Pokecenterissä

Salimerkin voitettuaan Neon todella toivoi saavansa Laprasin kilven kuntoon. Hoitaja poisti myrkyn Laprasin elimistöstä, mutta kilvelle hän ei voinut tehdä mitään.
-Kyllä sinä paranet, minä hoidan kilpesi kuntoon...
Aina niin kovanaamaisen pojan kasvoilla paistoi suru, silmän kulmassa huolen kyyneleet. Ehkä suurin kysymys tällä hetkellä oli, pystyisikö Lapras kamppailemaan ollenkaan Liigassa...?

Ovi paukahti auki, kun Norbit marssi sisään leveä virne naamallaan. Hän oli juuri napannut Kangaskhanin! Myös Bura näytti tyytyväiseltä saaliiseensa, Parasectin myrkky oli erittäin arvokasta ja siitä tehtiin monesti esimerkiksi vasta-ainetta paralyysiin. Norbit kävi tiskillä varmistamassa että uusi tulokas oli kunnossa samalla kun Bura istahti odottamaan, Maisha perässään.

Bura vilkaisi Neoniin, eikä tiennyt kuinka tulkita huolestunut ilme. Oliko hän hävinnyt?
-Miten salilla meni?

Pokémonkeskus sijaitsi pienen matkan päässä salista. Edelliseen suureen kaupunkiin, Celadon Cityyn verrattuna, Fuchsian kaupunki oli asukasmäärältään paljon pienempi ja varmasti kaupunkina paljon vanhempikin. Rakennukset eivät hiponeet uutuuttaan kuten Celadonissa, mutta pinta-alallisestihan kaupunki oli kuitenkin iso - kaikki oli vain rakennettu hieman harvempaan.

Eevee ja Clefairy olivat jättäneet touhottamisensa vähemmälle, ja molemmat olivat kiltisti seurassani keskuksessa meidän odottaen Laprasin hoitoa - ja kohtaloa.
Vaikka myrkky saatiin pois, joka ei ollutkaan niin vakava toimenpide, oli Lapras kuitenkin loukannut kilpensä. Ja se huoletti Neonia. En tiennyt mitä olisin voinut sanoa lohduttaakseni häntä. Sanat eivät vain tulleet sylkenä suuhun, eivät ainakaan niin että ne olisivat omissa korvissani kuulostaneet kivoilta. Pahimmalta tuntuikin, ettei tässä pystynyt mitään tekemään. Minulla ei ollut mitään taitoa tai tietoa tai ihmevoimia Laprasin kilven parantamiseen: eivätkä sananikaan pystyneet sitä tekemään.

Myös Norbit ja Bura löysivät tiensä Pokémonkeskukseen Safarilta. Kun Norbit viraili tiskin luona, oli Bura kyselemässä salin tuloksia.
Nyökkäsin tuolle pienesti päälläni, vaikka velvollisuutenihan ei ollut vastata Neonin puolesta. Pojalla tuntui olevan nyt vain muuta ajateltavaa, suru paitsoi selvästi hänen silmistään, mutta ei se tietenkään ollut mikään este vastata että merkki oli voitettu. Tosin Laprasin kohdalla kaikki ei ollut sujunut yhtä hyvin.

Norbit palasi muiden luo.
-Kangaskhan on Cinnabarin proffan luona, mun tiimi on täynnä. Mut Totodile on koht otteluiäs, joten voisin lähettää sen sinne hoitoo. Kangaskhan ja Electabuzz tarttee viel paljon koulutust jos niihi haluu jotai kontaktii. Lähetän samal myös nää ostokset sinne, ei riitä enää tila,
Norbit selitti ja viittoi laivalta ostetun ison Charmanderin lisäksi uusiin pehmoihin.
Totodile oli jo saanut oman pallonsa, eikä sen tarvinnut enää asustaa Norbitin laukussa. Käsivarresta edellisenä päivänä riisutut siteet olivat jättäneet vanhan palovamman viereen reikiä terävistä hampaista, mutta tummat mustelmat olivat hälvenneet. Norbit oli evo keittiössä.

-Saan sitäpaitsi paluupostis lisää rahaa, marketin tyypit haki eilen sadon pois. Bura, sähän sanoit et Skarmory osaa minne vaan?
Norbit jatkoi. Hetken Bura katseli hämmästyneenä Norbitia, kunnes ymmärrys levisi hänen kasvoilleen. Bura päästi Skarmoryn pallostaan samalla kun Norbit pakkasi tavaroita hoitajan lainaamaan postilaukkuun, jonne tunki myös Totodilen pallon. Vaikka häntä harmitti lähettää pikkuinen vesipokémon pois, saisi se kuitenkin temmeltää saaren puistossa vapaasti. Pianhan he kuitenkin pääsisivät Saffronin kautta Cinnabarille.

Kun laukku oli tukevasti kiinni Skarmoryn selässä ja Bura oli selittänyt sille päämäärän, lintu lehahti metalliset sulat kalisten ulos ovesta ja nousi kauas kaupungin yläpuoelle, suunnaten avoimelle merelle. Vasta sitten Norbit katsoi kunnolla muuhun porukkaan ja huomasi Neonin apean ilmeen. Sekunnin ajan hän paloi halusta ilkkua häviöstä, mutta jokin katseessa oli erilaista. Se jokin sai Norbitin kysymään jotain aivan muuta aivan erilaisella äänensävyllä.
-Mitä on tapahtunu?

Reika ja Dean seurasivat Norbitia ja muita pokemonkeskukseen.
-Norbit, muista sanoa, jos sinä haluat Cubonen matkaasi.

Neonin kasvoilla oli omalla tavallaan helpotuksen olo ja toisaalla taas pelko.
-Laprasin kilpi ei kestänyt Arbokin hampaita. Ne lävistivät kilven ja myrkky pääsi vereen. Myrkky oli helppo poistaa, mutta kilpi... En usko, että voin käyttää Laprasia liigassa...
Jos Neon olisi yhtään heikompi, hän olisi purskahtanut itkuun, mutta poika todella aikoi taistella kyyneleitään vastaan.

Laprasin tilanteesta kuullessaan Norbit painoi katseena maahan ja Bura katsahti myötätuntoisesti Neoniin.
-Kyllä se ajan kans paranee, nää hoitajat osaa hommansa. Liigaan on vielä matkaa, mitä tahansa voi tapahtuu,
Bura selitti.

Norbit nyökkäsi hiljaa ja kommentoi sitten Cubonen tilannetta.
-Must tuntuu et Cubonen on parempi relata vähä siel syrjemmäs, tää matkailu ei oikee sopinu sille. Sen sijaan..

Norbit asteli yhdelle keskuksen tietokoneista ja näpytteli vuorotellen konetta ja pokédexiään. Hetken päästä koneen lähettimeen suhahti vihreä pallo, jonka Norbit nosti käteensä. Hän empi hetken. Mahtoivatko safarizonen pokemonit käyttäytyä eri tavalla kuin luonnossa elävät?

Norbit päästi kuitenkin pokémonin pallostaan. Valtava, yli kaksimetrinen hahmo ilmaantui näkyviin. Se oli massiivisempi kuin Nidoqueen. Pokémon jyrähti nimensä ja Norbit hätkähti, kun se käänsi tarkkaavaisen katseensa häneen. Pokémon otti kuitenkin ohjat käsiinsä ja pukkasi hellästi Norbitia päällään. Ottaen huomioon Kangaskhanin ja Norbitin kokoeron tämä "hellä pukkaus" oli kaataa Norbitin. Hän tarttui nopeasti kiinni ensimmäiseen tukeen jonka löysi, eli Kangaskhaniin. Suurikokoinen pokémon ei paljoa näyttänyt äkillisestä halista hätkähtävän. Norbit virnisti leveästi ja suoristi ryhtinsä, katsoen taas muuhun porukkaan. Jotenkin Norbitista tuntui, ettei Nidoqueen ottaisi uutta tulokasta kovinkaan lämpimästi vastaan.

Nyökkäilin Buran sanojen tahdissa. Tottahan oli, että liigaan oli vielä aikaa, joten voisimme kokea ihmeparantumisen.. tai jotain vielä pahempaa. Mitään ei kuitenkaan oltu kirjoitettu ylös, eli kaikki oli avointa. Samassa säpsähdin ajatuksestani todellisuuteen: Lapras oli nyt saanut vakavaa vahinkoa kilpeensä, miten sen kävisi jos laittaisimme sen vielä vahvempia vastuksia vastaan? Jos kilvestä ei tulisi ennen liigaa uuden veroista, vaan Pokémonin oma terveys olisi kisassa uhattuna?
-Teidän pitää vain katsoa tilannetta..
Tiesin Neonin jo tienneen tämänkin puolen asiasta!

Neon vilkaisi Buraan nyökäten, mutta kommentoiden oman mietteensä päälle.
-En minä sitä. Kilpi ehkä paranee, mutta se rääkki jota se saisi liigassa… Lapras ei kestä sitä. Minun on pakko ajatella pokemonin parasta tässä asiassa.
Lapras oli hoitohuoneessa. Neon asteli sinne ja silitteli pokemonin jykevää kaulaa varovasti.
-Kyllä se siitä. En hylkää sinua, vaikket voisikaan otella liigassa.
Neon valutti nyt kyyneleen Laprasin nenän eteen. Pokemon nyökkäsi rauhallisesti ja painoi päätään Neonin syliin.

-Seuraava voisi lähteä salille. Ja Norbit, onnea koetukseen jos otat Kangaskhanin mukaasi.
Reika hymähti ja keskeytti kaikkien mietteet.
-Mitä nopeammin etenemme täältä… Sitä nopeammin… Sabrina…
Dean nielaisi kovaan ääneen.
-En tiedä miten selviämme jos kaikki päädymme Sabrinan lelulaatikkoon.
Poika jatkoi hieman hädissään. Neon asteli huoneesta ulos ja kertoi jättävänsä Laprasin toipumaan centeriin seuraavan ottelun ajaksi.
-Älkää huoliko… Minä pidän huolen tästä show’sta.
Reika hymähti tyytyväisenä vaikka ajatus Sabrinasta kyllä kammotti.

Norbit nyökkäsi mietteliäänä.
-Pakko vähä treenaa eka, Kangaskhan ja Electabuzz ei oo valmiita kunnon otteluihi.

Juuri parahiksi tiskiltä asteli pitkä, tummahiuksinen tyttö täysi lasti vasta parannettuja poképalloja vyöllään. Tytöllä oli kalliin näköiset vaatteet, kasoittain vöitä ja koruja sekä pitkät, paksupohjaiset saappaat. Ohi mennessään tyttö sattui vilkaisemaan Norbitiin ja tämä näki tytön katseessa pistävän haasteen. Juuri kun muukalainen poistui ovesta, Norbit nousi ja juoksi tämän perään. Tässä taisi olla oiva ottelija. Tyttö suostui epäilevän ylimielisen kulmienkohautuksen jälkeen ja heitti ensimmäisen pallon kentälle. Tyranitar. Fuuu-

Norbit vastasi lähettämällä Chyan kentälle.Crunch, Flame Burst, Dark Pulse, Metal Claw, Rock Slide… Chya oli poissa pelistä ja Tyranitar seistä jökötti edelleen kentällä, kunnes Scyther hoiteli sen X-Scissorilla. Tilanne kääntyi jälleen, kun kentälle saapunut Ninetales kärvensi Scytherin pois pelistä saatuaan ensin veitseniskuja. Norbit päätti kokeilla onneaan.

-Kangaskhan, sun vuoro!
Valtava pokémon tömisteli kentälle ja sai heti maistaa Ninetalesin puraisua. Se näytti kuitenkin herättävän Kangaskhanin taistelutahdon.
-Dig!
Norbit huudahti. Kangaskhan kaivautui kokoonsa nähden vikkelästi maan alle, eikä Ninetales voinut muuta kuin odottaa. Pian Kangaskhan syöksähtikin esiin maan alta, mutta iskusta huolimatta kettupokémon senkun jatkoi. Liekkien korventama Kangaskhan iski takaisin Mega Punchilla. Tappelu jatkui niin pitkään, että kun Ninetales viimein kaatui, Kangaskhan oli uuvuksissa. Aikaa huilimiseen ei ollut, sillä nyt kentälle ilmaantui Gyarados.

-Kangaskhan, pärjäät mahtavasti! Shadow Ball!
Gyarados otti iskun vastaan, mutta vastasi saman tien valtavalla aallolla, joka huuhtoi Kangaskhanin pois pelistä. Norbit kutsui pokémonin takaisin hammasta purren. Tytön pokémonit olivat valtavan voimakkaita.

-Grilli kuumaks,
Norbit virnisti itsekseen heittäessään Electabuzzin kentälle. Hylätty pokémon ei ollut vielä täysin Norbitin puolella, mutta tämä luotti sähköiseen ystäväänsä. Toisen tytön kasvoille levisi epäuskoinen ilme ja hetkeksi hän näytti täysin unohtaneen ottelun.
-MISTÄ sä oot löytäny ton värisen Electabuzzin?
Norbit katsahti hymyillen Reikaan.
-Sanotaa vaik ettei joku hyväksyny sen erilaisuutta. Electabuzz, Thunderbolt!

Ja niin ottelu jatkui. Electabuzz pärjäsi ihan hyvin, tosin Gyarados oli nopeampi ja syöksyili jatkuvasti yllätyshyökkäyksiin. Lopulta kumpikaan pokémoneista ei jaksanut ja kenttä muuttui. Nyt olivat vastakkain Nidoqueen ja Jynx. Nidoqueen näytti raivostuvan Jynxin jäätävästä rauhallisuudesta ja iski jokaisen hyökkäyksen kuin aikoisi talloa vastustajansa maanrakoon. Valitettavasti voimakkaat iskut eivät mahtaneet mitään Jynxin jääsäteille ja pian Noribitilla oli jäljellä vain yksi pokémon, vasta kehittynyt Golduck. Lopulta Jynx kaatui, eikä tytön tarvinnut edes kutsua uutta pokémonia kentälle, kun jo tiedettiin Norbitin hävinneen. Golduck läähätti rankan ottelun jälkeen, kun tytöllä olisi ollut vielä kaksi pokémonia jäljellä.

Norbit kiitti ottelusta ja kiikutti taas pokémoninsa parannettaviksi, huokaisten syvään ja odottaen kauhulla saliottelua. Norbit puuskahti hermostuneena ja vilkaisi kuudesta käsissään odottavasta pallosta koostuvaa tiimiään.
-Mennää,
hän sanoi lopulta ja käveli ulos salilta Maisha tiiviisti kannoillaan. Bura kulki vähän matkan päässä perässä, kohti salin valtavia ovia.


// Chya lv 36 (+1)
Nidoqueen lv 36 (+1)
Golduck lv 34 (+1)
Scyther lv 49 (+0)
Electabuzz lv 33 (+3, vaihtobonus)
Kangaskhan lv 32 (+2)

Reika kuunteli kommentteja Electabuzzista ja oli onnellinen, että antoi pokemoninsa Norbitille.
-Olen niin onnellinen, että sinä suostuit ottamaan Electabuzzin. Se on nyt niin hyvässä kunnossa.
Aurinko paistoi vielä korkealla. Ei aikaakaan, kun lähettyville saapui nuori nainen, kenties Norbitin yms. ikäluokkaa. Tytön kimaltavat hiukset säkenöivät auringonpaisteessa. Minihameen lieppeet liehui tuulessa, hyvä ettei alkkarit vilkkuneet.
-Ooooh! Onko se todellakin minun electabuzz! Mistä sen löysit!
Tytön muka onnesta huokuva ääni oli hento, mutta korvia särkevä.

Norbit hymyili leveästi ja silitti Electabuzzin päätä. Se sulki tyytyväisenä silmänsä.
-Kiitti ku ehdotit, teen parhaani sen hyväks.

Norbit sai tuskin lausettaan loppuun kun kimittävä ääni keskeytti hänen ajatuksensa. Tytön sanat saivat Norbitin nostamaan hämmentyneenä katseesa.
-S-sun vai?
Norbit kurtisti kulmiaan. Mitä likka oikein selitti, Electabuzzhan oli hylätty Reikan-
Electabuzz liikahti hermostuneesti. Se astui askeleen kohti tyttöä ja sen pitkä, raidallinen häntä heilahti. Sen oranssi turkki kimmelsi säkenöivästi. Norbitin lause loppui kesken ja suu unohtui auki. Oliko tämä todellakin Electabuzzin omistaja? Oliko hän aikonut koko ajan hakea pokémoninsa takaisin? Norbit ei osannut tulkita Electabuzin reaktiota. Oliko se iloinen nähdessään omistajansa?

Tämä oli niitä harvoja kertoja kun Norbit hiljeni. Hän unohtui vain toljottamaan tyttöä. Mokoma kitisevä pissis, mikä hän on tulemaan tänne itkemään hylkäämänsä pokémonin perään, eivät ne olleet mitään leluja. Kuitenkin jokin ajatus pisti Norbitin omatuntoa inhottavasti. Eihän hän voinut pokémonia varastaa, omia itselleen-

Electabuzz ei liikkunut mihinkään suuntaan. Se oli vahvistunut ja kerännyt itsevarmuutta sinä lyhyenä aikana, jonka oli Norbitin ja muiden kanssa viettänyt, mutta nyt se kaikki näytti hetkellisesti valahtaneen viemäristä alas.

Reika jysäytti jalkansa uhmakkaasti maahan ja astui Electabuzzin taakse, Norbitin vierelle.
-Norbit, älä näytä noin huolestuneelta.
Irokeesi säkenöi auringon valossa. Salipäällikkö otti askeleen tyttöä kohden.
-Kuules nyt, Helena… Säännöt ovat sääntöjä. Kun sinä toit Electabuzzin minulle ja lupasit hakea sen parin päivän sisällä… Sinetöit lupauksen. Sinua ei näkynyt kahteen kuukauteen jolloin Electabuzzin omistajuus siirtyy automaattisesti salin/hoitolan omistajalle.
Helena pöyhäytti lettiään ja vilkaisi alentavasti Norbitia.
-Ja nytkö se on tuon kääpiön?

Reika puristi kätensä nyrkkiin. Hammasta kevyesti purren se nosti katseensa tyttöön.
-Kyllä, se on Norbitin. Voin luvata sinulle, että sinä saat Electabuzzin takaisin, jos päihität sen ottelussa Norbitin kanssa.
Reika oli varma tilanteesta.
-Ai Electabuzzin… Ooksä tosissas? Siis sehän on aina ollut heikko ja täysin taidoton… Aika naurettavaa etten sanoisi. Listin sen kuin kärpäsen. Pian pääset mamin luo takaisin Electabuzz…

Reika katsoi Norbitia.
-Norbit, tee se. Puolla omaasi ja taistele Electabuzzin kanssa.
Reika astui sivummalle ja antoi näyttämön Norbitin käyttöön.

-Noh, onko kääpiöstä ottamaan haaste vastaan mitä? Matkaan kultaseni!
Säteiden saattelemana saapui kentälle pieni kalapokemon. Se kyyhötti maassa rauhassa toljottaen vastustajaa.
-Okei, vastustajasi on Remoraid. (Taso 45.)
Tyttö kikatteli heikolle Electabuzzille.
-Listin sinut vesipokemonilla.

Norbitin katse napsahti ylös tyttöön. Hän virnisti pirullisesti "kääpiö"-sanan kohdalla. Kyllä, hän oli kääpiö ja ylpeä siitä. Norbit katsahti epäuskoisena Reikaan. Jos nyt tulisi häviö, niin kuin tuli sitä toista tyttöä vastaan- Ei. Tuollaiselle lortolle Norbit ei suostuisi häviämään.

Norbit nyökkäsi ja asettui taisteluasemiin. Electabuzziin saatiin viimein eloa. Se katsahti vielä kerran surullisena tyttöä, mutta haukut kuullessaan se ei enää alentunutkaan niitä hyväksymään. Norbit näki ja tunsi, kuinka sähköt virtasivat Electabuzzin kehon läpi, ladaten tulevaa ottelua varten. Norbit ei voinut hillitä itseään vaan naurahti pilkallisesti Remoraidin ilmestyessä kentälle.

-Aattelit voittaa heikon pokémonis takasin kalalla? Voi pokémonparkaa. Tolla menolla menetät loputki pokémonis.
Piikittelevä Norbit oli palannut. Hän kumartui Electabuzzin vierelle ja katsoi tätä rohkaisevasti.
-Se on kohdellu sua tosi surkeesti, eikö? Nyt on aika näyttää mitä se menetti. Jos siis tahot?
Electabuzz pullisti lihaksiaan ja kääntyi päättäväisesti tyttöön päin. Norbit virnisti ja nousi ylös.

https://www.youtube.com/watch?v=iMPvoVAX2XU&feature=related

-Okei, Electabuzz! Psychic!
Ehkä vähän yllättävä aloituksena, Electabuzz täräytti ilmoille voimakkaan aallon, joka väänsi ilmaa omituisiin muotoihin. Helenalle piti näyttää, mihin kaikkeen Electabuzz pystyikään. Ottelun tunnelmassa oli todellakin jotakin erityistä, painostavaa ehkäpä. Vaakalaudalla oli paljon muutakin kuin Electabuzzin omistajuus. Niin Electabuzzin, Norbitin kuin Reikankin kunnia. Jos Helena piti Electabuzzia heikkona, hän ei todellakaan tuntenut sitä.

-Norbit, älä aliarvioi nyt vastustajaasi...
Reika huolestui nähdessään remoraidin.
-No sehän sopii! Remoraid, vaastaa psychicillä!
Remoraid aloitti saman iskunsa lähettäen voimakkaita väreaaltoja toisten sekaan. Samalla se irvisteli itse niiden seassa varsin mutrusuisena.

Norbit puri huultaan piilottaakseen tärinän katsellessan, kuinka Electabuzz vääntelehti säteiden iskiessä.

-Thunderbolt!
Electabuzzin ympäröi taas voimakkaat sähkövirrat, jotka se sitten lähetti kaikki yhtenä paksuna säteenä kohti kalaa.

-Substitute!
Samassa Remoraid loi eteensä hahmon joka otti Thunderboltin vastaan ja säästyi itse iskulta.

Norbitin suusta pakeni liuta hiljaisia kirosanoja. Tämä ei todellakaan ollut oikea aika ottaa typeriä riskejä. Nyt se pelkuri piileskeli suojan takana, eikä Electabuzz voinut tehdä sille hetkeen mitään. Suoja nyt ainakin olisi rikottava.

-Focus Punch!
Norbit huudahti. Jos moinen lyönti ei saisi vahinkoa aikaan, niin ei sitten mikään. Electabuzz kohotti nyrkkinsä ilmaan ja alkoi kerätä siihen voimaa. Norbit pelasi nyt uhkapeliä kovin panoksin. Kunhan vain Remoraid ei ehitisi iskemään ensin...

-Valmiina Remoraid! Flamethrower!
Reika oli nähnyt iskut jo aiemmin. Mutta pokemoniin oli tullut enemmän voimaa. Se avasi pienen kitansa ja päästi sieltä valtavan liekki rivistön kohti Electabuzzia tuhoten samalla oman suojansa.

Norbit sai säikähdykseltään tuskin sanoja suustaan, kun kala syöksi tulta.
-Quick Attack!
Electabuzz syöksähti suoraan liekkien läpi kohti Remoraidia. Täysin se ei vahingolta säästynyt, mutta pääsi näin nopeasti pois liekkien polttavan voiman tieltä.

Remoraid sai iskusta itseensä. Electabuzzin koon takia pokemon lennähti hevon kuuseen nurin maahan. Se alkoi näyttää voimattomalta. Se kuitenkin vaati vettäkin ympärilleen.
-No et luovuta tuollaiset tökkäisyt eivät meitä pysäytä! Water pulse!
Remoraid avasi suunsa taas ja alkoi syöksemään hieman erikoista vesikuviointia kohti otusta.
-NORBIT! Nyt on tilaisuutenne!
Reika huusi äkisti.

Kaikki tapahtui sekunnissa. Norbit oli valmiina käskemään Electabuzzin pois tieltä, kun kuuli Reikan huudahduksen ja ymmärsi ihme kyllä nopeasti.

-THUNDERBOLT!
'Electaaa...'
Sähkö räjähti ilmoille, kohti vesisuihkua ja sen pauhulta kuului vain vaisusti Electabuzzin 'blblblbllbl'-ääntely.

Remoraid ei voinut keskeyttää iskuaan niin nopeasti kuin olisi pitänyt. Thunderbolt iskeytyi veden mukana suoraan remoraidin sisuksiin ja se kärvensi kalaa pahasti.

https://www.youtube.com/user/Merhawk102#p/c/2E1A2C12F3A3B7D3/26/HJ6TzkaPxtM
-Mitä! EI OLE TOTTA!
Tyttö huusi kiukkuisena ja pyysi pokemonin takaisin palloon ja oli valmiina heittämään 2 seuraavaa pokemonia kentälle, mutta tilanteen keskeytti äkisti pilvet jotka kertyivät kuin tyhjästä taivaalle. Neon nielaisi kovaan ääneen ja juoksi centeriin, kutsui Laprasin palloon ja tuli taas ulos ja päästi Laprasin pallostaan. Lapras toljotti taivasta Neonin vierellä ja alkoi vapisemaan pelosta.

https://www.youtube.com/watch?v=AooMCiV2eb4
-Minä tiedän sen... Tunnen sen... NORBIT, REIKA... Dean, Beonica... Kaikki. Kutsukaa pokemoninne ulos palloista! Matkaan Blastoise, Nidoking, Magmar, Raichu ja Exeggcute!
Neon huusi minkä ääntään sai lähtemään.

-Matkaan Gengar, Umbreon, Venusaur, Arcanine, Pidgeot ja Kadabra!
Reikan sotilaat asettuivat omistajansa eteen.

-Te myös! Charizard, Onix, Gyarados, Jolteon, Hypno ja Scyther!
Deanin sotajoukko saapui palloista ulos. Myös mini Scyther tuli huitomaan voiveitsi terillään kaikkien eteen. Dean hyökkäsi sen eteen ja kaappasi sen takaisin syliin.
-Et sinä…

-T-te myös… Tegami, Lapras ja Chansey!
Pieni arka tyttö Carmenkin uskalsi heittää sotilaansa kentälle.

Myrsky jylläsi ja alkoi iskemään salamoita maahan. Taivaalla, tyhjän päällä seisoi Deania hieman pidempi kahdella jalalla seisova pokemon. Sen silmät hohtivat sinisinä. Otuksen ympärillä oli sininen liekehtivä kehä. Se iski katseensa ensimmäisenä Neoniin.
”Tapaamme jälleen ihmisolento…”

Norbit riemuitsi voittoaan ja rynnisti halaamaan Electabuzzia. Norbit tunsi pokémonin ympärillä edelleen kulkevat sähkövanat, muttei välittänyt, kehui vain minkä kerkesi. Norbitkin oli valmis jatkamaan ottelua, kunnes tunsi ilman muuttuvan äkisti ja tiesi, ettei tämä varmasti ollut Electabuzzin aiheuttamaa.

Jokin muuttuneessa ilmapiirissä tunki suoraan Norbitin sisuksiin ja sai tämän katsahtamaan vauhkona ylös taivalle. Bura värähti, mutta totteli käskyä ja heitteli pallon toisensa perään matkaan. Skarmory oli reissussa, mutta esiin ilmaantuivat Ditto, Girafarig, Kingdra ja Parasect. Maisha kyyristeli Buran selän takana ja sähisi hiljaa, niskakarvat pystyssä.

Norbit tarttui juuri yhteen poképalloistaan, kun kuuli sen. Kaikuvan äänen--- Ja näki suuren, ihmismäisen - pokémonin? Hohtavat silmät porautuivat suoraan Neoniin, joka näytti olevan kauhuissaan - hän ei ollut ikinä nähnyt Neonia sellaisena. Pallo putosi Norbitin kädestä ja tömähti maahan, kun tämä toljotti monttu auki ilmestystä.

-Välimme ovat tasan. Katoa täältä.
Neon sanoi värisevällä äänellä ja pelokkaana toivoi Pokemonin lähtevän.
"Ystäväsi lienee erimieltä."
Lapras ulvoi kovaan ääneen kaunista lauluaan.
"Saat minut, muttet isäntääni."
Lapras rupesi keskustelemaan pokemonin kanssa. Pokemon ei ottanut mitään kantaa, hymähti vain ja alkoi valmistautumaan hyökkäykseen. Sen toiseen käteen alkoi muotoutua sysimusta varjopallo. Se väreili pelkoa ja synkkyyttä. Reika kaivoi laukustaan kirjan ja etsi sivun jossa oli pokemonin kuva.
-Se on Mewtwo. Mewtwo ei ole luonnollinen pokemon, sen on luonut Giovanni niminen henkilö. Mew:n DNA:sta. Giovanni on rakettiryhmän päällikkö...
Reika kertoi samalla kun toljotti legendaarista pokemonia.

"Tsah... Te ihmiset loitte minut tähän maailmaan. Petitte minut. Olen nyt tämän maailman tuleva herra."
Mewtwo puhui uhmakkaalla ja varoittavalla äänellä.

Norbit kuunteli järkyttyneenä keskustelua. Giovannin tekemä pokémon? Geenimanipulaatiota? Ja tuloksena tuollainen hullu, vallanhimoinen ja ties kuinka voimakas tekele.

-Ei me voida vaikuttaa jonku hullun mafiapomon tekemisii!
Norbit huudahti lopulta pokémonille. Bura tarttui Norbitin hihaan ja katsoi tätä varoittavasti, mutta Norbit ei välittänyt, vaan jatkoi.
-Myös me ollaa jouduttu Rakettiryhmän kynsii, se on meiän kaikkien vihollinen!

Bura toljotti pokémonia. Oliko se nyt aivan tosissaan? Edes Rakettiryhmä ei ollut saavuttanut maailmanvalloitustavoitettaan - onneksi.