Kellotornin varjossa ja tanssiteatterin valoissa

Matka taittui melko nopeasti. Greta nojasi ikkunaan ja katseli ohi viilettävää maisemaa. Puut muuttuivat kokoajan iäkkäämmän näköisiksi, samoin taakse jäävät talot. Gretaa maisemavaihdos miellytti. Hän selasi jälleen tieto-opustaan, jossa oli jotain triviaa Ecruteakista. Erityisesti Gretaa kiinnostivat vanha kellotorni, tanssiteatteri sekä jonkin matkan päässä sijaitsevat vanhat rauniot.
Ilta hämärtyi vähitellen matkan kuluessa ja kun saavuttiin Ecruteakin katukiveykselle, olivat kaupungin lyhdyt ehtineet jo syttyä. Greta katseli ympärilleen ihastuneena. Hän piti kaikesta historiallisesta ja itämainen arkkitehtuuri oli hänelle mieleen. Tyttö hyppäsi ripeästi ulos keltaisesta autosta ja kiitti jälleen ystävällisesti naista kyydistä. Greta halusi kiihkeästi katsella ympärilleen ja selasi opustaan jos vaikka löytyisi jotain kartan tapaista.

- Mentäisiinkö katsomaan vaikka jokin tanssiesitys myöhemmin?
Greta kysyi innoissaan Kidalta, vaikkei ollut varma kuunteliko tämä ollenkaan.

Kida nousi autosta ja nyökkäsi kuskille, joka parkkeerasi vähän kauemmas ja kantoi takakontista laatikoita kohti läheistä teatteria. Kida katseli ympärilleen ja mutisi jotakin epämääräistä vastauksena Gretalle.

-Johan on paikat rempallaan,
Kida kommentoi vanhoja rakennuksia. Mukulakivikadun poikki asteli pitkä ja hoikka nainen kimonoon pukeutuneena, joka hänkin meni samaan tanssiteatteriin.

Ilmassa leijui omituinen, vanha tuoksu, joka ihme kyllä jotenkin rauhoitti jopa Kidaa.
-Millanenkohan sali tääl on?

Greta katsoi elegantin kimonoon pukeutuneen naisen perään lumoutuneena ja tuhahti sitten Kidan remonttikommentille. Hattarapää ei tuntunut osaavan arvostaa mitään muuta kuin asioita, jotka kiilsivät kilpaa hintalapun kanssa. Hän selasi taas opustaan ja vastasi Kidan kysymykseen:

- Tämän mukaan salijohtaja on nimeltään Morty ja erikoistunut kummituspokémoneihin,
tyttö sanoi ja painui sitten syvälle mietteisiinsä. Lopulta Greta naurahti itsekseen ja laittoi kirjasen takaisin laukkuunsa.

- No mennään nyt ihmeessä tutkimaan kaupunkia, etsimään syötävää ja nukkumapaikka yöksi.

Kida värähti kuullessaan sanan kummituspokémon. Olivatko ne siis kuolleita pokémoneja?! Kida oli vain kuullut niistä, muttei koskaan nähny moista livenä.

Kidaa ärsytti, että taas pitäisi syödä, vaikka salaattiateriasta olikin kulunut jo pari tuntia. Uni alkoi kuitenkin tulla, ja Kida asteli pimeän kadun poikki kohti lämpimästi valaistua tornia. Ilta oli kylmä ja vettäkin tippui muutama pisara. Kida kietoi luisevat käsivartensa ympärilleen tihrustaessaan kylttiä.

- Tää vaikuttaa ihan siedettävältä paikalta,
Kida sanoi ja astui sisään. Aula oli sisustetu lämminhenkisesti. Katosta riippui paperilamppuja ja tiski oli vanhaa hirsipuuta. Kida rimpautti kelloa, jolloin lyhyt ja pyöreähkö aasialaismies asteli takahuoneesta hymyillen leveästi.

- Iltaa neidit. Yösijaa vailla vai?
Kida nyökkäsi väsyneenä, ojensi rahat ja otti avaimen vastaan.
- Portaat ylös ja toinen ovi vasemmalla. Keittiö on tältä illalta suljettu, mutta on meillä tässä jotakin iltapaa.

Kida laahusti lopen uupuneena portaat yläkertaan napattuaan tiskiltä mukaan kolmioleivän.

Greta seurasi perässä kodikkaaseen hotelliin. Kun Kida oli mennyt, Greta jäi vielä hetkeksi juttelemaan miehen kanssa. Hän sai myös tarkan kartan kaupungista ja muutaman vinkin missä kannattaisi käydä. Tyttö kiitti, nappasi itsekin kolmioleivän tiskiltä ja paineli huoneeseensa. Ennen nukkumaan menoa tyttö käväisi suihkussa. Viileähkö vesi tuntui mukavalta päivällä käydyn polttavan ottelun jälkeen. Suihkun jälkeen Greta päästi vielä pokemonit palloistaan ja luki hetken tieto-opustaan ja merkitsi paikkoja karttaan. Loki oli jälleen livahtanut ikkunasta ulos etsimään yöpalaa. Cole oli jo mönkinyt peiton alle, se tuntui olevan edelleen väsynyt. Freija taas oli ängennyt sängyn alle.
Parin tunnin jälkeen Gretaakin alkoi viimein unettaa. Hän haukotteli syvään ja kävi makuulle. Sammutettuaan yöpöydällä olleen lyhdyn, hän katseli vielä hetken kattoon palaten aiempiin mietteisiinsä, ennen kuin nukahti.

Kida havauhtui auringon paistaessa ikkunasta, valaisten huoneen kirkkaasti ohuiden verhojen läpi. Eilinen oli ollut niin pitkä päivä, että tyttö oli nukahtanut heti. Pitkät, pinkit hiukset olivat sekaisin ja pesun tarpeessa. Selkää särki huonosta asennossa horrostamisesta. Näkökenttä oli sumea unisuudesta, tai oikeastaan liiasta nukkumisesta. Maha murisi mielenosoituksellisesti ja päässä heitti. Jalkoja särki kävelemisestä. Kidalla oli kylmä, aivan kuin olisi kuumetta, ja nuhaisuus teki tulojaan.

Ikkuna oli selällään, sillä valtava Bodo oli jossakin vaiheessa aamuyötä rymistellyt sisään yölliseltä metsästysreissultaan Lokin kanssa. Kida sulki ikkunan ärtyneenä ja värisi. Hulppeisiin oloihin tottunut tyttö ei ollut koskaan edes telttaillut, ja pitkä reissaus alkoi todella väsyttää häntä. Kida kurtisti ärtyneenä kulmiaan ja heitti äkkiä hiostavaksi käyneen yöpaitansa sivuun, kääriytyen pyyhkeeseen ja suunnaten suihkuun. Siellä hän aikoi viipyä kuuman veden alla vähintään puoli tuntia.

Mielessä kävi myös tavaroiden pakkaus ja kotiinlähtö, mutta jokin osa hänestä ei halunnut antaa periksi, eikä varsinkaan nähdä kotiväen mitäs-minä-sanoin-naamoja. Kida oli vannonut, että pärjäisi siinä missä muutkin, vaikka juuri nyt se tuntui todella vaikealta ja vastenmieliseltä.

Greta heräsi Lokin raakkumiseen sängyn päädyssä. Hän haukotteli syvään ja hieroi sotkuista heinäkasaa muistuttavaa hiustaan, painaen lopuksi lätsänsä päähän. Tyttö venytteli hetken ja nousi sitten ylös. Freija kurkisti uteliaana ja hieman unisena sängyn alta. Cole nukkui yhä tyytyväisenä möykkynä peiton alla, eikä osoittanut merkkiäkään heräämisestä. Greta vilkaisi yöpöydällä tikittävää kelloa. Näytti melkein kymmentä. Greta haukotteli uudemman kerran ja alkoi sitten tökkiä Colea hereille. Quilava ärisi, mutta vääntäytyi kuitenkin pystyyn ja loikkasi lattialle pörhistäen turkkiaan.

- Mennään syömään aamupalaa.
Greta sanoi vetäessään mustaa t-paitaa päällensä. Pokémonit piristyvät huomattavasti ja ryntäsivät ennen kouluttajaansa ulos huoneesta. Tyttö hymähti ja loikki sitten itsekin alakertaan. Kidaa ei vielä näkynyt, mutta Greta päätti kuitenkin ottaa vapauden aloittaa aamiaisbuffetin. Pian istuttiinkin jo pöydän ääressä lautaset kukkuroillaan. Greta tutki kaupungin karttaa syöden samalla paahtoleipäänsä.

Kida oli saanut kuivattua hiuksensa ja meikattua, ja näytti nyt jotakuinkin eloisammalta. Yllään hänellä oli taas uusi mekko ja pitsiset polvisukat. Pyra ja Bodo olivat menneet jo alas pummimaan ruokaa, mutta Todo oli jäänyt uskollisesti odottamaan ovensuuhun. Kida taputti sitä väsyneesti ja suuntasi alakertaan.

Greta mussutti jos jonkinmoista aamiaslajia. Kida katsoi pöytää inhoten, mutta otti silti lautaselle kasan mehussa lilluvia ananas- ja appelsiinipaloja, salaattia, sipulia ja ruisleipää sekä lasin tuoremehua ja istahti sitten Gretaa vastapäätä sanomatta sanaakaan. Tyttö vain nojasi uupuneena käteensä ja tökki laiskasti haarukalla lautastaan. Todo oli liittynyt muiden pokmonien joukkoon ruokakuppien ympärillä.

Tytön pokémonit tervehtivät iloisina Kidan otuksia. Cole läiskäytti toverillisesti Todoa selkään ja tunki sillekin ruokakipon nenän alle. Freija katseli muiden syömistä hieman sivusta ja odotteli milloin se pääsisi ulos aterioimaan.

- Ainii, anteeksi pikkunen,
Greta sanoi larvitarille ja kävi avaamassa sille oven. Pokémon nuuski sateen jäljiltä kosteaa maata ja alkoi sitten heitellä kiviä suuhunsa. Greta palasi takaisin aamiaispöytään jättäen oven hieman raolleen. Työntekijät eivät näyttäneet pistävän pahakseen, mutta Greta toivoi ettei Freija mylläisi koko pihaa tai istutuksia.

Todo virnuili iloisena Colelle, parhaalle kaverilleen. Bodo näytti vaivaantuneelta, sillä se ei voinut enää ryntäillä samalla lailla kuin Hoothoottina, vaikka selävsti halusi. Se oli vielä paljon suurempi kuin keskiverto-Noctowl, joten paikat olisivat äkkiä palasina.

- Noh, aattelitkos joskus treenata tota pikku luuserias? Miten ois ottelu?
Kida kysyi kulautettuaan ison lasin mehua. Hänenkin tiiminsä kaipasi treeniä, sillä toista yhtä tiukkaa saliottelua hän ei tahtoisi joutua kokemaan.

Greta oli laittamassa paahtoleipää jälleen suhunsa mutta leipä jäi puolitiehen, kun tyttö mulkaisi Kidaa jäätävän viiltävästi.

- Miten vaan,
hän lopulta tuhahti ja rouskutti leipäänsä loppuun. Loki vilkaisi Kidaa ja napsautti muutaman kerran nokkaansa virnistäen. Sillä oli vielä kalavelkoja pinkkipään kanssa.

Syötyään Greta kokosi astiat ja vei ne tiskille. Hän marssi ulos ja etsi katseellaan Freijaa. Se oli koonnut kiviä kasaan ja istui niiden vieressä syömässä. Tyttö käveli sen viereen ja istahti kosteaan maahan. Pokémon katsoi häntä uteliaana.

- Kohta otellaan,
Greta sanoi ja taputti pokémonia joka katsoi häntä epävarmana.

- Ei hätää,
greta sanoi vakuuttavasti ja kutsui pokémonin palloonsa. Hän palasi taas sisälle ja kutsui kaksi muutakin pokémonia palloonsa.

- Siirrytään pihalle,
Greta sanoi Kidalle mahdollisimman epäystävälliseen sävyyn, eikä jäänyt odottamaan Pinkkipäätä vaan marssi ulos etsimään ottelualuetta. Pian hän löysikin sopivan laakean hiekka-alueen ja jäi odottamaan.

Kida virnisti itsevarmasti ja asteli Gretan perässä ulos.

- Okei Pyra, saat luvan näyttää mihin pystyt!
Kida komensi ponin kentälle. Pyra laukkasi kevyesti paikoilleen odottamaan Gretan valintaa.

Greta katsahti hevosta arvioiden ja teki valintansa

- Tule ulos, Freija!
Larvitar ilmestyi kentälle ja katsoi hevosta arasti.

- Ei pelätä sitä, rock slide!

Larvitar astui eteenpäin ja loikkasi korkealle ilmaan. Pokemon nosti ilmassa käpälänsä ylös. Iskeytyessään maahan, maaperästä irtosi isoja himmeästi hohtavia lohkareita, jotka lennähtivät sateena kohti ponitaa.

Kida manasi heti huonoa valintaansa. Pyra saisi alkaa todistaa hyödyllisyyttään tai lentäisi tiimistä.

- Stomp!
Ponyta loikkasi korkealle ilmaan, väistäen täpärästi kivet, ja suuntasi sitten syöksyyn kohti Larvitaria.

Greta pysyi rauhallisena mutta realistisena. Colen kanssa pystyi hyökkäämään suorilla päin, mutta Freija oli heikompi ja vielä valmiiksi loukkaantunut. Piti olla ovela.

- Se ei pääse karkuun ylhäällä, uudestaan Rock slide!

Freija teki työtä käskettyä ja heitti lohkareet ylhäältä pudotuskurssilla tulevaa ponia päin ja hyppäsi sitten vaistomaisesti itse pois alta.

Pyra putosi suoraan kivisateeseen ja hirnahti korviavihlovasti, menettäen tasapainonsa ja pudoten rysähtäen maahan.

- Äh, hyödytön koni!
Kida palautti Pyran turhautuneena palloonsa ja arpoi kahden muun pallon välillä. Lopulta hän päätti luottaa Bodoon.

- Anna mennä, Confusion!
Valtava pöllö liisi kentälle ja tuijotti Larvitaria keskittyneesti, silmät välähtäen psyykkisestä hyökkäyksestä.

Freija ei voinut muuta kuin tuijottaa pöllöä ja alkoi sitten vaappua silmät pyörien edes taas. Otus myö vikisi ja piteli päätään tuskaisena. Greta puri huulta.

- Pelkurimainen temppu,
Hän tuhahti.

- Sand strom!
Freija kieppui ympäriinsä hämmentyneenä, mutta sai kuitenkin paikallisen hiekkamyrskyn ilmoille.

Kida nauroi pilkallisesti.
- Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa! Uproar!

Hiekka lensi päin Bodoa, joka räpytteli vimmatusti siipiään pysyäkseen ilmassa. Se sulki silmänsä suojautukaseen ja vinkaisi hiekan raapiessa sitä, mutta onnistui pysymään tasapainossa. Se avasi silmänsä sakeassa hiekkasumussa ja sitten nokkansa päästäen korviahuumaavan metelin.

Tällä kertaa lähistöllä ei onneksi ollut ikkunoita, mutta läheisten puiden lehdet putoilivat säikähdyksestä maahan. Kidakin peitti korvansa. Halvatun kalkkunan hyökkäyksestä kärsivät kaikki, mutta oli se sen arvoistakin.

Freija oli selvinnyt hämmennysestään, mutta sen päätä pakotti. Eikä korkea ääni tehnyt sen parempaa. Se vinkaisi hädissään ja peitti käpälillä korviaan. Greta piti myös käsiä korvillaan ja toivoi että Freija kuulisi raivoavan hiekan ja äänen läpi.

- Tässä ei kyllä ole rakkaudesta tietoakaan! Freija, chip away!

Freija inahti, mutta hyökkäsi sitten kohti kiljuvaa lintua nyrkit valmiina. Pokémon ei itsessään ollut lintuun verrattuna kovin vahva, mutta sen ruumiinpaino pelkästään tekisi ilkeää osuessaan, saati sitten kivenkovilla nyrkeillä päähän paukuttaminen.

Bodo hiljeni äkkiä Freijan iskeytyessä täysillä siihen. Lintu putosi selälleen maahan saadessaan iskun toisensa jälkeen kivikovasta nyrkistä. Muutama sulka lenteli sinne tänne. Pöllö näytti hätiköivän, mutta Kida komensi sitä määrätietoisesti.

- Jatka vain, ei mokoma kivikasa sinua pysäytä!
Bodo levitti siipensä jokseenkin pökerryksissä ja räpiköi takaisin ilmaan, avaten jälleen nokkansa metelöintiin.

Vähän matkan päässä tanssiteatterin kulmalla oli seissyt varjoisa hahmo jo hyvän aikaa seuraamassa ottelua. Tämä katsoi vielä tovin metelöivästä hattarapäästä parhaansa yrittävään hippityttöön ja kentällä meuhkaaviin pokémoneihin ja vetäytyi sitten hiljaa takaisin sisälle teatteriin.

Freija piteli jälleen korviaan myrskyssä.

- Hiljennetään se! Kolmannen kerran Rock slide!

Larvitar hyppäsi väsyneenä ilmaan ja jysäytti alas tullessaan ison kasan suuria maamurikoita kohti metelöivää pokemonia. Se halusi hiljentää otuksen keinolla millä hyvänsä.

Bodo yritti nähdä eteensä myrskyssä, mutta silti kivenmurikat iskivät avian tyhjästä. Pöllö putosi kieppuen maahan, eikä Kidan auttanut kuin kutsua se kiroten takaisin. Mokomalle haavoittuneelle kivenmurikalle Kida ei häväisi!

- Nyt saa riittää. TODO! Water Gun!
Croconaw säikähti Kidan kiljumista, mutta loikkk silti tottelevaisesti kentälle ja avasi kitansa iskuun katsottuaan ensin anteeksipyytävästi tulokasta.

Freija katsoi kauhuissaa tulevaa vesisuihkua, mutta ehti pois alta kun Greta kutsui sen täpärästi palloonsa. Hiekkamyrsky laantui ja Greta katsoi hymähtäen Kidaa ja sitten kädessään olevaa poképalloa.

- Ottelit hienosti. No niin, seuraava sotilas esiin: Loki, tule ulos!
Greta huudahti ja heitti seuraavan pallon matkaan. Murkrow ilmestyi kentälle ja katsoi tuttua croconawia päätään kallistellen.

- Night shade!
Lintu lehahti lentoon ja se kaarteli Todon yllä. Pokémonin silmät alkoivat loistaa punaisina ja korkotiilia kohti sinkoutui mustanpuhuva säde.

Kida polkaisi jalkaansa, kun pikkudino ei ollut vieläkään poissa pelistä, mutta yritti keskittyä jo seuraavaan vastukseen.

- Ice Fang!

Lokin isku osui maaliinsa. Todo heilahti uhkaavasti taaksepäin, mutta iski sitten jalkansa tukevasti maahan ja avasi kitansa, joka hohteli jo kristallimaisesti.

Greta naurahti Kidan kiukulle, mutta keskittyi sitten taas otteluun. Murkrow rääkäisi kivuliaasti kun kroko iski jäiset hampaansa siihen. Se menetti hieman korkeutta, mutta ravisteli sitten itsensä irti otuksen hampaista.

- Pursuit!
Lintu hyökkäsi jälleen Todon kimppuun, pelotellakseen vielä kynnet edellä.