Aavan meren tuolla puolen...

-Kun näin sinut ensikerran, olit paljon ujompi kuin nyt. Ja varmasti Dean säikäytti sinut alkuun. Hän on kuitenkin minua ronskisti lihaksikkaampi ja kovia kokenut. Arvet kasvoilla kertovat jo paljon.
Neon selitti yhä rauhallisesti reagoiden samalla huomaamattomasti Beonican tiukempaan käden puristukseen. Tytön voimat eivät kuitenkaan riittäneet satuttamaan Neonia.

Ehkä Beonican kauhuksi tyttö asteli juuri näitä vastaan. Neon ei kiinnittänyt tyttöön mitään huomiota, vaan jatkoi matkaansa kävellen tytöstä ohi. Susan ei näyttänyt heti reagoivan.
-Kuule Beonica. Minä en ole sellainen miehen alku joka leikkii kauniiden tyttöjen tunteilla. Olen seurustellut tasan kerran elämässäni, se oli Susanin kanssa, mutta sellainen kuin hän on...
Neon päätti lauseensa siihen ja mietti sanoisiko tätä edes loppuun.
-Tiedätkös... Tulee aikoja jolloin jopa me karskit jätkät suremme. Surin aikani, mutta petosta en voi antaa anteeksi. Enkä koskaan palata sellaiseen suhteeseen. Lähdin täältä siis Susanin takia. Hänen petettyyään minut, en enää kestänyt näitä maisemia. Muija oeltti etten koskaan olisi saanut tietää, mutta on niitä näkeviä silmiä muuallakin. Tämän takia aloitin virallisen pokemon matkan. Alkujaan tarkoitukseni oli vain jäädä Blainen oppipojaksi tänne ja kasvattaa pokemoneja.
Lopulta saatuaan tarinan päätökseen, poika katsoit aas Beonican kauniita silmiä. Susan oli jo kaukana kaksikosta ja ehkä tajusi ettei näitä tarvinnut häiritä. Mutta oliko Susanilla syy olla yhä Cinnabarilla? Hän olisi kaiketi muuttanut aikaa sitten pois saarelta..?

-Kun minä näin sinut ensimmäisen kerran..
olin aloittaa lauseeni samoilla sanoilla mitä Neon, mutta en saanut enempää sanottua. En olisi voinut sanoa sitä ääneen mitä juuri nyt mietein. Oli totta että aluksi olin ollut ujo. Olin ujo kaikkien uusien ihmisten kanssa. Tai ehkä en aina oikeastaan ujo vaan ehkä pikemminkin.. no, en lämmennyt niin helposti kiihkeään kaksinkäymiseen, vaan mieluummin hetkenaikaa tunnustelin toista ja hänen arvojaan sekä suhtautumistaan.
Mutta Neon. Ensinäkemältä hän oli vaikuttanut niin ylimieliseltä ja tappelunhaluiselta ihmiseltä mitä maailma oli voinut maan päällä kantaa! Norbitin kanssa he olivatkin olleet jo alusta alkaen riitakaksikko. Toisaalta nyt molemmat olivat hyvissä väleissä - ehkä he olivatkin päässeet samalle aaltopituudelle oikeasti tutustuessaan toisiinsa.
-..olet täysin erinlainen ihminen kun sinuun pääsee tutustumaan.

Samassa kaikki hiljeni korvissani. Punatukkainen tyttö, jonka olin aikaisemmin nähnyt Norbitin luona, kävelikin meitä kohti. Johtuiko tämä siitä, että olin hetki sitten ajatellut häntä?!
Sydämeni alkoi repivästi hakkaamaan rinnassani ja suonissani kohisi - käteni alkoivat hiota hermostuksissani. Olin aina ollut hieman varautunut myös vahvoja tyttöjä vastaan: sellaisia, jotka sanoivat kaikki pahat sammakot suustaan eikä heillä ollut minkäänlaisia empatiantaitoja tai edes sympatiaa toisia kohtaan. Se oli melkein kaikista pahinta. Ei minua ikinä oltu fyysisesti kiusattu, ei hakattu. Mutta henkinen puoli oli vielä vaarallisempaa.
Kuitenkin samassa meren suolainen tuoksu katosi nenästäni. Kuin olisin unohtanut auringon taivaalla - kuin joku olisi hetkeksi sen peitellyt pois, vienyt nurkan taakse. En tiennyt johtuiko tämä äsken iskenyt kylmyydentunne vilunväristyksistä selässäni vai toiko joku muu sen mukanaan.
Ja aivankuin aika ympärilläni olisi hidastunut. Tuo tyttö, Susan, käveli muina miehinä ohitse. Oliko hän edes se sama tyttö? Olinhan nähnyt hänet vain kerran.. mutta nuo hiukset, olivat jääneet mieleeni. Kerkesin kääntää katseeni Neoniin - aivan kuin hän ei olisikaan huomannutkaan ohitsemme kävelevää entistään. Askeleemme tuntuivat yhä pidemmiltä ja aikaa vieviltä mutta ohitimme tilanteen jolloin Neon aukaisi taas suunsa. En voinut kuin kuunnella häntä katseessani hämmästys - hämmästys siitä, eikö kumpikaan ollut toistaan huomannut vai.. vai olinko minä mennyt niin sekaisin, että näin omiani? Olinko vain kuvitellut työtn tulevan vastaamme?

Vilkaisin nopeasti olkani yli.
Silloin katseemme kohtasivat. Punahiuksinen tyttö heilautti päätään hiusten hulmuten hänen kasvojensa ympärillä, hänen katsoen suoraan silmiini.
Molemmat kuitenkin kävelivät erisuuntiin ja välimatkamme etääntyi, mutta tyttö ei näyttänyt surulliselta. Pikemminkin ilme oli päättäväinen, ehkä jopa haastettakin heittävä. Vai oliko tyttö saanut pidettyä naamansa peruslukemilla vain siksi että oli tajunnut sen olevan parasta?
-H-huomasitko sinä..
Kuiskasin hiljaa yhäkin epäillen sitä että olin kuvitellut koko ihmisen kävelevän ohitsemme. Samassa haistoin taas suolaisen meren ja tunsin auringon säteet pilvien lomasta kasvoillani. Neon kuitenkin jatkoi puhumistaan.

-Blainen oppipojaksi.. voisin antaa kaikkeni jos vain pääsisin salipäälikön koulutukseen. Oletko katunut päätöstäsi? Jos olisit jäänyt, mitä silloin olisitkaan voinut saavuttaa.. tai jättää saavuttamatta. Kumpi sitten kouluttaa enemmän, se vai tämä.
Pohdiskelin kumpaakin asiaa katseidemme kohdaten Neonin kanssa. Pieni hymy tuli suupieliini mutta käänsin katseeni pois. Miten poikaa olikaan niin vaikea katsoa suoraan silmiin? Johtuiko tämä rakkaudesta, tai ihastuksesta, sillä aivan kuin mahassani olisi ollut lauma Butterfreitä sillä hetkellä.

//Muutan kirjotustyyliäni vähän, koska on helpompi roolata minä muodossa.

Neon

Usein olin todellakin miettinyt, kannattiko lähtö? Mitä kaikkea jäi kokematta, mutta toisaalta en olisi koskaan tavannut Beonicaa tai uusia tuttavuuksia. En olisi saavuttanut tällä saarella mitään.
-Jos olisin jäänyt, olisin tehnyt omasta elämästäni täällä vain helvetin. Olen liikkuvaista sorttia ja liigaan pyrkiminen on unelmani. En välitä voitosta, vaan siitä kokemuksesta. Magmarini on Blainen kouluttama.
Sain lopulta kerrotuksi ja huomasin taas Beoniacn nopean vilkaisun, josta seurasi ehkä pientä punastelua. En saanut täyttä selkoa Beonican tuntemuksista, vaikka ulospäin näyttikin, että hän ehkä haluaisi olla kanssani. Kuulin samassa takaani askelia. Vilkaisin olkani yli ja näin Susanin. Miksi hän palasi?

-Neon!
Tyttö huusi minulle ja huokaisin.
-En kertonut sinulle vielä miksi palasin.
Jäin innolla kuuntelemaan tytön turhanpäiväisi selityksiä, ja astuin hieman Beonican eteen. Suojeluvaistoni oli hyvin herkkä.
-Minä haen liigaan ja aion haastaa Blainen. Et ehkä usko, mutta kokemukseni ylittää jopa sinut, minä olin pidemmän aikaan Blainen oppilaana.
Tyttö kikatteli ärsyttävästi, mutta en antanut sen häiritä. Kiitin tyttöä tiedosta ja käännyin Beonicaan päin. Huomasin sivusilmällä, että Susan lähti kävelemään pois. Halusiko hän vain talloa unelmiani vai oikeasti ilmoittaa miksi oli taas täällä? En kuitenkaan kauaa miettinyt sitä. Huokaisin...
-Olenkohan ihan toivoton kouluttaja..
Kysyin hiljaa mielessäni. Menneisyyteni palasi mieleeni hiljaa ja mietin miten aina vihasin Norbitia, piikittelin tätä joka-asiasta vaikka olin täysin samalla tasolla hänen kanssaan. Tein hänen elämästään hankalaa ja tuhosin hänen mieltään turhan takia. Oliko omat ongelmani niin suuria, että purin ne vain siksi Norbitiin. Muija ei kuitenkaan ollut niin rasittava kuin millaisena häntä aikoinaan pidin.

/Hyvältä kuulostaa

Nyökkäsin Neonin sanojen mukana. Olisi ehkä kovin hankala kuvitella hänet aloillaan, sillä Pokémonien koulutus oli hänelle suuri unelma. Kuten minullekin. Mutta kunnon valmentajan saaminen olisi kuin lottovoitto, ja varsinkin kun se olisi itse salipäälikkö. Salipäälikkö tietäisi liigan kikat ja vaarat ja osaisi neuvoa varmasti kohti tähtiä oppilaansa. Mikä mahdollisuus..

Keveät, rivakat askeleet läheistyivät takaamme, ja tytön ääni helähti kutsuen minun rakkaani nimeä. Käännyimme molemmat ympäri, Neon suojelevasti otti askeleen minun eteeni. Päästin pojan kädestä irti astuen takaviistoon hänestä. Susan sai minut varovaiseksi. Millainen ihminen hän olisi? Miten hän suhtaiutuisi Neoniin kaiken tämän ajan jälkeen? Entä minuun? Olisiko hän mustasukkainen? Vai vihainen? Vai oliko hänelle aivan sama? En saanut sitä hänestä selville, mutta jokin pakkomielle hänellä oli kiehnätä.

Ja taidoillaan hän kerskui. Mutta suuret puheet aina välillä ihmisillä, totuus olisi varmasti toinen. Niin halusin uskoa. Hänellä oli myös samat suunnitelmat mitä meillä: liiga. Voisin siis saada hänet vastaani.. tai Neon. Jos pääsisimme liigaan asti, se oli se toinen asia. Kaksi merkkiä vielä.. mutta ne olivat ehkä ne vaikeimmat. Ja piti läpäistä liigan karsinnat. Siellä oli muitakin hyviä kouluttajia, sillä kaikki olivat voittaneet kahdeksan salia.
Hän lähti kävelemään pois, luoden vielä ylimielisen katseensa minuun kun Neon käänsi hänelle selkänsä.
Poika jäi hiljaiseksi. Oliko äskeinen kolauttanut Neonia?

-Otelle minua vastaan.

Neon

-Hmm?
Tuumasin ja katsoin pidemmän aikaa tyttöä hämilläni.
-Jos haluat.
Sanoin lopulta ja astelin hieman kauemmas. Mitkä olivat Beonican ottelumenetelmät? Hän saisi haastajana itse päättää.

-Matkalla Cinnabarille minulla oli aikaa miettiä ja tajusin tekeväni aivan liian suurta virhettä.
sanoin viitaten matkaan, jonka olimme aijemmin tänne tullaksemme tehnyt. Kun keli oli aallokossa ollut aika surkea, oli sekin saanut meidät osaltamme hiljaisiksi. Paljon ei ollut sanoja tuolloin vaihtunut.

-Otetaan otteluun yksi Pokémon kummalekin.
Ilmoitin minkä määrän Pokémoneja halusin käyttää. Kun Neon ei sanonut siihen mitään, oli minun tämä päätettävä. Minä olin välillä aika huono tekemään päätöksiä ja johtamaan. Hetken olin odottanut Neonin sanovan miten ottelisimme, olihan hän otellut paljon enemmän kuin minä, mutta Neon oli antanut nyt minulle tilaisuuden ohjaksiin haastajana.
-Matkaan Ivysaur!
Huudahdin samalla kun heitin äsken laukusta ottamani pallon kohti taivasta: se aukesi ja eteeni ilmestyi aloitusPokémonini.

-Ivysaurista ei ole apua Blainea vastaan, sen minä tiedän, älkää säikähtäkö. Mutta en minä siihen.. vaan ajattelen jo liigaa ja viimeistäkin salia. Emme ole läheskään tehneet niin paljon töitä kuin olisi pitänyt, olen siitä pahoillani. Ja haluan nyt parantaa tapani.
Kyykistyin vielä silittämämään jalkojeni juuressa olevaa nelijalkaista. Ivysaur vastasi pienellä hymähdyksellä. Minä tiesin etten ollut antanut sille yhtä paljon mahdollisuuksia kuin muille. Jos nyt jättäisin yhden Pokémonin täysin toisten varjoon.. minulla olisi kohta vain viisi ottelukelpoista yksilöä ottelemaan niin korkealla mitä vaadittiin. En voisi maksaa mitään häviötäni siellä niin! Ja Neon oli ennenkin minua auttanut Pokémonien koulutuksessa..

-Ole hyvä.
Sanoin nousten jaloilleni, ottaen sitten pari askelta taaksepäin.
Olisin valmis otteluun Neonia vastaan.

/ Kesken tunteellisen vuodatuksen repesin rasittavalle Norbit-muijalle XD

Norbit huokaisi ja vajosi takaisin sohvalle mökissään. Häntä turhautti jo nyt. Hän ei ollut käynyt läpi yhtäkään kunnon ottelua sitten Fuchsian salin ja siitäkin oli jo aivan liikaa aikaa. Nyt hänen tiiminsäkin oli sisällisodassa...

Norbit katsahti taas Reikan ja Deanin suuntaan ja rykäisi sitten äänensä kuuluviin.
-Joten... Mulle on ny viel vähä epäselvää, et ku oot kerta salipäällikkö, pääseksä liigaan ollenkaa? En muutenkaa oikee hiffaa tota et miten salipäällikköys sulkee pois merkkien keräämisen?

Norbit nojautui eteenpäin ja mietti sanomisiaan. Hän oli kuulostanut pettyneeltä, ikään kuin tarkottaisi Reikan tehneen virheen ja mokanneen liigaan pääsynsä.

-Tai siis, ihan törkeen siistii et pääsit salipäälliköks, mutku sun sali on viel lisäkermaa normisaleille, on aika syvält et ne vie sult oikeuden kilpailla,
Norbit selitti kulmat pohtivaisesti kurtussa.

//Sooori XD

Neon

En varsinaisesti hätkähtänyt vastustaja pokemoniani, Ivysauria. Mietin rauhallisesti tulevaa valintaani ja otin pallon käteeni heittäen sen kentälle. Kipinöivä, n. metrin korkuinen pokemon katsoi uhmakkaasti Ivysauria.
-Tiedän, ettei Raichun sähkövastukset tehoa kovin hyvin Ivysauriin, mutta jos saan vahinkoa aikaan, en voi olla täysin epäonnistunut kouluttaja.
Tuumasin ääneen samalla seuraten Raichun jokaista liikettä sen ollessa valmis hyökkäykseen. Vaikka pokemon oli luonteeltaan hieman äkkipikainen, se ei aiheuttanyt tälle suurempaa hyökkäystahtoa.
-Naiset ensin.
Sanoin ja kumarsin pienesti herrasmiesmäisesti tytölleni.

Reika

Join juuri pullostani vettä kun Norbit esitti hieman äkäiseen tyyliin kysymyksen. Noh siinä sitten pärskäytin lattialle kaikki vedet.
-Hupsis. Noh... Ootte kai ymmärtänyt homman vähä vääri. Koska mä en siis saa osallistua Johdon alueen liigakisaan, mutta kukaan ei estä mua osallistumasta tän alueen kisoihin. Jonka takia mun on vaihdettava pokemonit takaisin Kanton porukkaan. Aion siis osallistua kyllä. Ikävää että saitte nyt tietää näin, sne piti olla vähä niiku yllätys.
Kerroin asian viimein tarkemmin ja virnuilin hieman. Ehkä tämä saisi Norbitin pään taas pystyyn.

Norbit toljotti hetken se sama miettivä ilme naamallaan, kunnes sanat upposivat pikkuhiljaa kallon läpi. Hänen naamalleen levisi virnistys ja hän oikoi selkäänsä.
-Haa! Eli alkuperäset suunnitelmat toteutuu sittenki!

Norbit palasi mielessään hetkeen, kun tapasi Reikan ensimmäistä kertaa matkalla Viridianiin. He olivat heti ottelemassa ja Norbit olisi hävinnyt, ellei Reika olisi ollut niin kohtelias. Chya ja Baitenkin tapasivat silloin.

-Vaikee uskoo et ollaa tultu jo näi pitkälle,
Norbit sanoi haaveksuvasti. Tosin hänen pitäisi treenata vielä reilusti...

-Dean?
Mies oli ollut pitkään hiljaa, joten Norbit päätti herätellä hänet takaisin tähän todellisuuteen ja samalla mahdollisesti harjoitella tulevia koitoksia varten.
-Haluisiksä otella? En oo treenannu pitkään aikaan kunnol enkä kyl pärjää yhtään kellekää jossen nyt rupee tekee jotai,
Norbit selitti. Samalla hänelle tuli inhottava tunne, ettei Dean tahtoisi otella Hitmonleen menettämisen jälkeen... Mutta hän ei otellut voittaakseen kuten Lilian...

Reika

Hymähdin Norbitille ja mietin myös mennetiä ja kaikkea sitä mitä oli tapahtunut, miten törmäsimme uusiin ihmisiin ja pokemoneihin. Ja kohtasimme jo muutaman legendankin!

Dean

Hetken mietin. Kaikki muistot otteluista palasi mieleeni. Norbit ei ollut murhaaja, joten voisin otellakin hätnä vastaan. Ystävää vastaan.
-Selvä. Käykö 3 pokemonia kummallakin?
Ehdotin ja mielestäni määrä olisi ihan sopiva. Blanea vastaan tarvittaisiin kenties 4-5 pokemonia, en tiennyt koska en ollut aiemmint avannut salipäällikköä.

Norbit nyökkäsi ja nousi sohvalta, nakaten vielä pari uutta klapia takkaan ennen kuin asteli ulos. Mökki olisi raunioita, jos täällä ottelisi.

-Golduck on vesityyppinä vahva valinta Blainee vastaa, mut senki täytyy viel harjotella,
Norbit sanoi ja nakkasi jo pallon ilmaan. Valtava sininen ankka ilmaantui kentälle ja näytti innokkaalta päästessään pitkästä aikaa ottelemaan. Se ei ollutkaan vielä juuri päässyt esittelemään kehittyneen muotonsa kykyjä, eikä Norbitkaan tiennyt pokémonin vahvuuksista mitään.

En ollut ennen tavannut Raichua. Tämä sähköpokemon oli minulle täysin uusi tuttavuus.. kuinka minun pitäisi siihen varautua? Ivysaurilla olisi nyt etulyöntiasema mutta häpesin että olin jättänyt sen koulutuksen.
-Sinä olet onnistunut kouluttaja. Harjoitusottelu ei kerro vielä mitään.

Ivysaur oli kaikesta huolimatta valmis taistoon.
-Ivysaur Viiltolehti!
Huudahdin aloittaen ottelun. Ivysaur iski Razor leaf-iskunsa kohti Raichua.

Dean

Norbitin valinta oli yllättänyt minut, ajattelin treenata jotain pokemonejani, muta jättäisin heikommat ny myöhemmäksi. Valintani oli lopulta Hypno, jonka heitin kentälle. Se istui maassa, varsin kumman näköisenä ja kiekko kädessään narun päässä.
-Okei, Hypno Headbutt!
Hypnoni lähti hyökkäykseen varsin rivakasti ja nopeasti aikailematta yhtään. Tässä iskussa voima oli aivan valtava.

Neon

Arvioni olivat oikeat. Beonican aloitti pelin turhia aikailematta ja vielä suht tehokkaalla iskulla. Raichu oli opetettu automaattisesti ottamaan iskut selkäänsä, jonka takia se kääntyi selin Ivysauriin ja ulvahti aina viiltolehden osuessa sen selkään. Vaikka sähkötyypin iskut eivät olleet niin tehokkaita ruohopokemoneihin, voisin kokeilla taktiikkaa, jolla saatan pärjätä.
-Raichu, double team!
Pokemon lähti saman tien juoksemaan ja levittäytyi samalla moneksi, tai siltä se tietysti vain näytti.

Lehdet sinkosivat salamannopeasti kohti Raichua ja isku oli ajatuksesta huolimatta otettava tosissaan: lehdet olivat viiltäviä kohteeseen osuessaan. Sen kertoi jo iskun vastaanottaneen Raichun kivusta kuuluneet ulvahdukset.

Samassa Raichu lähti omaan iskuunsa - Double tiimiin. Tässä oli vastakkain kaksi täysin erilaista Pokémonia: nopea Raichu ja hidas Ivysaur. Mutta miten Raichun puolustus kestäisi Ivysaurin iskuja? Sen saisimme nähdä.. jos osuisimme siihen!
Raichu loi nopeudellaan ympärillemme näköharhan. Oli hankala sanoa, mikä kopioista oli oikea Raichu. Minä halusin tällä kertaa kokeilla jotain uutta.
-Sivalla Piiskansivalluksella!
Huudahdin Ivysaurin pitkin piiskojen tullen esille, samalla kun se yritti iskeä kopioita että oikeaa Raichua Vine whipillä.

Hypno iski vauhdilla, eikä Norbit ehtinyt tehdä mitään. Golduck kaatui rymisten selälleen kun Hypnin valtava kallo iskeytyi siihen. Norbit säpsähti rivakkaa alkua, mutta päätti ottaa Golduckin kyvyt testiin.

-Disable!
Golduck ponnahti jaloilleen ja levitti räpyläkätensä, lähettäen korviavihlovan aallon kohti Hypnoa. Tarkoitus oli estää pokémonia hyökkäämästä Headbutilla toistamiseen...

Dean

Hmmm... Yksi vihaamiaini iskuja, mutta otteluissa ei auta valittaa. Valmistauduin seuraavaan iskuun.
-Hypnosis!
Pokemon heilautti kiekkoaan ja lähetti uniaaltoja kohti vastustajaa.

Neon

Suuri osa sivalluksista oli mennyt ohi, mutta juuri tätä odotin. Viimein piiskojen osuessa Riachuun...
-Raichu, ota piiskosita kiinni!
Pokemon tarrasi piiskohiin ja piti niistä lujasti kiinni.
-Thunderbolt!
Raichu oli nyt kosketuksessa Ivysauriin ja piiskat kuljeutuivat sen kukan alapuolelle suoraan sisuksiin. Jos isku oli tarpeeksi voimakas, se saisi vahinkoa Ivysauriin.

-Golduck, Water Pulse!

Ottelussa ei auttanut nukkua... Niinpä Golduck pärskäytti ilmoille vesihyökkäyksen, joka pulppusi kohti Hypnoa. Riittäisikö se keskeyttämään horrokseen vaivuttavat aallot?

'Ivy..!'
Ivysaur vinkaisi alistuneena kun se tajusi Raichun saaneen otteen sen piiskoista. Samassa monta sataa volttia iskeytyi Pokémoniin. Se teki vahinkoa, mutta onneksi puolellamme oli tyyppietu - ruohotyyppeihin ei juurikaan tehonneet sähkötyypin iskut.

Ivysaursivalsi piiskansa pois Raichun otteesta.
Okei, eli olisi kuitenkin nyt vältettävä kontaktia Raichuun. Ja keksittävä jokin muu tapa hyökätä.
-Ivysaur Iilisiemen!
Huudahdin Ivysaurin kukasta lentäen siemenen, Leech Seed, kohti Raichua - jos se osuisi, siemen versoaisi ja alkaisi imemään Raichun energiaa.

Dean

Waterpulse sekoittui uniaaltoihin ja niistä molemmista tuli tehottomia.
-Facade!
Hypno aloitti iskunsa ja lähti hyökkäykseen vähän samalla tyylillä kuin aiemmin headbuttissa, mutta tässä käytettäisiin koko kehoa.

Neon

Jos iilisiemen osuisi Raichuun, peli olisi melko varmasti pelattu.
-Quick attack!
Raichu köytti nopeuttaa hyödyksi jo ennen varsinaista hyökkäystä ja väisti iilisiemenen joka loputa töksähti maahan. Nyt sen pää määränä oli osua Ivysauriin.

Golduck ei ehtinyt väistää ja päästi matalan murahduksen ja vaakun sekaisen äännähdyksen kömpiessään pystyyn. Norbit ei ottanut paineita, olihan kyseessä pelkkä harjoitus.

-Fury Swipes!
Golduck juoksi valtavilla räpylöillään kohti Hypnoa, räpyläkädet valmiina raapimaan.

Raichu oli kokoisekseen vikkelä. Massaa tuolla oli paljonkin enemmän mitä Ivysaurilla. Pokémon käänsi kylkensä vastustajaansa kohti samalla kun raichu iskeytyi tuohon. Ivysaur heittäytyi iskun voimasta taaksepäin, mutta onneksi pysyi jaloillaan. Quick Attackista ei kuitenkaan löytynyt suuria voimia, vaan juju oli iskun nopeudessa - joka ei tosin tällä kertaa antanut paljon mitään etua, sillä kaikesta huolimatta Raichu oli nopeampi mitä Ivysaur.

Leech Seed ei ollut osunut. Se kyllä voisi hidastaa Raichun menoa, mutta ei ollut toiminut. Oli palattava johonkin tuttuun ja turvallisempaan.
-Ivysaur Viiltolehti!
Huudahdin Ivysaurin iskien samalla Razor Leafin kohti Raichua - viiltävät, vihreät lehdet sinkosivat vastustajaan päin kuin veitset.

Dean

Golduck pääsi lyömään kolmesti peräkkäin Hypnoani. Pokemon tuhahti vihaisesti ja heilautti kiekkoaan nousten lopulta kokonaan seisomaan.
-Psybeam.
Uudelleen se heilautti kiekkoa ja lähetti voimakkaan kirjavan säteen kohti vastustajaa.

Neon

Raichu käänti jälleen selkänsä tulevalle iskulle ja ulvahti aina lehtien osuessa selkään. Mietin seuraavaa siirtoa tarkoin. Sössimiseen ei olisi nyt varaa, vaikkei Raichu ollutkaan heikkona ruohotyypin iskuille.
-Hmmm... Slam!
Raichu kääntyi ympäri kun loputkin lehdet olivat viiltäneet sen selkää. Pokemon lähti jälleen hyökkäykseen häntä perässä piiskoen. Se loikkasi ilmaan ja valmistautui iskeytymään Ivysauriin.

Golduck oli liian lähellä ja isku osui suoraan maaliinsa. Pokémon horjahti, vaakkui ja piteli tuskissaan päätään aivan kuten Psyduckina. Norbit teki ratkaisunsa ja kutsui pokémonin takaisin. Hän ei halunnut väsyttää tiimiään tyystin ennen huomisia koetuksia.

-Hyvin tehty, Golduck!
Norbit tarttui uuteen palloon ja epäröi. Pokémon oli lähes täysin vailla kokemusta, ja sen viime kohtaaminen Nidoqueenin kanssa... Ei auta, pakko tämä oli joskus tehdä. Norbit viskaisi pallon ilmaan ja esiin tömähti jykevä, yli kaksimetrinen pussieläin.

-Okei Kangaskhan...
Norbit hengähti. Hän tiesi Kangaskahnin olevan kovin epävarma. Mutta ehkä sen itsevarmuutta lisäisi tehokkuus...

-Shadow Ball!
Norbit sanoi lopulta. Kangaskhan kohotti kätensä ilmaan ja muodosti niiden väliin pyörteissään kasvavan pallon, iskun, josta Norbitkin oli saanut osansa. Hän värähti edelleen ajatellessaan painajaismaista tyhjyyttä, joka hänet valtasi... Mutta pokémoneillehan se oli eri juttu? Eikö? Norbit puri huolestuneena huultaan. Mitä hän oikein teki?!

Mutta isku oli jo puolitiessä kohti Hypnoa...

Raichu syöksyi kohti Ivysauria läimäisten Slam-iskunsa. Isku tärähti Ivysauriin kovinkin - voimaa tällä iskulla oli jopa ollut kaksi kertaa enemmän mitä äskeisellä Quick Attackilla! Ivysaur ärähti päätään ravistellen äskeisestä iskusta.
Tuo ei saisi enää osua meihin.. olisi väistettävä siis Slamia. Ja varottava sähkötyypin iskua, ettei meitä päästäisi yllättämään. Miten tästä tulisi jatkaa?

-Ivysaur Tuplaterä!
Tätä oli nyt kokeiltava. Olimme hyökänneet kauempaa, mutta tällä kertaa Ivysaur lähti syöksymään voimalla kohti vastustajaansa yrittäen iskeä tuohon Double-Edgen. Yhtä nopeita emme liikkeissämme olleet kuin Raichu, mutta tämä isku oli voimakas!

Dean

Hypno hätkähti heti kun näki iskun lähenevän tätä, muttei kerennyt väistämään ja tietenkin supertehokas isku iski tässä vaiheessa Hypnon pois pelistä. Kutsuin epäuskoisena Hypnon palloonsa ja mietin seuraavaa valintaa Kangaskhania vastaan.
-Matkaan, Ponyta!
Jokin aika sitten päätin vaihtaa Onixini Ponytaan, joka oli ollut pitkään säilössä. 2 tulityypin pokemonia liigassa voisi olla huono valinta, mutta kaikki oli kokeiltava.
-Ponyta, flame wheel!
Pieni jukuripäinen poni näytti alkuun juuri siltä ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa koko touhu, mutta lopulta se otti käskyn kuuleville korville ja aloitti tulityypin iskunsa.

Neon

Jos tuplaterä osuisi, olisimme varmaankin poissa pelistä, oli keksittävä jotain.
-Thunder!
Raichu keräsi itseensä kaiken energian mitä ympäriltään vai ja hohti suorastaan silmiä häikäisevän kirkkaana. Viimein ollessaan täydessä latingissa ja Ivysaurin paiskautuessa Raichuun, tämä aloitti hyökkäyksensä. Kestäisikö Raichu tämän jälkeen enää mitään?