Aavan meren tuolla puolen...

Vaikka Kangaskhan oli kookas, se oli suorastaan yllättävän nopea. Ponytan vahva tuli-isku rynni päälle kuitenkin vielä nopeammin ja teki pahaa jälkeä. Kangaskhanin kaltainen jyrä oli parhaimmillaan lähitaistelussa, joten Norbit päätti siirtyä sille linjalle

-Dig!
Kun Kangaskhan sai ravisteltua liekit kimpustaan, se pongahti ilmaan ja mennä jytisteli maan alle kuin pora.

Ivysaur paiskautui voimalla kipinöivään Raichuun, samalla kun sähköisku räjähti. Salama löi ja häikäisi ulkoilman hetkeksi silmiä vihlovaksi.
Näin ei olisi saanut käydä!
oli ainoa ajatus joka valtasi pääkoppani kun en pystynyt katsomaan taistua. Hetkessä tilanne oli kuitenkin ohitse - lujaa oltiin isketty, siitä ei ollut epäilystä, mutta mikä olisi sen jälkeen tilanne?

Ivysaur makasi maassa yrittäen nousta etupäällään toivottomasti ylös, samalla kun se alkoi hohtamaan kuten varautunut Raichu äsken. Johtuiko se äskeisestä vai.. vai oliko Ivysaur ollut näin lähellä kehittymistään? En ollut edes tiennytkään..!

Aivan silmiemme edessä pieni Pokémonini kasvoi lähes kaksimetriseksi ja satakiloa painavaksi tankiksi. Kukannuppu sen selässä oli kasvanut ja avautunut täyteen loistoonsa.
'Saa-auur..' kuului matala murahdus Pokémonin suusta, samalla kun se kuitenkin värähti sähköjännityksen kiusatessa Pokémonia. Venusaur oli saanut äskeisestä Raichun iskusta Paralysis-tilan.

Olin oikeastaan hämmästynyt siitä, etten ollut osannut ollenkaan ennustaa Ivysaurin kehittyvän mutta voi luoja kuinka iso Venusaur olikaan! Olinhan nähnyt Reikankin Venusaurin, mutta urosyksilönä se taisi olla hieman suurempi kaikesta huolimatta.
-Oliko tämä tässä?
Kysyin samalla kun kaivoin Pokedexin taskustani. Enkä huomannut ollenkaan miten Raichulle oli käynyt, mutta Venusaurin Paralysis-tila oli aika ilkeä ottelulle. Sitäpaitsi ei harjoitusottelussa tärkeintä ollut toisen hakkaaminen henkihieveriin.

'Venusaur, siemenPokémon. Sateisten päivien jälkeen kukka sen selässä tuoksuu voimakkaammin. Tuoksu houkuttaa muita Pokémoneja Venusaurin luokse. Voimakkaimmillaan tämä Pokémon on auringonvalossa.'

-A-aivan uskomatonta..
Henkäisin haltioissani.

//Miks miuta nauratti tuo satakilone tankki. :DD

Dean

Oli arvattavaa, että Ponytan heikkouksia käytettiin hyväksi, niinhän itsekin olisin tehnyt jos pystyisin, mutta nyt piti tehdä seuraava siirto.
-Ponyta, Solarbeam.
Ponyta avasi suunsa ja alkoi kerätä energiaa itseensä ja valmistautui iskuunsa.

Neon

Vaikka Raichu kerkesi hyökätä iskullaan, se ei enää auttanut, kun Ivysaurin double edge oli jysähtänyt siihen. Raichu makasi hieman tiedottomassa tilassa maassa ja astelin sen luo samalla kun kuulin oudon äänen. Nostin katseeni Beonican ivysauriin, joka kasvoi aivan valtavaan mittaan kertaheitolla.
-Onneksi olkoon, Beonica.
Muuta en osannut sanoa. Kouluttaja on onnistunut hommassaan kun pokemonit kehittyvät.

Norbti seurasi tilannetta - tässä voisi käydä miten vain... Samalla kun Ponyta latasi jo täysillä auringonsädeiskua, Kangaskhan murtautui ulos maan alta ja yritti tähdätä syöksynsä Ponytaan.

/Mmitä, eikö teillä ole tankkeja. :DD

Kuin tämä olisi ollut enne - Ivysaur oli kehittynyt entistä vahvemmaksi, heti kun otin itseäni niskasta kiinni enkä halunnut luovuttaa sen kanssa. Minun täytyi myöntää että olin hieman laiminlyönyt Pokémoniani.. mutta se ei ollut oikein, tiesin sen. Omatuntoni ei olisi antanut minulle enää anteeksi jos olisin jatkanut näin tyhmästi.
Ja kuin tämä olisi heti kantanut hedelmää: Ivysaur oli kehittynyt Venusauriksi. Kuin liiankin suurena palkintona siitä että olin viimein tarttunut velvollisuuteeni. Tai kuin enteenä, että Ivysaur ei päästäisi minua näin helpolla: nyt minulla oli Ivysaurin uusi muoto koulutettavana, ja toisaalta tämä tarkoitti taas sitä että Venusaur olisi taas otteluissa mukana. Ja ehkä jopa niissä ratkaisevissa, meidän olisi katsottava mihin tämä jätti pystyisi.

'Saaa-aaur!' Pokémon ärähti maata täristävällä karjaisullaan, kun Paralysis-tila vihloi sen kehoa - lihakset menivät hetkesi töysin pois kontrollista, kuin kadoten kokonaan. Kuin hetkeksi halvaantuen.. mutta pian kohtaus meni ohitse.
Iso Pokémon näytti tyytymättömältä.

-Palaa Venusaur, saat levätä.
Sanoin samalla ottaen Venusaurin takaisin sen Poképalloon. Raichu oli saanut myös aikamoisen tällin, kuten Venusaurkin. Kävelin parilla ilmavalla tanssijanaskeleella Neonin ja hänen Pokémoninsa luokse.
-Oletko kunnossa, Raichu? Tiesinkö minä edes, että sinulla on Raichu? Se on tosi siisti Pokémon!
Olin otellut luutnantti Surgen Raichua vastaan, ne olivat kokoisekseen todella vikkeliä ja taitavia Pokémoneja. Voi, sellainen olisi hieno vahvistus joukkoon..

-Neon, sinä olet onnistunut kouluttaja. Sen näkee Pokémoneistasi. Olen.. aina arvostanut sinua ja taitojasi.
Poika oli taitava, mutta miten häntä oli niin hankala ylistää näin täysin kasvotusten?

Dean

Kangaskhanin isku lennätti Ponytan ilmaan, mutta samalla pokemon vapautti kaiken energian kohti Kangaskhania hyökäten siis Auringonsäteellä.

Neon

Raichu kyyhötti puoli istuvassa asennossa käsivarttani vasten. Silitin sen päälakea samalla kun Beonica asteli meidän luo.
"Raaaii..."
Pokemon äännähti nyökäten, että oli kyllä hengissä. Olin ehkä hieman tyytymätön, mutta tappioon olisi pakko tottua. Liiga oli ankara vastus kaikin puolin ja sai olla tyytyväinen jos voittaa yhdenkin vastustajan.

Auringonsäde jysähti täydellä teholla Kangaskhaniin ja riitti heittämään yli kaksimetrisen möhkäleen jaloiltaan. Pokémon lennähti kovalla vauhdilla maahan ja jätti jälkeensä kuoppaisen polun raahautuessaan parin metrin päähän. Hetkeksi pokémon jäi vain paikoilleen ja Norbit oli valmis kutsumaan sen takaisin, mutta se näytti halukkaalta jatkamaan. Muristen matalasti se kapusi haparoiden jaloilleen ja levitti kätensä uhmakaana. Norbitin mieleen palautui elävästi ottelut Nidoqueenin kanssa. Nämä kaksihan olivat kuin syntyessään toisistaan erotetut kaksoset! Henkisesti ainakin...

-Okei Kangaskhan, Mega Punch!
Kangaskhan sentään totteli käskyjä. Se rutisti valtavan käpälänsä nyrkkiin ja tömisteli kohti Ponytaa.

Dean

Ponyta hätkähti nähdessään valtavan otuksen juoksevan tätä kohden. Nyrkki iskeytyi valtavalla voimalla poniin ja tämä kaatui nurin hirnuen ääntä vihlovasti. Samassa se alkoi hohtaa valkoisena ja nousi takaisin seisomaan liekkien ympäröimän. Ilmeeni ei värähtänyt, olin odottanut tätä niin kauan. Ja nyt se tapahtui. Pokemonistani tuli viimein Rapidash.

Norbit jäi toljottamaan ihmeissään. Ponyta kasvoi valtavasti, siitä tuli solakampi ja se sai pitkän sarven otsaansa. Norbit henkäisi ihastuneena katsellessaan sen valtavaa, hulmuavaa liekkiharjaa. Kangaskhankin seurasi tilannetta kiinnostuneena.

Dean

-Ha! Flamethrower!
Rapidash veti syvään henkeä ja vapautti valtavan liekkimeren kangaskhania kohti.

Väri pakeni Kangaskhanin kasvoilta, mutta se ei ehtinyt liikahtaakaan kun kehittyneen hevosen liekit saavuttivat sen. Pokémon suojautui panssarinsa taakse, mutta kellahti silti päihitettynä nurin. Norbit palautti pokémonin palloonsa ja mietti viimeistä valintaansa. Mitä hän käyttäisi salilla?

Norbit kävi mielessään läpi vaihtoehtoja ja tarttui lopulta yhteen palloista.
-Chya, sun vuoro!
Tuli tulta vastaan. Charmeleon ilmaantui pallostaan ja päästi ilahtuneen murahduksen nähdessään, kuka oli vastassa.

-Slash!
Chya lähti juoksuun ja kohotti valkeat kyntensä.

Dean

Kamppailumme oli erittäin tasavertainen. Rapidashille Chyan isku oli viimeinen tikki ja tämä putosi pelistä. Mikä olisi viimeinen valintani?
-Matkaan Gyarados!
Mietin, päättäisinkö ottelun mahdollisesti tässä ja nyt?
-Hydro pump!
Valtava paine jylisi Gyaradosin sisällä sen avatessa suun ammolleen ja aloittaen hyökkäyksen.

Chya oli ketterä ja loikkasi jo valmiiksi sivuun, mutta Gyarados osasi näköjään ennakoida sen. Valtava vesisuihku tömähti Charmeleoniin, joka kesken ilmaloikan lensi paineen mukana korkealle ilmaan ja tömisi aukean laidalla kohoaviin puihin. Oksien rasahdusten ja lehtien havinan saattelemana tulipokémon putosi puusta oksa kerrallaan maahan saakka. Norbit seurasi tilannetta järkyttyneenä ja juoksi sitten sinne, minne Chya oli pudonnut, keskelle marjapensasta.

Siellä pokémon makasi tiedottomana ja naarmuilla. Norbit nosti sen syliinsä ja laski polvelleen, herätellen pokémonia. Nopeasti se virkosikin, tälli vain oli ollut melkoinen.
-Älä huoli, pärjäsit hienosti,
Norbit sanoi lempeästi, kun pokémon kapusi jaloilleen. Norbit otti laukustaan pienen pullon ja suihkutteli lääkettä Chyan haavoihin. Pokémonista näki, että lääke kirveli, mutta se tehosi heti. Pintahaavojahan ne vain olivat.

-On siin Gyaradosis voimaa,
Norbit sanoi ihmeissään. Olihan hän tiennyt pokémonin olevan mahtava, mutta että noin ylivoimainen...

Norbit ja Chya palasivat mökin edustalle. Norbit kiitti ottelusta ja Chya kiehnäsi Deanin jalassa tallustaessaan takaisin mökkiin. Norbit hymyili niin kauan kun Chya oli näkösällä, mutta vakavoitui sitten huolen vallatessa hänen kasvonsa. Tyttö jäi tuijottelemaan pimeään metsään miettiessään huomista koetusta ja Chyan... tilannetta.

Dean

Kiitin Norbitia ottelusta ja pyysin pokemonin palloon takaisin. Neon oli jo myös pyytänyt pokemonit takaisin ja asteli kotinsa suunnalle. Lähdin Neonin kämpille yöksi, sillä Carmen ja Reika menivät Norbitin perässä. Beonica varmaan yöpyisi Neonin luona.

Reika

Jostain syystä aistin huolen Norbitissa ja kävelin rauhassa tämän luo. Laksin käten tytön olkapäälle.
-Sinä olet huolissasi Chyan kehityksestä?
Arvasinkohan oikein.

Norbit hätkähti ensin pudotessaan ajatuksistaan takaisin maanpinnalle, mutta helpottui nähdessään Reikan. Hän ilahtui huomatessaan, että tyttö oli kai jäämässä hänen mökkiinsä yöksi. Mutta mistä hän arvasi? Oliko Norbit niin helposti luettavissa?

-No siis... Ääh. Aika itsekästä ajatella, et sen ois kuulunu jo kehittyy, mut en vaa voi sille mitää... Luultavasti vika on mussa, mut eiks ne yleensä kehity jo paljon aikasemmin? Otin Chyan kentälle, koska aattelin et se kehittyis huomiselle salille mut...

Norbit pyöräytti päätään ja naksautti niskansa, kuten teki aina tuntiessaan olonsa levottomaksi.
-Mun pitäis hyväksyy se semmosena ku se on, mutku Chya on iteki aina odottanu et pääsee lentää, se ihailee Deanin Charizardii... niin monella tasolla...
Norbit ei voinut olla virnuilematta, mutta hillitsi kuitenkin repeämisensä viimeiselle tokaisulleen.

Reika

-Älä huoli, pokemonit kehittyy kun on sen aika. Chya haluaa varmasti vaan näyttää että se pärjää tollasena. Tosipaikan tullen, ne saattaa muuttua missä vaan. Muistat kai miten Baiten kehitty aikanaa Ivysauriks. Se kehitty, koska sen apua tarvittiin ja se ei jaksanu Bulbasaurina. Anna Chyalle aikaa, sen kehittyminen ei oo nyt susta kiinni eikä se tee susta huonompaa kouluttajaa.
Lohdutin ystävääni ja huvituin ajatukselle Deanin Charizardista joka ei saanut koskaan silmiä irti Chyasta. Laskeudui Chyan tasolle ja taputin sitä kevyesti päälle.

-Niin kai.
Reikan sanat lämmittivät, ja nyt Norbitin hymy oli aito. Kyllähän Chya oli kokoisekseen aikamoinen pakkaus.
-Kiitos et oot täällä,
Norbit sanoi lopulta, onnellisena siitä, että Reika oli kaikesta huolimatta palannut heidän luokseen. Olihan porukassa ihmisiä, muttei yhtäkään niin läheistä kuin Reika. Ei se tehnyt muista yhtään sen huonompia, Reika vain tunsi hänet parhaiten.

Eiköhä lähetä sisälle ettei mee koko huomine päivä nukkumisee,
Norbit sanoi sitten ja käveli mökkiinsä.

Takka oli jo sammumassa, joten Norbit lykkäsi sinne kunnolla puita, sulki luukun, jottei valo häirinnyt liikaa ja käänsi lämmityksen päälle odottamaan takan sammumista. Hän levitti sohvan ja veti patjan sen alta, pedaten sängyt valmiiksi. Hän käveli vielä tovin edestakaisin ja pysähtyi sitten oman makuuhuoneensa ovelle, kääntyen vielä kahteen tyttöön päin.

-Tääl pitäis olla yön yli ihan lämmin, vaikkei kovin moderni kämppä ookaa. Siel on viel leipii jos tulee nälkä.
Norbit katsahti vielä Carmeniin. Reppana ei ollut tainnut kovin usein nukkua lämmintä yötä. Norbit toivotti hyvät yöt ja katosi huoneeseensa.

Kaksikko kävi nukkumaan vierekkäin sohvapatjalle ja toivotti porukalle hyvää yötä.

Neonin luona Dean asettui vierashuoneeseen nukkumaan. Beonica saisi nukkua Neonin vieressä tai vierashuoneen levitettävällä sohvalla, tyttö sai päättää itse.

Onneksi Raichu oli kunnossa. Venusaurkin toipuisi kyllä, tosin sillä oli hieman pidempi toipumisaika nyt. Luulin, etten tulisi käyttämään sitä Blainen salilla. Tulityyppi olisi liian hankala ja riskialtis vastus ruohotyypille, täysin mahdoton jos voisin itse sanoa.

Ilta alkoi jo hämärtymään. Oikeastaan pidin pienestä Cinnabarin saaresta - ne vähäisetkin valot loistivat mukamas niin suurina ja kirkkaina valaisten ihania, saariston kasvillisuutta, mitä tulivuoren tuhkassa kasvoi. Lähdimme kävelemään Neonin talolle. Dean oli tullut mukanamme ja hän pääsi asettumaan vierashuoneeseen. Kurkkasin vain vierashuoneen ovelta tehden huomion, että tila oli ainakin olohuoneemme kokoinen! Muutenkin olin hieman epäröinyt astua tähän kaksikerroksiseen kartanoon, jossa oli yksi kerros kuulemma vielä maan alla, voisiko tämä olla oikeasti Neonin koti? Talo?
Enhän minä kovijn paljoa taiteen päälle ymmärtänyt, mutta seinillä lepäsi suuria ja hienoja öljymaalaustöitä. Niiden rahallista arvoa en uskaltanut edes veikata.

-Taidan tulla s-sinun viereesi.
Sanoin käyttäen päätösvaltaani kun sitä oli minulle annettu. Vaikka olin Deanin kanssa väleissä, ajatus hieman minua epäilytti haluaisinko nukkua miehen kanssa kahdestaan samassa huoneessa. Oikeastaan minua myös epäilytti.. ei, ei epäilyttänyt, vaan kutkutti tai hiukan jännitti ajatus nukkua Neonin vieressä. Tai siis, jos siinä nukuttaisiin..

Vedin käteni nopeasti koskettaen kasvojani, koska silmäkulmani oli inhottavasti alkanut nykiä. Ei, Beonica, mitä olit ajatellut! Ei mitään sellaista..! Olimmehan me ennenkin nukkuneet mutta emme molemmat samassa sängyssä..

Siksi minua hiukan hermostutti astua Neonin huoneeseen. Se oli suuri, mutta ei mauttoman iso. Olisi hankalaa mieltää huonetta miehenalun omaksi, luulisin että sisustustyylillä oli tässä vaiheessa ollut kaikkein eniten valtaa. Seinät sointuivat kauniisti muuhun taloon. Sänky ei ollut Ikeasta vaan pikemminkin kuin jostain renessanssin ajan taiteen tyylisuuntauksesta. Jotain todella hienoa ja aistikasta..
Huoneen yhdessä nurkassa lepäsi flyygeli. En tiennyt oliko Neon salannut soittavansa vai oliko soitin vain sisustustavaraa, koska "se nyt sopii tuohon meidän nurkkan.."

Hieman arkaillen olin vähentänyt vaatteitani keveämmäksi ja vielä hieman arkaillen olin ryömimässä Neonin parisänkyyn.. jonne olisi kyllä helposti mahtunut neljäkin ellei viisi ihmistä! Oikeastaan rypyttömäksi pedatut samettilakanat jotka hipoivat täydellisyyttä jota ei saisi rikkoa sai minut hieman epäilemään, mutta tunsin oloni sen verran väsyneeksi että pujahdin peiton alle. Hermostuksissani. Yrittäen olla täysin normaali, vaikka se näkyi että vaivasin mielessäni asiaa.

Voi, jos vain voisin sulkea nämä "elokuvissa tapahtuu aina seuravaksi seks.."-ajatukset pois päästäni ja rueta vain nukkumaan. Olinko katrsonut liikaa televisiota? Olin varmaan. Siksi yritin sulkea silmäni ja rauhoittua nukkumaan.
Nyt ei menisi niin kuin elokuvissa.

Neon

Beonican hämmästynyt katse kertoi paljon. Oli totta että olin joksenkin lellitty ja pidetty lapsi. Vanhempani jättivät minulle talonsa, enemmänkin kartanon. Flyygeli aiheutti hämmennystä tytön silmissä, rykäisin hieman.
-Niin flyygelin soittaminen on sivuharrastukseni.
Astelin flyygelin luo, hieman huolsin sitä kun pitkäänhän se oli paikoillaan seisonut. Aloin soittaa HIM yhtyeen Sacrament kappaletta, tietenkin vain flyygelillä soitettuna, mutta kappaleen tunnisti kyllä paremmin kuin hyvin. Olin kuitenkin soittanyt lähes koko ikäni. Soitin pitkästä aikaan kappaleen loppuun käväisin samassa kerroksessa sijaitsevassa vessassa iltapesulla ja suihkussa. Beonica saisi käydä aamulla jos haluaisi. Pääsin takaisin huoneeseeni. katsoin hetken ikkunasta ulos.

Kuu valaisi lähes täydellistä vartaloani. Seisoin huoneessa ainoastaan yöasusteen housut jalassa, ne tosin yleittyivät nilkkoihin asti, mutta yläosaa minulla ei ollu. Hyvin treenattu, muttei liian lihaksikas vartaloni korostui hyvin kuun valossa. Käännyin Beonicaan päin joka jo makoili sängyssä.
-Huomenna meistä ensimmäinen... Ensimmäinen lähtee jo kohti Blainen haastamista.
Sanoin rauhallisesti ja käänsin verhot kiinni, ettei aamuaurinko paistaisi suoraan silmiimme useamman tunnin päästä. Kävelin sängyn luo ja nousin Beonican yli seinän viereen ja siirryin peiton alle. Vilkaisin hieman hermostunutta Beonicaa.
-Älä stressaa.
Sanoin rauhallisella äänellä ja käännyin kyljelteen kasvot Beonicaan päin. Suljin kuitenkin silmät ja jos tyttö halusi tise tulla lähemmäs, sai tämä sen tehdä. Olinhan itse kuitenkin herrasmies.

// Hajoon taas niin prkleesti molemmille XD

Norbit oli hereillä, muttei tahtonut vielä avata silmiään. Oli vielä liian pimeää. Kello ei voinut olla yhdeksääkään. Norbit yritti vain kääntää kylkeään ja jatkaa nukkumista, mutta liian monet ajatukset valtasivat hänen mielensä ja pian hän olikin aivan liian hereillä nukahtakseen uudelleen. Norbit huokaisi ja heitti peiton sivuun. Nousten sängystä hän etsi vaatteensa ja seisoi keskellä huonetta miettimässä, mitä nyt tekisi.

Salille oltiin kuitenkin menossa, joten... Norbit huokaisi ja tartui vyöhönsä, sitoen pallopidikkeen lantiolleen ja hiippaillen pienen keittiön kautta ulos. Aurinko siinsi hämärästi horisontissa, mutta enimmäkseen oli vielä yhtä pimeää kuin eilisiltana. Norbit hörppäsi Cokistölkistä ja päästi sitten pokémonit palloistaan. Vielä ehtisi treenata.

Aamulla Carmen ja Reika alkoivat heräilemään ja Carmen asteli jääkaapille ottaen sieltä eilisiä leipiä. Hän söi niistä pari ja tuli jo täyteen. Reika tiesi, että seuraava saliottelu taisi olla Norbitilla.

Aurinko oli jo korkealla, kun Norbit kehaisi tiimiään ja lopetti treenit. Rankkoja otteluita ei oltu käyty, pitihän tiimin olla täysissä voimissaan päivän koetuksessa. Lähinnä tilanteessa oli jaettu ohjeita, kannustuksia ja käyty läpi taktiikoita. Pari kuivaharjoitteluakin oli ehditty tehdä.

Lopulta Norbit asteli takaisin sisälle huomatakseen kahden muun olevan jo ylhäällä.
-Noni... Sois sitte salille lähtö,
Norbit sanoi ja hönkäisi hermostuneena.
-Tuutteko messii?

/Norbit, et ole ainoa. 8'))

Huoneeseen tuli pimeä.
-E-en minä.
Vinkaisin peiton alta, selkäni Neoniin päin. Hermostuksissani rypistin alulakanaa sormillani. Mitä poika oli tarkoittanut? Tämä oli kuitenkin jäänyt viimeiseksi ajatuksekseni sillä olin niin väsynyt että silmänräpäyksessä olin poissa pelistä.

Lopulta pimeys liukui aamuvarhain pois. Auringonvalo paistatteli himmeästi paksuhkojen verhojen takaa - verhojen, jotka roikkuivat kirjaimellisesti lattiasta kattoon. Paljonkohan kello oli? En yhtään tiennyt kauanko olimme nukkuneet. Jostain kuului vaimeasti kellon tikittävä ääni, joka oli kuitenkin hirveän pehmeä kuin nallekarhun suudelma. Olin juuri liikahtamassa kunnes jähmetyin paikalleni tajuten missä olin: vieressäni makaavan pojan kainalossa!

Valahdin täysin punaiseksi. En muistanut illalla nukahtamistani. Olinko siis kömpinyt Neonin viereen.. tiedostamatta mitään!? Tietämättä mitään?! Vai oliko hän kahmaissut minut vai.. toisaalta olin aikamoinen pyörijä joskus sängyssä, että ei kai saisi yhtään ihmetellä jos olin liikkunut.
Pysyin kuitenkin hiirenhiljaa. Neonin hengitys oli tasainen, kovin rauhallinen. Oliko poika hereillä vai nukkuiko hän vielä? Itseasiassa, hänen alaston ylävartalonsa oli miellyttävän lämmin itseäni vasten. Kevyt untuvapeitto lepäsi yllämme kuin höyhen. Sydämeni alkoi lyömään yhä kovemmin. Pieni hetki, josta olin pystynyt nauttimaan, oli tuntunut taivaalliselta. Lopulta en pysynyt enää pitelemään itseäni rauhallisena vaan yhdellä liikkeellä hypähtin makuulta istualleen sängyllä peiton mukaani tempaisten. Yrittäen sopertaa jotain, mikä _voisi_ kuulostaa järkevältä, miksi makasin Neonissa kiinni.
-E-en minä..!

Neon

Hätkähdin jonkun huutoon. Olin aiemmin aivan umpiunessa.
-Hä... Beonica mitä nyt? Näitkö painajaista tai jotain?
Kyselin hämilläni ja loin katseen tyttöön.
-Voi hitto kello on jo paljon... Norbitin saliottelua pitää varmaan lhätee seuraamaan.
Kuulin jo Deanin kolistelemassa keittössä ja arvasins iis hänen heränneen jo. Nousin sängystä ylös ja puin puhtaan paidan päälle ja heitin toki hupparin niskaan. Pöksyiksi valitsin mustat farkut.

---

Reika ja Carmen tulivat ulos talosta ja katsoivat Norbitin viimesiä treenejä astellen sitten tämän mukaan.
-Totta hitossa tullaan!
Molemmat sanoi yhteen ääneen. Mutta kenties olisi mukavaa odottaa vielä Neonia ja muita.