Azalea ja Slowpoket

Auto hurautti Azalean pikkukaupungin laitamille ja sammui. Kuski nousi ylös ja avasi oven niin, että Kida ja Greta pääsivät autosta.
-Mä meen käymää Kurtin luona, se valmistaa kaikenlaisii poképalloja,
mies selitti samalla kun Kida kapusi autosta.

-Oooo!
Kida huudahti ihmeissään katsellessan ympärilleen. Joka puolella näytti ryömivän vaaleanpunaisia, hitaanpuoleisia pokémoneja, jotka PokéDex nimesi Slowpokeiksi.

-Onks tääl edes salia?
Kida kysäisi epäileväisenä huomattuaan, miten pieni kaupungintynkä oli.
-Onhan täällä Bugsy, toi iso rakennus tuolla,
mies vastasi ja osoitti pyöreäkattoista taloa keskellä kaupunkia.

Greta oli lähtenyt jo tutkimaan noita hituroita marsipaaninvärisiä otuksia. Tyttö kuitenkin palasi pian Kidan luokse.

- No niin, täällä ollaan ja mitäs tehdään?

-No salille tietenki!
Kida hihkaisi, nappasi taas Bodon syliinsä, tarttui toisella kädellä Gretan hihaan ja raahasi tämän miehen osoittamaan suuntaan. Kida pysähtyi salin ovelle ja luki sen ovenpielessä riippuvan kyltin.

-Ötökkäsali? Säälittävää. Todo talloo ne, Pyra paistaa ne ja Bodo syö ne!
Kida puhahti taas täynnä intoa ja itsevarmuutta.

Greta laahautui mukana vaikka olisi halunnut katsella ympärilleen ja kuljeskella kaupungissa. Tyttö katsoi salin julkisivua ja vilkaisi sitten Kidaa.

- Ei nuolaista ennenkuin tipahtaa, eihän tyyppierot kaikkea merkitse.

Kida hyppelehti ulos salilta pokémonit perässään. Vaikka tiimi oli väsynyt rankan ottelun jäliltä, ei pokémonienkaan onnea voinut olla huomaamatta. Bodo räpiköi tapansa mukaan ympyrää, Todo loikki kohti pokémonkeskusta ja Pyra hyppelehti keveää ravia Kidan vierellä.

Keskuksen ovet avautuivat ja Kida jäi odottelemaan pokémonien parantamista.
-Mitä mä sanoin, helppo nakki!
Kida kikatti Gretalle ja katsoi tätä sitten leikkisän haastavasti.
-Kai säki meet nappaamaan voiton?

Greta tallusti perässä pokémonkeskukseen. Hän isahti odotushuoneen pekille.

Kidan kysymykseen hän kohautti olkiaan.

- En mie nyt oikeen tiedä...

Kida mulkaisi epäuskoisena Gretaan.
-Vieläkö sä märehit että meetkö salille vai et? Et voi olla tosissas! Et pääse ikinä liigaan josset kerää merkkejä!
Kida vauhkosi.

Säikähtäneen näköinen hoitaja asteli paikalle.
-Tämä on sairaala, pitäkää pienempää ääntä!

Kida mulkaisi pahasti hoitajaan, joka kuitenkin jatkoi,
-Tässä ovat pokémonisi. Se kaipaavat nyt hiukan lepoa rankan ottelun jälkeen.
Hoitaja ojensi pallot Kidalle, joka otti ne vastaan hymyssä suin ja päästi otukset heti palloistaan.

-Raikas ulkoilma kyllä parantaa ne, mennään!
Kida kikatti ja lähti keskuksesta takaisin kaupungin kaduille pokémonit perässään.

Greta pysyi hiljaa. Hän ei tosiaan tiennyt kiinnostiko häntä tämä sali touhu ollenkaan, saati liigaan meno.
Tyttö nousi huokaisten ylös pekistä ja päästi Colen ja Lokin ulos palloistaan.

- No niin, mennääs katsomaa mitä täältä löytyy.

Hän sanoi ja tallusti ulos keskuksesta pokémonit perässään.

Kidaa vastaan pokémonkeskukseen riensi jälleen se outo mies, joka oli tarjonnut heille kyydin. Nuorukainen melkein törmäsi Gretaan, joka tuli samaan aikaan ovesta ulos.

-A-Anteeksi, nyt on kiire,
piikkipää puuskutti ja riensi tiskille.

-Tämä Larvitar oli kai pudonnu kaivoon, mutta sille on täytyny tapahtua jotain muutakin, katsokaa...
Hoitaja riensi huolestuneen näköisenä nuorukaisen luo, joka kantoi sylissään pahoin loukkaantunutta, dinomaista pokémonia. Sen jalka näytti murtuneelta ja sen kroppaa leikkelivät syvät viillot. Pokémon oli puolitajuton ja roikkui velttona miehen sylissä.

-Miten saatoit päästää Larvitarisi tähän kuntoon?
Hoitaja katsoi piikkitukkaa vihaisen toruvasti, johon tämä vastasi huolestuneella katseella.

-Ei se ole minun, löysin sen tuollaisena! Tehkää nyt jotain!
Hoitaja säpsähti topakasta vastauksesta ja pian Chanseyt jo kiidättivätkin pokémonia hoitosaliin.

Keskuksen ulkopuolella Kida katseli ovea ärsyyntynyt ilme kasvoillaan.
-Mitä se ryntäilee, ei jätä meitä ikinä rauhaan!
Kida tuhahti ja heilautti hiuspehkoaan ylväästi.

Greta pysähtyi katsomaan miekkosen perään. Tyttö oli pistänyt merkille että tämä oli kantnut jotain.

- Ei se meijän perässä taitanut tuonne rynniä.

Greta sanoi hieman naurahataen Kidan kommentille. Cole hyppelehti levottoman paikoillan ja vikisi nimeään. Loki istui keskuksen katon räystäällä.

Kida puuskahti tyytymättömänä ja marssi viereiseen kauppaan.

Aika kului. Sethiksi esittäytyneen miehen oli käsketty jäädä odottamaan, jotta loukkaantuneesta Larvitarista voitaisiin kysellä enemmän. Jonkin ajan kuluttua sairaalan ovet avautuivat ja Chanseyt työnsivät kärryt aulaan. Larvitar istui paareilla ja näytti virkeämmältä. Sen jalka oli paketissa ja sen haavat oli saatu puhdistettua. Osa syvimmistä viilloista näkyi edelleen, mutta ne oli saatu ommeltua umpeen eikä tilanne näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin aikaisemmin.

Seth huokaisi helpottuneena ja tervehti pokémonia silittämällä. Se vaikutti säikyltä, mutta antoi miehen tulla lähemmäs.
-Kiitos kun toit sen tänne, ja anteeksi että epäilimme sinua,
hoitaja sanoi lempeästi.

-Ei se mitään, pääasia että saatii pikkunen kuntoon.
Hoitaja hymyili ja auttoi yhdessä Sethin kanssa Larvitarin lattialle.
-Se tarvitsee edelleen huolenpitoa, mutta meillä on ihan täyttä. Toivoisimmekin, että sinä voisit ottaa sen, pitää siitä huolta.

Seth katsahti epäuskoisena hoitajaan.
-Enhän minä voi... Käyn töissä, aika ei riitä...
Hoitaja painoi surkeana katseensa. Seth vilkaisi alas Larvitarin säälittäviin silmiin ja epäröi nyt toden teolla. Sitten hän äkkiä säpsähti.

-Hei, keksin! Tulehan,
Mies viittoi pokémonille, joka painui epäröivään kasaan mutta lyllersi lopulta tämän perässä ulos. Nuorukainen vilkuili ympärilleen, etsien kohdettaan, kunnes näki Gretan vähän matkan päässä.

-Sinä siellä!
Piikkipää kiiruhti Gretan luo Larvitar sylissään. Kivimöhkäleen raahaaminen alkoi käydä työstä jopa lihaksikkaalle nuorukaiselle.

-Mähän heitin sut ja sun kaverisi tänne? Miten olisi pieni vastapalvelus?

Greta säpsähti kuullessan huudon ja kääntyi katsomaan Sethiä, joka kantoi jotain ilmeisen painavaa sylissään. Miehen tullessa kohdalle Greta jäi tuijottamaan miehen sylissä olevaa dinosaurusmaista pokémonia. Kovin soma se oli tytön silmiin. Hän hätkähti kun mies alkoi taas höpöttämään.

- ... millainen vastapalvelus?

Tyttö kysyi vähän epäröiden sitä mitä miehellä oikein oli mielessä.

Seth laski pokémonin maahan ja ravisteli käsiään.
-Jonkun täytyis pitää tästä Larvitarista huolta, ainaki kunnes se paranee. Tässä ei nyt sitä sun kaveria näy, mut voisiks sä ottaa tän mukaas? Se kaipaa raikasta ilmaa ja liikuntaa, muttei vielä liian rajua menoa.

Seth katsahti Larvitariin ja sitten taas alas Gretaan. Larvitar kurkki epäröiden ylös tyttöön.

Greta katsoi vähän pöllämystyneenä Sethiä ja sitten Larvitaria. Pokémon oli todella suloinen, vaikkakin vähän säikyn oloinen. Greta kyykistyi varovati sen eteen.

- Eihän näin suloselle otukselle voi sanoa ei.

Tyttö soi hymyillen lempeästi Larvitarille, joka killitti arkana takaisin.

Seth hymähti imarreltuna, kunnes toinen ääni keskeytti hänen myhäilynsä.
-Se tarkotti sitä pokémonia, ei sua.
Kida oli ilmaantunut kaupasta takaisin keskuksen eteen ja asteli lähemmäs.

-Mut mulle sä oot aina yhtä sulonen,
Kida sanoi ja pyyhkäisi viettelevästi miehen leukaa kulkiessaan ohi.

-Sait sitte uuden tiimiläisen vai?
Kida kysäisi Gretalta ja katseli epäröiden Larvitaria.

-Se vaikuttaa enemmän aralta lampaalta ku lajillee tyypilliseltä raivopäältä. Mistä sun kaltanen ihmemies repii tämmösiä luuseripokémoneja?
Kida kysyi Sethiltä, joka näytti vaivaantuneelta ja selitti lyhyesti tilanteen.

-Jaha, no ehkä se ajan kanssa oppii... Toivottavasti...
Kida lisäsi viileästi ja kiersi pienen pokémonin heiluen huolettomasti puolelta toiselle niin että helmat hulmusivat. Hän kumartui tervehtimään tulokasta.

Greta mulkaisi Kidaa happamasti. Kuka se taas luuli oikein olevansa? Greta nousi ylös ja katsoi hattarapäistä matkatoveriaan.

- Älä kiusaa Freijaa.

Tyttö tokaisi lähes äkäisenä ja pyysi pelokkaan larvitarin luokseen. Pokemon myllersi maata pitkin Gretan luo ja tarrasi tiukasti tätä jalasta.

-Ai sillä on jo nimi?
Kida kikatti kepeästi ja katsahti sitten kulmat koholla Sethiin.

-Voisit kyllä sanoo suoraan ettet voi pitää silmiäs irti musta, toi ties millä tekosyillä seuraamine rupee olee aika kriipii...
Seth näytti hämmentyneeltä ja yskäisi hermostuneena. Hieraisten päätään hän astui askeleen taaemmas.

-Toivotaan nyt et pärjäätte sen Larvitarin kanssa. Mä tästä sitten...
Seth heilautti vielä kättään, kääntyi ympäri ja poistui.

Kida tuhahti ja tutkaili pitkiä kynsiään.
-Miehet...

Greta pyöräytti silmiään Kidan oletuksille.

- Kumpi tässä ei saa silmiään irti ja kenestä...

Tyttö mutisi ja vilkutti Sethin perään.
Freijaksi nimetty Larvitar piteli edelleen tiuksti kiinni Gretan jalasta ja vaikutti haluttomalta liikkumaan minnekään. Cole asteli lähemmäs ja nuuhkaisi uutta tulokasta. Freija pelästyi moista elettä ja sännätessään toiselle puolle Gretan jalkaa oli se vähällä kaataa tytön.

- Aijai... tuntuu löytvän voimaa tästä otuksesta.

Greta sanoi pöllämystyneenä yhtä ulalla olevalle Colelle.

Kida tuhahti Gretan kommentille, mutta hymyili pienesti katsellessan Sethin loittenevaa selkää. Sitten hän katsahti Gretan uuteen pokémoniin ja huokaisi turhautuneena. Miksei hän saanut mitään?!

-No, katotaa mihi se sun otus pystyy! Saat samalla luvan treenata salii varten et päästään joskus jatkamaa matkaaki. Bodo, kentälle!

Pikkuinen pöllö keinui siivet vihasti huiskien eteenpäin ja jäi odottelemaan.

Greta pyöräytti silmiään Kidalle ja vilkaisi sitten jalkaansa tarrannutta tärisevää otusta, joka vaikutti kaikkea muuta kuin halukkaalta tappelemaan. Kidan kanssa tuskin kuitenkaan kannatti nyt ruveta väittelemään. Greta huokaisi ja komensi Colen kentälle. Quilava hyppi taistelutantereelle luonteelleen omaisesti innosta puhkuen.

- No niin aloitetaan. Cole, quick attack!

Cole murahti ja syöksyi sitten valkoisena välähdyksenä kohti ilmassa räpistelevää pöllöä.

Hyökkäys oli nopea ja voimakas ja sai pienen pyöreän pöllön pyörähtämään ympäri ilmassa. Se pysytteli kuitenkin siivillään ja syöksähti silmät kieppuen kohti Quilavaa Kidan huudahdettua ensimmäisen käskyn: Peck.

Quilava urahti kun piskuinen pöllö syöksyi nokkimaan sitä. Pokémon "steppasi" silmät suljettuna yrittäen päästä karkuun tylppää nokkaa.

- Cole, älä anna sen häiritä, Ember!

Cole pysähtyi hetkeksi ja sylkäisi sitten pienen liekkimeren kohti Bodoa.

Bodo rääkäisi kauhuissaan, kun sen pyrstösulat syttyivät tuleen. Se pyöri vinhasti ympyrää savuvana perässään.

-Lopeta pelleily ja käytä Uproaria!
Kida huusi huiskauttaen samalla hiuspehkoaan sivuun. Bodo lakkasi riehumasta ja avasi nokkansa, päästäen taas korviahuumaavan äänen, joka kaikui ympäri kaupunkia ja helisytti ikkunoita.

Greta laittoi kädet korvilleen, meteli vihloi tärykalvoja. Larvitar tytön jaloissa tärisi entistä enemmän. Colekin näytti voivan pahoin äänen voimasta.

- Cole, uudestaan quick attack!

Greta huusi metelin yli. Ihmeen kaupalla Quilava kuuli kouluttajansa huudon ja syöksyi sitten taas välähtäen kohti lintua, tosin hitaammin kuin ottelun alussa.

Bodo ei mahtanut mitään vahvemmalle pokémonille, vaan putosi ryminällä maahan. Kida huokaisi turhautuneena ja palautti pöllön palloonsa. Kida mietti hetken vaihtoehtojaan. Hän voisi heittää Todon kentälle ja lähettää tulisiilin suihkuun. Helppoa. Mutta tiimin uusin jäsen, Pyra, tarvitsi koulutusta kipeämmin...

-Stomp!
Kida huudahti. Hänen vierellään odotellut Ponyta laukkasi kentälle ja loikkasi korkeuksiin, valmiina tömähtämään vastustajan niskaan.