Aavan meren tuolla puolen...

Kangaskhan sai iskun sekä omasta nyrkistään että Nidoqueenin molemmista jaloista, pyörien maahan.
-Shadow Ball!

Kyseessä oli selvästi egojen taisto, sillä Kangaskhan teki iskun vaikeimman kautta. Se loi pallon samaan aikaan, kun kierähti kuperkeikalla jaloilleen ja heitti sen sitten matkaan puolitiessä pystyyn.

Neon

-Ice beam!
Nidoqueen oli aloittamssa iskuaan, mutta Shaow ball jysähti sen kehoon voimakkaasti. Nidoqueen aloitti iskunsa uudelleen ja latasi siihen valtavan voiman.

https://www.youtube.com/watch?v=dtgOLgS2EhQ&feature=related

*eeppiset hidastukset tähän*

Isku jysähti Kangaskhaniin, joka kirjaimellisesti jäätyi paikoilleen ja kaatui kalahtaen maahan. Norbitin julma olemus rakoili ja tämä huolestui nyt toden teolla. Jää kuitenkin rasahteli ja posahti sitten joka suuntaan, kun Kangaskhan rynni jaloilleen. Pokémon vapisi kylmyydestä ja sen hengitys huurusi.

-Joko riittää?
Norbit kysyi. Kangaskhan karjaisi ja kiersi hyökkäävästi Nidoqueeniä.
-No, iske sitte Crunchilla,
Norbit sanoi kyllästyneenä. Pokémonit saisivat itse tajuta tilanteensa. Kangaskhan hyökkäsi hampaat irvessä kohti Nidoqueeniä, mutta hyökkäyksestä näytti puuttuvan paljon. Näytti siltä, kuin pokémon olisi hyökännyt enää periaatteesta, ei siksi, että olisi oikeasti tahtonut. Norbit huomasi Nidoqueenin eksyneen katseen juuri ennenkuin se valmistautui Kangaskhanin hyökkäykseen.

Neon

Nidoqueen seisahtui paikoilleen, se vain toljotti Kangaskhania kun se upotti hampaansa tämän ruhoon. Nidoqueen ei huutanut, ei mekastanut. Se vain toljotti Kangaskhania, jonka hampaat olivat kiinni tämän olkapanssarissa.

Tilanne tuntui jäätyvän hetkeksi. Kun Nidoqueen lakkasi riehumasta, vaikutti se välittömästi Kangaskhaniin, joka tuntui olevan kaksikosta se esimerkkiä seuraava lammas. Lopulta Kangaskhan irrotti hampaansa Nidoqueenistä ja perääntyi askelen. Se nosti varovasti katseensa Nidoqueeniin. Vaikka molemmat pokémonit olivat muuttuneet valtavasti viime näkemästä, jotain tuttua ne taisivat toisistaan vielä löytää.

Äkillinen kirkaisu keskeytti tuijotuksen. Suuri ruskea jokin vilahti vauhdilla kaksikon välistä ja syöksähti sitten äkkiä takaisin, iskien Nidoqueenin kumoon. Kangaskhan vilkuili taas hädissään ympärilleen ja keskitti pian katseensa suureen lintuun. Tyhjästä ilmestynyt Fearow läpytteli valtavia siipiään ja toljotti ahnaasti pikkuista, joskin jonkin verran kasvanutta Scytheriä, joka haahuili Deanin vieressä. Lintu oli lähdössä uuteen syöksyyn, kun siihen iski voimakas hiekkamyrsky. Lintu kirkui ja tappeli vastaan, muttei päässyt etenemään eikä nähnyt paksulta hiekalta mitään. Tuuli vain yltyi, ja lopulta Fearow luovutti, kääntyen ympäri ja lentäen tiehensä.

Myrsky laantui. Kangaskhan oli kaatua väsymyksestä ja puhisi tovin paikoillaan. Lopulta se kääntyi takaisin Nidoqueeniin, joka makasi edelleen maassa, ja ojensi käpälänsä.

Nidoqueen makasi maassa toljottaen suu visusti kiinni Kangaskhania. Se muisteli aikoja jolloin kaikki oli Safarizonella toisin. Ne ajat, jolloin kaksikko oli ystävyksiä. Auttoivat ylä ja alamäissä. Lopulta valtava panssarinen käpälä tarttui Kangaskhaniin ja pokemon nousi jaloilteen. Nidoqueen avasi valtavan kitansa, aloitti Hyper beam iskun ja kohotti sitten päänsä kohti taivasta ja ampui Hyper beamin sinne, kuin merkkinä rauhasta.

Norbit katseli Nidoqueenin juhlimista suu ammollaan. Hyper Beam näkyi varmaan mantereelle asti. Norbit asteli pokémonien luo, raivo oli nyt poissa hänen äänestään.

-Oottekste valmiita liigaan?
Kangaskhan tuhahti hyväksyväisesti ja Nidoqueen pullisteli lihaksiaan. Jotenkin Norbitista tuntui, että näistä kahdesta tulisi vielä paras mahdollinen kahden tiimi, jos tuplaotteluita tulisi vastaan...

Neon

Huomasin hieman ärtymystä sisälläni, se saattoi näkyä pidempäänkin matkaan. En kuitenkaan näyttänyt sitä heti, mutta kommentoin.
-Minulla ei ole yhtään ruohotyypin iskua käytössäni. Toivottavasti pärjään edes ligian kolmannelle kierrokselle ilman niitä.

Norbit katsahti Neoniin, pysyen hetken huolestuneena hiljaa.
-Ei kyl mullakaa, mut ei se ny oo nii olennaista. Oha meil vesi- ja sähkötyyppei jos kivi- ja vesipokémonei ajattelee...

Electabuzz ja Golduck tarvitsisivat molemmat tosin vielä treenausta...

Reika saapui Blainen salilta porukan luo ja jäi odottelemaan Beonicaa. Neon lähtisi salille seuraavana....

Parisen tuntia vierähti nopeasti ja Neon valmistautui salille lähtöön.
-Ei auta, se on lähdettävä. Nähdään pian. Haastan minulle tähän mennessä pahimman vastustajan, oman opettajani.
Neon jatkoi ääneen ja sulki hetkeksi silmänsä ja lähti.

Norbit nyökkäsi ajatuksissaan ja toivotti Neonille pikaisesti onnea. Hänen katseensa oli kuitenkin Charizardissa, jonka kehoa leikkelivät paloarvet ja siivet... Olivat riekaleina. Niihin oli palanut pahoja reikiä. Palovammat näyttivät kivuliailta, mutta Chya itse näytti niin onnelliselta Deanin valtavan Charizardin vierellä. Mutta voisiko se koskaan toteuttaa unelmaansa, eli lentää rakkaansa kanssa halki taivaiden?

Norbit ilmaisi huolensa Deanille.
-Voikoha se koskaan lentää noil siivillä?
Samassa Chya käännähti tömähtäen ympäri kohti Norbitia. Norbit vilkaisi hämmentyneenä pokémoniinsa, joka katsahti vielä Deanin Charizardiin. Kuvitteliko Norbit vain, vai levisikö Chyan kasvoille hymy?

Chya käännähti takaisin Norbitiin päin. Hän oli ollut väärässä. Se ei ollut hymy. Se oli pirullinen virnistys. Ennen kuin Norbit ehti tajuta mitä tapahtui, Chya oli rynninyt parilla askeleella hänen ohitseen ja napannut kiinni hänen hupparistaan.
-Mit-
Norbit hiljeni äkkiä, kun tajusi olevansa ilmassa. Päässä pyöri ja silmät kuivuivat äkkiä, kun Chya syöksyi pystysuoraan kohti pilviä. Norbit riippui Chyan otteessa pelkän hupparin selkämyksen varassa ja olisi huutanut, jos olisi pystynyt.

Maa etääntyi koko ajan, eikä Norbit erottanut kohta porukasta enää mitään muuta, kuin Reikan kirkkaanpunaisen irokeesin. Pokémonkeskus näytti pieneltä laatikolta. Äkkiä kaikki ilma katosi. Tai oikeastaan sitä tuli liikaa. Chya oli päästänyt irti, ja Norbit putosi kovaa vauhtia, kääntyillen ilmassa ja huitoen käsillään. Norbit sai äänensä takaisin ja karjui kauhuissaan, kun merenpinta kiilui hänen edessään.

https://www.youtube.com/watch?v=RR9kT8PL6ZA

Tunne muuttui taas, kun Norbit tömähti johonkin kovaan, mutta lämpimään. Alusta antoi periksi ja pehimitti pudotusta, ja pian Norbit kiisi taas eteenpäin, juuri ja juuri merenpinnan yläpuolella, Chyan selässä. Pokémon kiisi hieman haparoiden, mutta kovalla vauhdilla kiertäen loivassa kaaressa saarta. Veden pinta rikkoutui ilmanvastuksesta. Chyan siivenkärjet piirsivät siihen terävät viillot. Ilma liehutti Norbitin pitkiä hiuksia. Kun sydän lakkasi pyrkimästä ylös kurkusta, Norbit tajusi lähes kuristavansa pokémoniaan ja höllensi otettaan.

Hän alkoi viimein oikeastaan nauttia hetkestä ja päästi varovasti otteensa kokonaan irti. Hän puristi pohkeillaan lujaa Chyan kylkiä pysyäkseen kyydissä ja levitti kätensä tuulta vasten.
-WHOOOOOOO!
Norbit huusi vapautuneesti suhahtaessaan porukan ohi rantaviivaa pitkin. Chyan äkillinen heilahdus pakotti Norbitin tarttumaan taas tiukasti kiinni. Hän nojasi tiiviisti Chyan selkään ja kaulaan, kun siivet läiskivät sivuilla lisää korkeutta. Chya nousi taas puiden yläpuolelle ja kierteli jonkin aikaa kaupinkia, kunnes viimein hidasti vauhtia ja kaarsi takaisin aukiolle.

Pokémon laskeutui tömähtäen maahan, jolloin Norbit kierähti sen kaulan yli pehmeälle nurmelle. Hän oli aivan pyörryksissä, mutta hän vältti pahoinvointireaktion täpärästi. Huojuttuaan aikansa Norbit alkoi hahmottaa ympäristöään. Porukan hahmot selkenivät ja Norbit tajusi haukkovansa edelleen henkeään. Hitaasti hän nousi jaloilleen ja katsoi porukkaa äimän käkenä. Sitten hän käännähti kohti Chyata.
-Hullu, sä melkei tapoit mut!

Chyan virneelle ei kuitenkaan voinut olla nauramatta. Charizard oli opettanut sitä hyvin...

Dean ei ekrennyt reagoimaan muuta kuin naurahtamalla ja todeten, että se todella osasi lentää. Noh, ongelma oli alta hoidettu ja Norbitin ei tarvinnut pelätäpokemoninsa lentokykyä. Samassa Deanin lisko nousi ylös ja suoraan siivilleen pyytäen Chyata mukaansa.

Chya katsoi Charizardiin tuike vihreissä silmissään ja lehahti saman tien siivilleen. Norbit ehti nähdä vain pokémonin heilahtavan häntäliekin, kun se nousi Charizardin vierelle ja syöksyili leikkisästi tämän ympärillä.

Olin käynyt Pokémonkeskuksessa hoitamassa Pokémonini. Kaikki oli kunnossa, nyt jo toipumassa. Mutta minä olin mietteliäs. En saanut mielestäni pois äskeistä ottelua. Kuinka se oli alkanutkin niin hyvin.. ja kompastunut vain siihen, että minulta puuttui neljäs Pokémon! Neljäs kunnollinen Pokémon, jolla olisi voinut olla mahdollisuus tuollaisia tulityypin tankkeja vastaan.

Jouduin palaamaan muiden luo tyhjin käsin, mutta en maininnut siitä mitään. Reika oli tällä kertaa ollut haaveilevia jalkojani nopeampi.
Charizardien lento sai suupieleni nousemaan pienoiseen hymyyn. Hienoa, että Chya oli kunnossa(nyt on pakko kysyä koska tuntuu niin luonnottomalta: miten lausun oikein Chya?) ja hienoa että jotkut täältä olivat pärjänneet.

Neon oli lähtenyt salille. Toivoin hänelle tietysti parasta, mutta oma kohtaloni vaivasi minua. Ja minä kun olin niin varma ollut voitostani! Ehkä hieman häpesinkin sitä kun olin itseni vinkunut ottelemaan ensimmäiseksi. Mutta olin ollut niin varma, sillä tiedättehän, Muk ja Rhyhorn..
Tämä sai minut kyllä laskeutumaan jaloilleni, mutta en voinut sanoa että mitenkään kevyesti. Saisiko tässä vaiheessa tulla enää tällaisia virheitä? Kuitenkin liiga oli minulla kahden salin päässä, Norbitilla yhden. Jos en saisi hommaa luistamaan, olisiko mitään mahdollisuuksia liigassa?
Liiga, liiga, liiga.. enkö pystynyt enää ajattelemaan mitään muuta? Clefairy, mitä sille tekisin? Kuukivi? Oliko se ainoa vaihtoehto? Minulla ei ollut sellaista!

-Minusta tuntuu ettei liigasta tule mitään.
Tuhahdin sitten hieman harmissani. Inhosin valittamista, mutta huomasin itse syyllistyneeni siihen juuri. Tämä asia silti ärsytti minua niin paljon. Kun katsoin Charizardien leikkiä toivoin vain että minullakin pystyisi olemaan samanlainen Pokémon kuin nuo - yhtä isoja ja vahvoja..

Deanin Charizard oli hieman romantikko tyyppiä sen alakaessa piirtää liekkisydäntä taivaalle. (Joo se on Chya.)

-Beonica...
Reika aloitti ja asteli tytön luo. Salipäällikkö kaivoi laukustaan jotain ja ojensi sen kohti Beonicaa.
-Jos Clefairy ja sinä olette valmiita, voit hyvin tehdä oikean ratkaisun.
Reikan kädessä oli kuukivi. Se säteili kauniisti ja oli osakseen hieman läpinäkyvä.

// Iha vaa noin ku kirjotetaanki :'D Btw, hajoon näihin Charizardeihin...

Chya seurasi Charizardin taiteilua kiinnostuneena, koko ajan se sama virne naamallaan. Norbit käännähti pois päin pokémonista. Että se osasikin olla...

Norbit keskittyi seuraamaan Beccan tilannetta. Hän huomasi sivusta, että Reikan kädessä hohteli jotain, ja arveli tietävänsä mikä se oli. Chya oli vienyt Norbitin yläilmoihin niin nopeasti, ettei Norbit ollut ehtinyt kysellä mitään salista. Lennon jälkeisestä järkytyksestä kesti toipua, ja vasta nyt Norbit oli kunnolla katsonut Beonicaan, joka näytti maansa myyneeltä. Norbitin ryhti lysähti. Hän oli ollut niin varma, että pääsisi onnittelemaan tyttöä...

Blaine oli kylläkin paha vastus, eikä Norbit olisi ikinä voittanut, jos Chya ei olisi kehittynyt Charizardiksi. Kamalaltahan se kuulosti, ikäänkuin pokémonien olisi pakko kehittyä vain ihmisten iloksi. Norbit päätti kuitenkin sanoa ajatuksensa ääneen.

-Mä sain sen merkin puhtaasti ton kehittymisen ansiosta... Älä ymmärrä väärin, kaikkiha me ollaa tehty paljon töitä ja mun koko tiimi on mahtava, mut nää on isoi vastuksi. Totta kai tuntuu inhottavalt "pakottaa" pokémon kehittymää,
Norbit huitoi sormiaan ilmassa " " merkkien muodossa. Eihän Clefairy kehittynyt ilman kiveä muttta... Ei kehittynyt Nidoqueenkään.

-Mut jos oikeesti molemmat haluutte...
Norbit etsi sanoja ja jatkoi sitten eri lauseella.
-Kato ny miten hyvi ootte Jolteoninki kans pärjänny,
Norbit rohkaisi. Hän ei tahtonut kuulostaa liian pakottavalta, totta kai Becca ja Clefairy tekisivät päätöksen itse. Norbit lisäsi vielä hymyn välttääkseen pomottamisfiiliksen.

-Kehittymisen jälkeen Clefable ei opi enää uusia iskuja, mutta meillä on mukana kasvattaja, Neon. Sekä minä. Voimme opettaa sille uusia iskuja. Kasvatusiskuja se siis voi oppia.
Reika kertoi ja kääntyi samalla katsomaan salin suunnalle. Neon asteli lähemmäs porukkaa ja näytti nopeasti hurmaavan hymynsä ja näytti samalla merkin. Nyt sali oli suoritettavana vielä Deanilla, Beonicalla ja Reikalla.

/Anteeksi hirveästi rakkaat ystäväni, mutta koneeni on siirtynyt ajasta ikuisuuteen eikä minulla ole ollut suuria mahdollisuuksia netissä käymiseen sen jälkeen.. D:

Reika tuli yllättäen luokseni ojentaen minulle kuukiveä. Kivi mahtui kämmenelle, väriltään ollen harmaa. Kuitenkin sen erotti tavallisesta graniitista, sillä kuukivi kuin loisti hämäremmässäkin valossa maagista hohdettaan.
Minä hiljennyin hetkeksi ja niin Norbitkin yhtyi kuoroon. Hän oli kehittänyt oman Pokémoninsa myös kuukivellä ja oli siis elänyt sen vaiheen. Ja olinhan minäkin nähnyt minkälaista voimaa Nidoqueen sisälsi: se oli vahva ja paha vastus. Norbit oli myös voittanut Blainen - minä en.

Norbit vetosi Jolteoniinikin. Jolteonin kanssa olimme kuitenkin vasta niin alussa.. ja ensimmäiseksi oli käynyt niin, ettei Jolteon ollut oppinut uusia iskuja. Reika mainitsi, ettei Clefairykaan tulisi enää oppimaan muuta kuin kasvattamalla. Onneksi neonilla olisi se taito, mutta olisiko poika valmis minua enää auttamaan? Varsinkaan kun molemmat tiesimme että liiga lähestyy. Ja tiesimme, että tulisimme hyvinkin jossain vaiheessa olemaan vastakkain ellei jompikumpi tippuisi pelistä sitä ennen pois. Minä tulisin kohtaamaan myös Norbitinkin - ehkä. Mutta eikai Norbit oikeasti ajatellut minua mitenkään harhaan johtaa neuvoillaan? Ei, mehän olimme ystäviä.

-Noo, minä..
En oikein saanut sanoja suustani kun neon jo asteli takaisin tilanteeseen. Hän sädehti vähintään yhtä kirkkaasti kuin taivaalla paistava aurinko näytellessään merkkiään. Minun suupieliini nousi hymy mutta samalla tunsin ilkeän pistoksen rinnassani.
Norbit ensin, Neon perässä.. Beonica tippui pelistä pois.
Ei!
Se ei voisi olla niin! Minäkin haluan sen merkin!

Niinpä hermostuneena nielaisin ojentaen kättäni Reikaa kohti.
-Jos vain olet niin kiltti, niin en halua olla muita huonompi.

Reika antoi kiven Beonicalle ja nyökkäsi.
-Itselläni ei kivellä ollut käyttöä. Chya löysi sen aikoinaan minulle ja tiesin että sille joskus tulee käyttöä.
Reika oletti Beonican tehneen oikean päätöksen.

-Beonica, jos tarvitset apua, voin tarvittaessa opettaa uusia iskuja.
Neon sanoi ja ojensi siinä puolessa siis auttavan kätensä.

Kivi oli jäätävän kylmä ihoani vasten. Ilmeeni hieman värähti äskeisestä havainnostani, mutta puristin elotonta materiaalia kaikesta huolimatta nyrkissäni. vai kuinka eloton se oli, jos se sai Pokémoneja vaihtamaan muotoaan?

-Kiitos Reika, en tiedä kuinka voisin kiittää sinua.
Olin ehkä hieman häpeissänikin, sillä tuntui kuin Reika olisi joutunut tekemään suurenkin uhrauksen puolestani. Toisaalta hän oli itsekin sanonut, ettei tarvinnut kiveään ja sen oli sattumalta jostain löytänyt. Joillakin oli onnea!

-Kiitos Neon.
Ja oli nyt vuoroni kiittää toista hyvää ystävääni. Loin pojalle hunajaisen hymyni, sillä minusta tuntui hyvältä kun poika oli rinnallani. En jäisi yksin hänen kanssaan. Kuitenkin halusin olla mahdollisimman omatoiminen.. mahdollisimman vahva itse. Kauanko Neon tarjoaisikaan apuansa? Se olisi aika ivallista, jos tulisi tilanne jossa voittaisin hänet hänen kouluttamilla Pokémoneillaan. Tai minunhan ne olivat! En saisi ajatella tällaista. Katseeni pitäisivät olla saliottelussa. Uusinnassa, jossa näyttäisin että Clefairyllä olisi potentiaalia paljonkin enemmän ja suurempaan.

-Katson vielä asiaa. Nyt minun täytyy kuitenkin valmistautua seuraavaan otteluun. Kuinka hankalalta se kuulostaakaan! Me olimme niin lähellä.
Äänessäni vivahti pettymys, mutta ei auttanut lannistua. Silloin olisin luovuttanut jo alkuunsa.

Norbit istahti huokaisten maahan ja veti jalat koukkuun, nojaten polviinsa. Katsellessaan porukkaa hän kävi mielessään taas läpi kaikkea, mitä he olviat matkan varrella kokeneet. Norbit tiesi Clefairyn kehittymisen olevan Beonicalle iso askel, olivathan kehitykset aina... Varsinkin kun päätös oli omissa käsissä. Jos Chya ei olisi kehittynyt...

Norbit ravisti inhottavan ajatuksen pois muistaen samalla Buran Dewgongin. Mikähän mahtoi olla tilanne nyt...

Kotisaarelle oli ollut omituista palata. Sali oli kuitenkin voitettu. Vielä odotettaisiin muuta porukkaa ja sitten matka jatkuisi taas. Norbit oli jo melkein unohtanut, että he tosiaan lähtisivät seuraavalla salille ja liigaan. Buran lähdön jälkeen hän ei ollut koskaan viihtynyt Cinnabarilla, mutta nyt kun täällä oli mahtavien ystävien kanssa ja tiesi matkan jatkuvan pian, saari oli oikeastaan aika kaunis. Kuinka Norbit ei ollut sitä aiemmin huomannut?

Norbit huokaisi syvään ja naurahti sitten itsekseen. Kai viha oli sokaissut hänet, aivan kuten Neoninkin kohdalla. Oli vaikea kuvitella että vielä jokin aikaa sitten he olivat olleet pahimmat viholliset. Niin moni asia oli muuttunut niin lyhyessä ajassa, eikä Norbit ollut oikein pysynyt perässä. Mutta ei auttanut jarrutella, koko ajan tässä mentiin eteenpäin...

Matala järinä keskeytti Norbitin ajatukset. Maa tutisi ja ikkunat helisivät. Niinkin tottunut kuin Norbit olikin Cinnabarin luonnonmullistuksiin, tuntui maanjäristys pitkän poissaolon jälkeen isommalta jutulta kuin oikeasti olikaan. Pian ilmiö kuitenkin rauhottui ja kaikki oli ennallaan. Norbit naurahti ja katsahti muuhun porukkaan.
-Nää on tääl iha tavallisii, ei mitää hätää nii kaua ku toi ei rupee purkautuu,
Norbit osoitti takanaan olevaan tulivuoreen.

-Hei, pidettäiskö ny vähä taukoo?
Norbit kysyi toiveikkaana. Hän halusi äkkiä muuta ajateltavaa kuin edessä siintävän liigan, eikä juurikaan antanut porukalle vaihtoehtoja.
-Kiskokaa uikkarit niskaa,
Norbit sanoi innoissaan ja katosi pukukoppiin rannan tuntumassa. Tullessaan pois hän tunki hupparia laukkuunsa ja oli pukeutunut räikein raidoin koriseltuihin bikineihin ja pyyhkeeseen.

-Merivesi on tähä aikaa vuodest aika kylmää, mut ne kuumat lähteet on tuol iha vähä matkan pääs,
Norbit kertoi ja osoitti aukiolle lähellä tulivuorta (ja salia). Useiden aasialaistyylisten kattojen takaa nousi hiljalleen usvainen höyry, joka kieli luonnon muovaamasta kylpylästä.

Myös Neon oli aivan tottunut jyrinään ja maan tärinään. Tulivuori piti omaa ääntään ja mölisi omia aikojaan välillä, ei se vaarallista ollut. Porukka innostui Norbitin ajatuksesta ja nämäkin kävivät vaihtamassa asusteen uikkareihin, paitsi Carmen ja Dean.
-Minäkin tulen kuumille lähteille, mutta ensin menen grillaamaan itseni salille.
Dean naurahti ja päätti lähteä salille. Carmenilla taas ei ollut uikkareita. Cinnabarilla oli monta myyntikojua, jossa niitä myytiin turisteille, mutta Carem käytti rahansa vain pokemoneille.

Norbit nyökkäsi Deanille.
-Onnee otteluu!

Norbit katsahti surkeana Carmeniin, mutta hänelläkään ei ollut enää yhtään ylimääräistä rahaa. Pitäisi varmaankin haastaa pari kouluttajaa... Eipähän olisi varaa hävitä. Norbit asteli kuitenkin lähteille ja kaivoi lompakostaan kausikortin. Sisäänpääsy maksoi vain muutaman hilun, mutta kortin viilaaminen oli kätevämpää. Carmen saisi tulla istumaan altaan viereisille aurinkotuoleille höyryn lämpöön, mutta silti Norbitia inhotti. Pitkin mennä ostamaan kaikki ne evoluutiokivet...

Lemmenlennoltaan palannut Chya tömisteli Carmenin vierellä, kun Norbit upposi jo altaaseen. Allas oli koristeltu meren pyöristämin kivin ja sen kaukaisimmassa päällä kohisi pieni vesiputous, joka nostatti höyryä kaikkialla ympäristöön. Vesi pulppusi jostakin tuliperäisen maan uumenista eikä siis ollut mitään kloorivettä, mutta ihan tarpeeksi puhdasta kuitenkin.

Aluksi vesi suorastaan poltteli ihoa, mutta siihen tottui äkkiä. Norbit huokaisi ja pyöräytti päätään niin, että niska naksui luonnottoman kovaäänisesti. Vasta altaassa sitä tajusi, kuinka jumissa olikaan...

Hätkähdin ajatuksistani maan alkaessa yhtäkkiä täristä jalkojemme alla. Jo pienoinenkin järinä tuntui suurelta, enkä tuskin ollut ennen mitään tällaista kokenut. Läheiset ikkunat helisivät mutta niille ei käynyt mitenkään, kuten ei millekään muullekaan. Norbit kuitenkin vain naurahti tutulle tilanteelle vitsaillen jotain tulivuoresta. En tiennyt, mitä uusia juoniaan Blaine siellä punoi..

-Uikkarit?
Parkaisin hädissäni Norbitille joka ehdotti tauon pitämistä. En oikein pitänyt uimisesta, sillä vesi oli aina niin kylmää! Lisäksi kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kun vain mietein sitä iltaa kun olimme tulleet Cinnabarin saarelle: ensimmäiseksi taivaalta oli tihkuttanut kasteleva sade, toiseksi aallot olivat pärskineet kylmää, suolaista merivettä päällemme. En kuitenkaan kommentoinut enää mitään kun tarkoitus olikin kuumista lähteistä, ei suolavedestä. Ei minulla enää ollut asiaan mitään valittamista.

Olin kovin hidas uimavaatteiden vaihdossa, koska kun vedin paidan pois päältäni minä jo tärisin kylmyydestä. Ajatus kuitenkin lämpimästä vedestä sai minut kestämään.. ja pian jo pääsin pulahtamaan Norbitin seuraksi kuumaan altaaseen. Ilma kuumilla lähteillä oli kostea haihtuvan höyryn mukana, mutta se oli todella lämmintä - kuin todella kuuma kesäpäivä.
Irvistin rumasti, sillä olin päätä pahkaa pulahtanut Norbitin perässä veteen ja nyt kuuma vesi poltteli ilkeästi. Norbitille tämä tietysti oli ollut rutiinia, mutta minä en ollut tottunut.. kai tätä olisi voinut verrata kuin saunomiseen, suomalaiset sen osasivat?
Onneksi kohta jo helpotti ja päästin Jolteonin ja Clefairyn ulos niiden palloistaan.

Jolteon mielellään kokeili tassullaan lämmintä vettä, mutta sillä ei riittänyt rohkeus kuitenkaan pulahtaa sinne. Clefairy istui lähelle altaan reunaa nauttien höyryn lämmöstä siinä Jolteonin kanssa.
Ja siinä lillutellessani vedessä ajatukseni alkoivat käydä:
-VesiPokémon olisi kyllä vahvistus tiimiin. Mutta mistä sellaisen taikoo? Ja tähän hätään!

Neon asteli myös lopulta altaaseen uikkarisortsit jalassa ja uppoutui sinne lähes kaulaa myöten, mitä nyt hieman rintakehä jäi veden pinnan yläpuolelle.
-Onhan sinulla Horsea? Tosin sen taso on vielä melko alhainen muihin verraten. Entä jos opeta jollekin pokemonillesi vesityypin iskun?
Poika tuumaili ja mietti omaa tilannetaan. Suuri osa iskuista löytyi, mutta ei esim yhtään ruohotyypin..