Pokecenterissä

Samalla kun maa värähti ja Kangaskhan loikkasi sen pinnalle suoraan Laprasin alapuolella, Norbit kohotti katseensa ylös nähdessään turhankin tutun tyypin laskeutuvan. Lilian saapui keskelle ottelua, jonka seuraamisen Norbit hetkellisesti unohti raivon napsahtaessa taas hänen naamalleen.

-Mitä helvettiä sä tääl teet?
Norbit huudahti Lilianille ja vilkaisi sitten Reikan ja Deanin suuntaan miettien, mahtoivatko nämä jo nähdä tulijan. Kuinka se lehmä edes usklasi näyttää naamaaansa täällä kaiken tapahtuneen jälkeen?

-Kun kerran olen listinyt teidät kaikki jo kertaalleen, voisin listiä myös tämän teidän säälittävän ystävänne.
Lilian naurahti ja katsoi alentavasti Carmenin räsyisiä vaatteita sekä luita jotka paistoivat ikävästi naha alta. Etenkin solisluut. Carmen värähti kuullessaan tuon ja nielaisi kovaan ääneen.
-Niin että voisitko poistua...
Lilian asteli Norbitin viereen ja kaatoi tämän maahan. Reika juoksi paikalle nähdessään taahtuneen ja auttoi Norbitin pystyyn.
-Kuinka uskallat!
Samassa Kangaskhanin isku osui Laprasiin ja se teki tästä selvää. Tasoero oli huima. Carmen piti erityisesti Norbitista ja alkoi vihastumaan.

-M-minä... Otan ha-haasteesi vastaan!
Carmen änkytti päättäväisesti. Lilian nauroi Tytölle kovaan ääneen.
- Ruipelo, teen sinusta selvää.
Lilian hymähti ja jäi odottamaan Mitä seuraavaksi tapahtuisi.

Norbit vilkaisi suojelevasti Carmeniin, muttei ehtinyt huutaa mitään takaisin kun Lilian jo tönäisi hänet nurin. Norbitin paljaat kyynärpäät iskeytyivät kiviseen maahan ja tämä tunsi kirvelevät haavat, mutta vähät välitti, sillä Lilian oli taas Carmenin kimpussa. Norbit kompuroi Reikan avustuksella pystyyn ja jupisi tälle sarjan kirosanoja Lilianiin liittyen.

Hetken Norbit aikoi estää ottelun, mutta päätti sitten ettei suostuisi antamaan Lilianille sitä iloa, että he antautuisivat.
-Carmen, kyl sä tollasen horon voitat mennen tullen,
Norbit sanoi kovaan ääneen väistyessään tottelevaisesti, mutta tunsi omatunnon pistoksen Laprasin pudottua pelistä. Hänen mieleensä palasi myös elävästi kuva Hitmonleestä ja- "EI! Toisaalta", Norbit ajatteli ja virnisti itsekseen, "Lickitungin kohal tulee mukava yllätys vastaan..." Norbit piilotti hermostuksensa päättäväisen hymyn alle.

// Koht iskee joku sensuuri näihin Norbitin puheisiin...

//Joo sensuroi vaa xDD

Tyttö katsoi epäröiden hetken Norbitia ja nyökkäsi lopulta.
-Noh... Käytän vain 2 pokemoniani. Matkaan, Chansey!
"Chansssseeey!"
Pokemon hihkui onneissaan saapuessaan kentälle. Lilian hymähti ja valmistautui.
-Matkaan Scizor!
Pokemon saapui kentälle raivokkaan näköisenä ja valmiina ottelemaan.

-Scizor, Double team!
Scizor aloitti tekniikalla joka hämäsi Chanseytä. Pokemon pyöri ympyrää ja hätäili missä olisi oikea vastustaja.
-Rauhoitu Chansey. Et löydä sitä jos hötkyilet.
Chansey seisahtui paikalleen ja sulki silmänsä kuunnellen jokaista liikettä.

-No mitä tuo höperö tekee…
Lilian manasi ja Scizor jatkui liikkumista.
-Noniin, Facade!
Chansey näytti hämmentyneeltä. Eikö se tiennyt mitä tehdä? Carmenia alkoi nolottaa tilanne.
-Kyllä sinä jotain osaat! Tiedän sen! Anna mennä!
Chansey nyökkäsi päättäväisesti ja iski Facaden lopulta Scizoriin. Hetki meni aikaa että pokemon tajusi todella mitä Carmen pyysi. Facade osui oikeaan Scizoriin ja Lilian alkoi suivaantumaan.
-Night slash!
Scizor aloitti uuden iskunsa valmiina saksiensa kanssa. Pokemon lensi kohden Chanseytä.
Väistä!
Carmen huusi Chanseylle.

-Kuinka vajaa pitää olla et kaiken sen jälkeen palaa viel tänne?
Norbit kysyi epäuskoisena Reikalta isutessaan jalat ristissä maassa ja vilkaistessaan samalla Chyahan, joka nukkui taas nurmikolla Charizardin vierellä. Tosin juuri nyt sekin nojasi käpäliinsä ja seurasi ottelua, häntä laiskasti kiertyneenä Charizardin massiivisen hännän ympärille.

Norbit naurahti näylle, pudistaen päätään ja katsoi sitten taas ottelun suuntaan. Lilianin aggressiivisuus ei ollut näköjään kadonnut mihinkään. Kunhan Carmen pysyisi rauhallisena, kaikki sujuisi hyvin.

Reika vilkaisi lemmensairaisiin pokemoneihin ja naurahti hiljaa kopauttaen Deania olkapäähän, joka loi myös katseen kaksikkoon.
-Jestas millainen nössö tuostakin on tullut.
Poika mulkaisi Charizardiaan huvittuneesti. Pokemon lähinnä punasteli kun pienikokoinen naaras Chya käpertyi sen viereen.

Chansey loikkasi rauhallisesti sivuun ja väisti osuman.
-Slash!
Lilian huusi jo hermostuneesti. Scizor aisti tuon hermostuneisuuden, jonka takia tuo lakkasi pörräämästä ilmassa ja istuutui tyynesti maahan nokka pystyssä ja kieltäytyi ottelemasta. Noloa.

Lilian kutsui häpeissään otuksen palloonsa ja mietti seuraavaa valintaansa. Samalla Carmen kutsui Chanseyn tyynenrauhallisesti takaisin palloon ja valmistautui valintaansa samalla kehuen miten hyvin Chansey hoiti ottelunsa.
-Matkaan, Tegami!
Lickitung saapui kentälle pitkän kielensä kanssa.

-Ahahahahah! Tuolle pärjään vaikka Miltankilla, mutta annetaan sille kunnon selkäsauna. Matkaan Gyarados!
Valtava pokemon tuijotti Lickitungia alentavasti.
-Sinulla ei ole hätää! Thundebolt!
Carmen tiesi paremmin kuin hyvin pokemonien heikkoudet ja iski saman tien heikkoon kohtaan. Gyarados oli kerralla kukistettu. Lilianin suu loksahti auki.

-VAINIIN! Gyarados, takaisin! Matkaan Dragonite, Charizard!
2 valtavaa lohikäärme tyypin pokemonia olivat piirittäneet Lickitungin. Reika aikoi hyökätä avuksi, mutta Dean pysäytti tämän.
-Ei.. Anna Carmenin hoitaa tämä. Hän tietää mitä tekee.

Norbit tirskahti nolostuneelle Charizardille ja mietti ottelua seuratessaan, että Kangaskhan ja Golduck tosiaan tarvitsisivat treeniä ennen seuraavaa salia. Täältä suunnattaisiin pian Saffroniin, ja jos Reikan ja Deanin tarinoihin oli luottaminen, Sabrina tulisi vastuksena olemaan yksi per-

Norbit kulautti Cokikset väärään kurkkuun ja köhi vedet silmissä, kun Lilian otti kaksi pokémonia käyttöön. Carmen näytti kuitenkin rauhalliselta, joten Norbitkin luotti hänen kykyihinsä. Lilian saisi kunnon selkäsaunan ja joutuisi nielemään omahyväisen asenteensa. Norbit huomasi toivovansa samanlaista menetystä Lilianille, minkä Dean joutui kestämään, mutta Carmen tuskin alentuisi moiselle tasolle. Ulkonäkö ehkä petti, mutta Norbit tiesi Carmenin olevan vahva vaikka hädintuskin tuskin tätä.

Carmen oli kokenut kovia, samoin Lickitung. Pokemon pysyi niin kauan rauhallisena, kuin tyttökin. Tyttö seisoi aivan paikallaan ja odotti vain Lilianin siirtoa sanomatta sanaakaan. Lickitung seisoi paikoillaan kahden jättiläisen piirittämänä odottaen käskyä.

-Charizard, SOLARBEAM! Dragonite, Dragon rush!
Lilianin komennot sai jopa Reikan hätkähtämään . Charizardilla Solarbeam oli jo aika taiteellinen näky. Jättimäinen lohikäärme alkoi kerätä voimia siipiinsä auringosta. Samassa Dragonite osui Lickitungiin ja survaisi vaaleanpunainen pokemonin oikeastaan lähes maan alle voimillaan.
-Lickitung, pysy siellä! Auringonsäde!
Lickitung alkoi keräämään voimia itseensä kuopassa johon joutui. Lilian ei hätäillyt vaan seurasi tilannetta tosin hieman hämmentyneenä.
-Matkaan!
Samaan aikaan Lilian sekä Carmen huusivat tämän ja Charizard laukaisi auringonsäteen, samoin Lickitung. Säteet osuivat vastakkain ja valtava räjähdys lennätti Lilianin selälleen maahan ja kevyen Carmenin ilmaan ja taas takaisin maahan paiskautuen.

Charizard seisoi ruhjoutuneena paikoillaan Dragoniten lehottaessa ilmassa. Lickitungista ei näkynyt elonmerkkejä. Carmen tiesi hyvin mitä oli käynyt. Samassa Lickitung nosti päänsä ylös kuopasta ja näytti kieltä Charizardille.
-Et tainnut tietää kokemuksestani. Lickitung käyttää luontoa hyväkseen. Käännän kaikki iskusi sinua vastaan.
Carmen sanoi päättäväisesti. Tällä kertaa änkyttämättä. Kenties Norbitin kiusaaminen vihastutti tytön entisestään.
-Älä höpise! Passitan Lickitungin Hitmonleen luokse.
Lilianin kommentti sai Deanin silmät kyyneliin. Miten joku saattoi olla niin kohtuuton, kylmä? Sydämetön…

-Charizard, Wing attack! Dragonite, thunder punch!
Lilian antoi virne kasvoillaan käskyn pokemoneilleen.
-Charizard on nopeampi! Tiedät mitä tehdä!
Lickitung latasi voimiaan ja hyökkäsi lopulta Thundeboltilla Charizardiin, joka iskun saatuaan joutui paralyysiin ja putosi maahan niskoilteen ja putosi pelistä. Seuraavan iskun ottaja oli Dragonite, jonka Lickitung hoiti Ice beamilla. Isku jäädytti siivet paikoilleen ja sama kohtalo osoittautui Dragonitelle.

Lilian oli todella vihainen, sen nyt näki päällepäin. Tyttö pyysi pokemonit takaisin palloon ja toljotti Lickitungia joka kömpi lopulta ylös kuopasta Carmenin vierelle.

Yleensä niin kärsivällinen Burakin suoristautui täyteen mittaansa eikä vaivautunut rauhoittelemaan selkä pörhöllä sähisevää Maishaa. Kommentti Hitmonleestä oli liikaa.

Norbit vilkaisi huolestuneena Deaniin, mutta rauhoittui huomatessaan Scytherin jo laskeutuneen miehen vierelle. Ottelu päättyi Carmenin komeaan voittoon, joka pyyhki hetkellisesti kaiken vihan Norbitin mielestä. Sen enempää epäröimättä Norbit juoksi Carmenin kimppuun ja nosti heiveröisen tytön ilmaan, pyöräyttäen tämän riemuissaan ilmassa. Laskien lopulta Carmenin maahan, Norbit naurahti nolostuneesti ja käännähti taas Lilianiin päin. Pitkä ja vahva tyttö näytti äkkiä tuhat kertaa Carmenia mitättömämmältä lyötynä porukan keskellä.

Äkillinen murahdus kiinniti Norbitin huomion ja tämä katsahti sivulle juuri parahiksi nähdäkseen Nidoqueenin, jonka suussa killui-
-EI,
Norbit sanoi äkkiä lujasti. Nidoqueen pysähtyi toviksi paikoilleen ja näytti pohtivan, totteleeko kouluttajaansa vai omaa tahtoaan.
-Oot parempi ku toi,
Norbit sanoi nyt rauhallisemmin ja mulkaisi halveksivasti Lilianiin. Lopulta Nidoqueen laski valtavat käpälänsä ja veti hyperbeamin vaalean alun takaisin kitaansa.

Carmen hämmentyi tilanteesta kun Norbit nosti tämän ilmaan. Pieni hymy nousi tytön kasvoille.

-Olet kouluttanut pokemonisi harvinaisen huonosti.
Lilian kommentoi Nidoqueenin käytöstä ja pöhäytti hiuksiaan. Neon aikoi sanoa jotain, mutta oli nyt vaiti. Neonhan oli kouluttanut Norbitin Nidoqueenia. Pokemonin ärhäkkä luonne ei ole kouluttajasta kiinni.

Dean oli vain paikoillaan, kenties lievässä shokissa ja pysyi juuri ja juuri pystyssä Scytherin varassa.

Norbit tunsi kuinka Nidoqueen jännittyi taas hänen vierellään, vaikka Norbit itse sulki silmänsä pysyäkseen rauhallisena. Hän ei tohtinut katsoa Neoniin. Vaikka hän ei sitä koskaan myöntäisi, Neon oli tehnyt sen mihin hän ei itse pystynyt... Mihin hän oli liian pelkuri.
-Jos en kieltäis sitä, se posauttais sut taivaan tuuliin eikä siinä sun lohikäärmees auttais. Sääliks käy totaki Charizard-raukkaa,
Norbit vastasi katsoen nyt Lilianiin.

Arvostelua ja haukkuja Nidoqueenin oli kaikkein vaikeinta sietää nyt kun se oli sentään jotenkin tajunnut, ettei otteluita aina voi voittaa. Norbit ei myöntäisi sitäkään, mutta hän tunsi hermostuksen ja suoranaisen pelon puristuksen jossakin vatsansa tienoilla. Edes hän ei mahtaisi mitään, jos Nidoqueen päättäisi hyökätä. Mikä vitsi hän olikaan kouluttajaksi, pelkäsi omaa pokémoniaan...

Nidoqueen kuitenkin säilytti ainakin toistaiseksi hermonsa ja pysytteli Norbitin lähellä. Se taisi tietää, että Norbit olisi tahtonut päästää sen Lilianin kimppuun yhtä lailla kuin pokémon itse, mutta joskus oli järkevämpää pysähtyä kuin rynniä päälle. Se ei näyttäisi heikkouttaan moisen mahtailijan edessä. Sitähän Lilian varmasti odotti, Norbit ajatteli. Odotti, että saisi syyn taas uuteen tappeluun...

-Tsah. EI minulla olisikaan aikaa luusereille ja heidän kanssa ottelulleen. Säälittävää.
Lilian irvaili ja hiveli pokepallojaan tyytyväisenä.
-Pitänee jatkaa matkaa, kun ei teistä ole vastusta minulle.

Se sana osui hermoon. Ennen kuin kukaan ehti estää, Nidoqueen oli iskenyt nyrkkinsä maahan ja aiheuttanut sellaisen maanjäristyksen, että Norbit lensi taas nurin.

-Vaivaako alzheimer vai ootko muuten vaan vajaa?
Norbit kysyi kömmittyään pystyyn ja palautettuaan riehuvan Nidoqueenin palloonsa.

-Mennää kattoo Beccan saliotteluu,
Norbit jatkoi kääntäen selkänsä Lilianille. Hänen pitkä pinnansa alkoi olla räjädyspisteessä.

-Älkää nyt vielä lähtekö.
Lilian hymähti. Reika ei ottanut kuuleville korville enää kommentteja.
-Annetaan Beonican hoitaa ottelu rauhassa. En ole oikein koskaan pitänyt siitä salista.
Reika virnuili ja vilkaisi Norbitia.

Norbit pyöräytti silmiään ja pysähtyi, miettien mitä Reikalla mahtoi olla mielessään. Tilanne alkoi kuitenkin jostain syystä huvittaa häntäkin. Lilian vaikutti huomiobhakuiselta pikkutytöltä, joka ei tahtonut hävitä pihapelissä ja jatkoi kiemurtelevaa inttämistään. Hän pärskähti ajatukselle itsekseen, mutta yritti säilyttää pokkansa. Tilanteeseen tuskin sopisi hillitön naurukohtaus.

-Sielunmerkki!
Kikatteli neiti päivänpaiste. Itseasiassa ulkona taivas oli muuttunut sateisen harmaaksi, vaikkei vesi kastellutkaan pihalla, mutta vaikka aurinko olisikin säteillyt olisin kilvoitellut sen kanssa - ja enkelikasvojeni ja täydellisen hymyni kanssa olisin ollut paha vastus.

Olin kuitenkin kerennyt hyvissä ajoin laittaa vaaleanpunaisen salimerkin merkkirasiaani enkä sen enempää kerskaillut sillä - olinhan kuitenkin ollut porukastamme viimeinen joka salin viimein päihitti - mutta olin voittanut. Eikai se sen enempää todisteita kaivannut?

-Onko meillä jo seuraava määränpää?
Kysäisin katseeni seilaten porukan läpi, kuitenkin Norbitia ja Reikaa kohden nyökkäsin kysyvästi päätäni. Yleensä en ollut itse näin innokas enkä ensimmäisenä hoputtamassa mitään, mutta tunsin että olin ollut hidastava taakka.
Mutta en enää!
Äskeisen saliottelun jälkeen tunsin olevan voimissani, ja valmiina puskemaan täyttä höyryä eteenpäin. En Pokémoneineni enää olisi kenenkään alapuolella, vaan pian alkaisi olla meidän aikamme näyttää kaikille todelliset taitomme!

Varovasti huokaisten porukka pyysi pokemonit takaisin palloihinsa.
-Seuraava päämäärä on... Saffron city. Siellä on tuleva salipäällikkö.. Sabrina...
Dean sanoi varovasti ja tiesi hyvin että tultaisiin leikkimään hengenhieverissä monesti sillä salilla.

Niin minä arvelinkin.
Vastasin Deanille katseellani ja pienellä päännyökkäyksellä. Olin kuullut tästä Saffron Citystä ja Sabrinasta, eivätkä Dean ja Reika olleet muistelleet sitä lämmöllä.. vai kukakohan minulle oli siitä puhunut? Oli kuka tahansa, oikeastaan halsuin nähdä nyt paikan itsekin. Tiesin kaupungin olevan iso, sen verran maantieteellistä tietoa minulla oli. Asutusta oli enemmän mitä Fuschian kaupungissa.

-Ja Dean, kun sinulla on hetki aikaa, minulla olisi asiaa sinulle. Kahdenkeskistä.
Ääneni hiipui kusikaukseksi lauseen lopussa, samalla kun puhuin miehenalulle. Mutta nyt olimme valmiit lähtemään matkaamme jatkamaan, siis Saffronin kaupunkiin!

/Minäpäs aloittelen sinne topiikkia, jos sopii?