keräsi energiaansa.

//Hyper beam on kyllä vaan yhden vuoron isku, mutta menköön.

Rhyhorn iskeytyi Rapidashiin ja pudotti tämän pois pelistä. Mitään sanomatta Blaine kutsui hevosen takaisin ja otti seuraavan pallon käteensä.
-Seuraava vastustajasi, Arcanine!
Kentälle saapui liekkien saattelemana leijonamainen pokemon.
-Arcanine, Flamethrower!
Pokemon murahti matalasti ja valmsitautui hyökkäämään.

/Taisin nyt ajatella jtn toista iskua, ei ajatukset kanna ensimmäiseen generaatioon. Mutta jos virheeni annetaan anteeksi niin jatkan..

Arcanine saapui kentälle. Ja voi, kuinka se oli kookas! Olinhan ennenkin kyllä nähnyt tämän lajin edustajan, mutta en tietäisi, kuinka Blainen yksilö pääsisi yllättämään.

Tulityypin isku Arcanineltä ilman suurempia kikkailuja: saihan otus siihen paljon voimaa. Liekkiaalto pyyhkäisi Rhyhornia, tehden siihen vahinkoa, mutta kivi/maatyyppi ei ollut heikoilla. Hieman tosin isku alkoi kuumottamaan..

-Rhyhorn Bulldoze!
Huudahdin Rhyhornin iskien jo toiseen kertaan valttikorttinsa.

//Ei kaada maailmaa Don't worry

Arcaninen kasvoitla näki kivun sen muristessa ja ulvoessa kun maa jytisi sen alla. Järistyksen loputtua, Arcanine valmistuauti hyökkäykseen ja sai uudeksi käskykseen Thrash iskun. Pokemon juoksi kohti vastustajaansa ja valmistautui mukiloimaan tämän kirjaimellisesti.

/Hyvä

Thrash-iskulla oli voimaa kiitettävän paljon, mutta tyypitys ei tällä kertaa osunut kohdalleen. It's not very effective.. silti Arcanine rääpi ja puri vastustajaansa sydämensä kyllyydestä. Tuliko tuo tuhoava raivo todellakin tuosta Pokémonista vai oliko iskulla enemmän osuutta?

Rhyhorn kuitenkin selvisi siitä, tosin säikähtäen. Näin sen hätääntyneen katseen, kuinka se värähti hiljaa paikallaan iskun jälkeen. Toinen silmä ei osannut kohdistaa katsettaan mihinkään. Oliko Rhyhornin ollut äsken vaikea havainnollistaa yksisilmäisenä vastustajaansa? Tai sitten se oli säikähtänyt tuota voimaa.

-Kaikki hyvin, Rhyhorn, Sarvi-isku!
Huudahdin Rhyhornin kuullen luottavaisen ääneni. Tuo kohotti etujalkojaan lähtien juoksuun kohti Arcanineä - aluksi suuria ja jytiseviä askeleita, kunnes vauhti kiihtyi ja Rhyhorn oli valmis iskemään Horn Attackin.

Isku lennätti Arcaninea kauemmas ja tämä ulvahti jälleen kivusta. Arcaninella oli vain yksi isku jolla saisi enemmän vahinkoa Rhyhorniin.
-Crunch!
Arcanine lähti hyökkäykseen valmiina iskemään vahvat leukansa kiinni pokemoniin.

Rhyhornin isku osui täydellisesti! Sen näki Pokémonin rauhoittuneesta olemuksestakin, kun se oli päässyt otteluun taas mukaan ja pystyi liikkumaan kentällä.

Iloni loppui kuitenkin lyhyeen. Arcanine oli nopea liikkeissään enkä kerennyt kissaakaan sanoa kun tuon isot leuat olivat Rhyhornissa kiinni. Vaikka Rhyhorn oli kivenkova, se ei silti estänyt sitä vahingolta. Tällä kertaa vahva Arcanine oli liikaa. Rhyhorn kaatui maahan ja siihen jäi.

Suuni loksahti auki: kuinka? Kuinka Rhyhorn saatiin pois pelistä? Arcaninella oli enemmän voimaa kuin ollin kuvitellutkaan.. en melkein saanut raajojani toimimaan. En saanut käsiäni liikkumaan enkä ottamaan Rhyhornin pokepalloa käteeni. En, ennenkuin komensin itseäni toden teolla.

-Palaa Rhyhorn.
Kutsuin Pokémonin takaisin ja tämä näytti jo todella surkealta. Minun viimeinen Pokémonini ja kaksi vielä Blainella! Ongelma tässä oli se, että minullaolisi Venusaur, Butterfree tai Clefairy käytettävissä. Valinta ei olisi vaikea, sitä ei olisi ollenkaan. En voinut lähettää Venusauria tai Butterfreetä kentälle - Arcanine olisi kärventänyt ne KIRJAIMELLISESTI heti! Enkä halunnut säikähtää kuten Charizardin kohdalla..
Mutta en tiedä mitä tästä tulisi

-Valitsen sinut Clefairy! Tuplaläimäys!
Huudahdin Clefairyn tullen kentälle, valmiina iskemään moninkertaisesti suurempaa vastustajaansa Double Slapilla..

Double slap iski ensimmäisen, toisen... Kolmannen kerran. Siihen se loppui, mutta vhinkoa se silti teki. Arcanine näytti vihaiselta. Suivaantuneelta.
-Pieni vaaleanpunainen ystäväsi kärventyy. Arcanine fire fang!
Pokemonin suuhun muodostui heti liekit sen hyökätessä itseään monta kertaa pienempää pokemonia kohti.

Clefairy oli lähtenyt soitellen sotaan isomman vastustajansa kanssa, pelkäämättömänä se oli käynyt Arcaninen kimppuun. Mutta kun oli Arcaninen vuoro hyökätä, niin voi Luoja, en ollut ikinä nähnyt Clefairyn piipertävän niin nopeasti..

Isku Arcanineen ei varmasti ollut tehnyt paljoa vahinkoa, pikemminkin suuri elukka oli vain ärsyyntynyt. Nyt se yritti näykkäistä Clefairyä tulisella puraisullaan, mutta Clefairy pinkoi ympäri kenttää pakoon minkä jaloistaan vain pääsi karkuun! Ja minun ilmeeni, katumiseni suorastaan näki. Clefairy olisi entinen lelu Arcaninen käsittelyn jälkeen!

Vähän sai Arcaninen näykättyä iskullaan Clefairyn häntää, jolloin vaaleanpunainenPokémon lensi kuperkeikan ympäri kentällä. Nopeasti se kuitenkin nousi ylös, hätäntyneenä vilkaisten minuun kuin kysyen oletko varma tästä? Minä en halua jatkaa!

-Ei mitään hätää.
Huudahdin takaisin vaikka tiesin että valehtelin meille molemmille. Mutta pystyisinkö näyttämään sen nyt, että olin tehnyt virheen vai jatkaisinko tätä armottomasti kohti syvempää suota?

-Clefairy Laula!
Minä päätin jatkaa. Clefairy selvästi oli pelännyt iskuani, mutta nyt kun iso Arcanine pysyi kauempana, tuo alkoi laulamaan kehtolauluaan. Sing.

Arcanine kirjaimellisesti sammui kentälle Clefairyn kimakan laulun keskellä.