Kellotornin varjossa ja tanssiteatterin valoissa

Greta yllättyi iloisesti kun Alisa antoi kirjan hänelle. Tyttö käänteli sivuja varovasti ja katseli kuvia. Kielestä hän ei tajunnut mitään, mutta kyllä hän silti silmäili riimuja kiinnostuneena. Kuvat kuitenkin informoivat melko hyvin tapahtumia, joten Greta pysyi melko hyvin perillä siitä mitä mikäkin kirjoitus koski.

- Hieno kirja,
Greta sanoi aikansa selailtuaan ja antoi sen taas kunnioittavasti Alisalle.

Alisa hymyili ottaessaan kirjan takaisin ja katsahti sitten hämärtyvälle taivaalle. Kuu helotti jo, vaikka aurinkokaan ei ollut vielä painunut mailleen.

Kida huokaisi äänekkäästi ja kompuroi jaloilleen.
- En jaksa vain istuskella täällä. Haastan sen karppisi!
Kida huudahti Gretalle ja nappasi päällään keikkuvan Hoppipin kouraansa.

- Camo tarttee treeniä ja mikäs sen parempi kohde kuin se sun kalas.

Greta katsahti Kidaa pöllmystyneenä ja huokaisi sitten,

- Kai tajuat ettei Noa voi otella maalla?
Greta sanoi närkästyneenä. Hän ei tekisi pokémonistaan helppoa maalia, eikä Kidan sparrausvälinettä.

Reno katsahti tyttöjä.

- Eikös tässä nyt ole se joki lähellä?
Poika mainitsi ja katsoi Alisaa.

- On,
Alisa sanoi hämmentyneenä ja neuvoi tien. Solina kuului hiljaisessa metsässä nuotiolle asti.

Kida lähti päättäväisenä neuvottuun suuntaan samalla kun Alisa keräsi astiat kasaan. Nuotio kyti yhä, mutta niin saikin. Se lämmitti mukavasti eikä pääsisi leviämään ympärille koottujen kivien yli.

Kida päästi Hoppipin irti, valmistautuen otteluun.

Greta seurasi epävarmana Kidaa perästä, myös Cole oli kipittänyt mukaan, mut pokemonit olivat jääneet lämmittelemään. Renoa ei tyttöjen kärhämöinti kiinnostanut joten hän päätti jäädä kipinämikoksi

Greta heitti pallon jokeen ja valtava magikarp möllöttikin pian pinnan tuntumassa availlen suutaan. Tyttö kaivoi taskustaan pokédexinsä joka piipitti:
”Magikarp, kalapokémon. Se voi selviytyä jopa saastuneimmissakin vesissä. Se hyppää erittäin hyvin ja voi kehittyä Gyaradokseksi.”

- Njaa, no, kokeillaan nyt sitten,
Greta sanoi. Pokédexin mukaan magikarp ei tosiaan osannut juuri mitään, ja splashkin oli hyödytön.

- Noa, tackle!
Kala painui nopeasti veden alle ja hyppäsi sieltä valtavalla voimalla kohti veden päällä leijuvaa Hoppipia.

Isku osui ja lennätti höyhenenkevyen Hoppipin kaaressa veteen.
- Hah, Leech Seed!
Hoppip lennähti joesta vettä valuen ja sylkäisi sitten pikkuisen siemenen kohti Magikarppia.

- Noa, veden alle!

Magikarp sukelsi vikkelästi pinnan alle ja pintaan iskenyt siemen kellui virran mukana pois. Greta hymähti Kidalle.

- Hienoa Noa, uudestaan tackle!

Valtava Magikarp kävi uusintahyökkäykseen.

Isku osui taas ja Kida polki hermostuneena jalkaansa.
- Energy Ball!
Camo lähti hyökkäykseen, muodostaen jälleen vihreän, hohtelevan pallon suussaan ja sylkäisten sen sitten kohti Magikarppia.

Magikarp otti osumaa ja painui lähes pohjaan. Se kuitenkin pulpahti vielä pinnalle ja näytti todella äkäiseltä.
Greta huokaisi helpottuneena ja antoi uudestaan taklaus käskyn. Jätti otti jälleen vauhtia ja pomppasi kohti hoppipia.

Hoppip otti taas osumaa ja huojui vaarallisesti, mutta Kida hymyili pirullisesti ja antoi käskyn.
- Synthesis!
Camo imi itseensä energiaa, parantaen ruhjeitaan ja näyttäen taas elinvoimaisemmalta.

- Ja sitten Poison Powder!
Camo lähti taas hyökkäykseen, leijuen verkkaisesti Noan yläpuolelle myrkkypulveria levittäen.

Greta puraisi huultaan. Synthesis oli kurja temppu. Myrkkypulverin osumisesta huolimatta oli Gretan vuoro hymyillä piruilevasti.

- Noa, pese se pois!

Magikarp teki työtä käskettyä ja pulpahti hetken päästä pintaan kuin ei mitään.

- Ha! Tackle!
ja jälleen kerran pokemon pomppasi retiisin kimppuun.

Kida puri raivoissaan huultaan.
- Otin sut tiimiini etkä saa edes yhtä karppia pois pelistä? Energy Ball!
Camo aloitti hyökkäyksen ja sylkäisi pallon suoraan Noaa kohti juuri kun tämä lensi Hoppipia päin.

Karppi ei voinut tietenkään väistää ja se putosi veteen lähes tajuttomana. Greta syöksähti jokeen ja kahlasi pinnassa lilluvan otuksen luo. Magikarp näytti olevan ulkoisesti kunnossa ja tyttö kutsui sen takaisin palloonsa.

- Hienosti ottelit,
Tyttö kehui ja nousi joesta. Hän vilkaisi Kidaa ennenkuin suuntasi jälleen leiripaikalle. Tyttö toivoi että nuotiossa riitti vielä lämpöä, vesi oli ollut jääkylmää. Ottelua seurannut Cole juoksi Gretan perään ja ohitti tämän mennessään. Se ilmaantui leiripaikalle ja puhalsi tulta vielä hieman kytevään nuotioon. Reisiin asti märkä Greta ilmaantui pusikosta ja istahti Colen viereen taputtaen sitä kiitollisena.

// Magikarp tasolle 17

Kida nauroi ja nappasi Camon riemuissaan syliinsä.
- Siinä se taas nähtiin, olemme loistavia!

Tyttö hyppelehti Gretan perässä nuotiolle ja oli yhtä hymyä. Alisa vilkaisi kaksikkoa ja arvasi lopputuloksen, mutta hymähti itsekseen.

- Kyllä se vielä kehittyy,
Alisa sanoi Gretalle. Kida puhahti pilkallisesti.

- Miten tuosta karpista voisi muka kehittyä mitään hyödyllistä?

Magmar urahti unissaan, nousten laiskasti ylös. Pokémon raahusti Colen herättämälle nuotiolle ja lysähti suoraan tuleen makaamaan, jatkaen sitten tyytyväisenä uniaan kylmenevästä ilmasta huolimatta. Scizor oli taas löytänyt tiensä Chin ja Renon viereen. Se todella piti kaksikosta. Meganium seurasi kiinnostuneena lajitoverinsa tekemisiä, kun taas Lapras oleili pallossaan. Täällä metsässä sen olisi hankala olla tuhoamatta koko leiriä.

Chi huomasi Scizorin ja virnisti sille hyväntuulisena. Se alkoi väännellä naamaansa hupsusti, mm. piilotti kämmenillä silmänsä, jotka ilmestivät uudestaan sen suusta. Reno naurahti pelleilevälle pokémonilleen, Chillä oli melkoisen kummituspokémoneille ominainen tapa yrittää hauskuttaa muita.

Greta katsoi Alisaa kiitollisena, Kidan vähättelyyn hän ei nyt jaksanut ottaa kantaa. Salaa mielessään hän kuitenkin toivoi, että Noasta kehittyisi jotain mikä sulkisi hattarapään suun edes hetkeksi.

Cole äimistyi magmarin käytöstä ja haukahti sille, myös houndour tuli Colen viereen kummastelemaan tyyppitoverinsa nuotiossa makoilua. Renon meganium laidunsi edelleen rauhallisesti. Golbat ja Loki oleilivat puussa ja tarkkailivat muita ylhäältä käsin. Freija etsi lisää kiviä mitä tunkea suuhunsa.

Scizor nauroi hysteerisesti Chin temppuilulle. Alisa katsoi pokémonia ihmeissään. Tuo ei ollut lainkaan sen tapaista. Yleensä ötökkä oli vakava työmyyrä.

Samaan aikaan Todo tuijotteli taas ujona Freijan toimia. Se istui Kidan takana lannistuneen näköisenä, kun tyttö paasasi jälleen saleista, voitoista ja kehittymisestä. Alisa huomasi myös Todon tuijottelun.

- Mikä ihme kaikkia pokémoneja tänään vaivaa? ... Olen tainnut reissata liian pitkään yksin,
Alisa tuumi.

- Ihan normaalia mun mielestä,
Kida sanoi ja rapsutteli Camoa, joka tuijotteli aina yhtä vajaana tyhjyyteen.

Chi jatkoi pelleilyään Scizorin naurun yllyttämänä.

- Tiedän tunteen,
Reno sanoi katsellessaan yleensä diivamaisesti muita kohtaan käyttäytyvää Chitä.

Freija etsiskeli kiviä eikä huomannut Todon vilkuilua. Se kuitenkin uskaltautui gaattorin viereen huomatessaan sopivankokoisia kiviä tämän lähellä. Larvitar tassutti Todon vierelle ja tutki kiviä arvioivasti, kunnes se äkkäsi tuijotuksen. Se kallisti päätään aran kysyvänä.

Greta lämmitteli tulen loimussa ja tuijotti magmaria huvittuneena. Pokémonia ei näyttänyt ollenkaan kiinnostavan Colen vouhotus, mikä ärsytti quilavaa melkoisesti.

Todo hymyili arasti Freijan huomatessa sen. Feraligatr näytti suurine hampaineen virnuillessaan jokseenkin uhkaavalta, vaikka oli kaikkea muuta. Se kurottautui raapimaan kovasta maasta irti lohkareita suurilla ja terävillä kynsillään, jos vaikka Larvitaria kiinnostaisi.

Magmar käänsi kylkeä tulessa ja alkoi kuorsata äänekkäästi.
- Kaikista tornin Magmareista nappasin juuri tuon,
Alisa huokaisi.

Kidaa alkoi taas kyllästyttää tämä jatkuva hengailu. Tyttö haukotteli tylsistyneenä ja tuijotti puuhun, jossa tuo alkuasukas ilmeisesti nukkui. Äkkiä tyttö keksi ihmetellä, missä Reno oli yönsä viettänyt.
- Miksette nuku hotellissa niinku normaalit ihmiset?
Kida kysyi kaksikolta. Alisa vilkaisi huvittuneena Renoon, mutta vastasi sitten.

- Pidän luonnon rauhasta ja haluan ottaa siitä kaiken irti niin kauan kuin ulkona vielä tarkenee. Enkä kyllä ole kovin rikastaan,
tyttö myönsi.

- Kotopuolessa ei paljon rahojen kanssa tarvitse pelata.

Kida vilkaisi Alisan vaatetusta ja mumisi jotakin sen suuntaista kuin "sen kyllä huomaa".

Freija näytti ensin säikähtävän, mutta huomatessaan Todon kaivamat kivet se näytti rauhoittuvan.
”larvii~” se vingahti iloisena ja nappasi muutaman lohkareen suuhunsa. Feraligatr ei ollutkaan niin pelottava ja Freija päätti jäädä siihen aterioimaan.

Reno vilkaisi Alisaa hymyillen.

- Aika samoilla linjoilla, sitäpaitsi osa villeistä pokémoneista liikkuu pimeällä, eikä niitä näe jos nukkuu hotellissa,
Reno lisäsi. Poika ei myöskään mielellään oleillut ihmisrysissä ja pokémonestakin tuntui ilmeisesti mukavalta luonnollisemmassa ympäristössä. Myös rahan säästöstä poika oli samaa mieltä.

Greta vilkaisi puuhun haaveilevasti. Puunoksa ei ehkä ollut mukava verrattuna pehmeisiin patjoihin, mutta kokemus sekin olisi itsessään.
Cole kyllästyi lopulta niin paljon magmarin välipitämättömyyten, että heitti sitä suurella kekäleellä otsaan.

- Phöh, pyörikää missä huvittaa, mä en missään lehtikasassa nuku,
Kida sanoi päättäväisesti ja nousi ylös.

- Suuntaan nyt salille, ettäs tiedätte. Hankin sen merkin ja lähden seuraavan perään, joten kannattaa pitää kiirettä!

Tyttö marssi puiden läpi metsän siimekseen.
- Sali on toisessa suunnassa,
Alisa huikkasi perään. Hetken päästä hattarapää tömisti jälleen leirin läpi naama punaisena, suunnaten vastakkaiselle polulle.

-> Kida salille

Greta hymähti Kidan suuntasekoiluille ja tuijotti sitten taas nuotiota.

- Kai sitä täytyy itsekin jossain vaiheessa salille vääntäytyä, ei kyllä pahemmin huvittaisi,
Tyttö mutisi ja nojasi vielä kosteisiin polviinsa. Kidan hoputus ja patistaminen ärsytti tyttöä melko lailla. Cole nakkeli edelleen magmaria kaikella mitä tassuihinsa sai ja ärsisi otukselle kiukkuisena.

Reno nyökkäsi, hänelläkin oli vielä sali käymättä. Mutta odotteluaika täytyi käyttää jotenkin. Reno tuumi hetken ja sai idean.

- Salin vapautumista odottaessa voitaisiin vaikka tehdä huomenna päivämatka Alphin raunoille,
hän ehdotti. Poika aavisti, ettei Kidaa olisi kiinnostanut tulla mukaan, mutta tällä porukalla raunioista saisi jotain irti.

Magmar oli jatkanut sikeitä uniaan Colen häiriköinnistä huolimatta, mutta nyt pokémon havahtui murahtaen. Pokémon katsoi ylösalaisin roikkuvaa Colea, kun taas yksi puupalikka tömähti sen otsaan. Magmar kompuroi ärsyyntyneenä jaloilleen ja puhalsi Colen naamalle paksun savupilven.

- Kuulostaa hienolta, en olekaan vielä käynyt siellä,
Alisa tuumi, selaten sitten taas pikaisesti kirjaansa, kunnes löysi raunioista kertovan aukeaman. Toisella sivulla oli koko sivun kokoinen piirros omituisista, ilmassa leijuvista kirjaimista.

- Se on kuulemma harvoja paikkoja, jossa on tavattu Unowneja. Ne ovat jonkinlaisia pokémoneja, joista tiedetään hyvin vähän. Niiden uskotaan kuitenkin pystyvän luomaan uskottavia mielikuvia, jopa kokonaisia tarumaailmoja. Ties vaikka löytäisimme niitä,
Alisa intoili.

Cole yskäisi ja puhalsi vastavuoroisesti Magmarin naamalle savupilven. Sitten se hymhti mahatailevasti itseään suuremmalle tulipokemonille.

Greta ja Reno siirtyivät lähemmäs kirjaa.

- Näyttävät hupsuilta,
Greta sanoi katsoessaan Unowneista tehtyjä piirrustuksia. Reno silmäili myös kirjaimia muistuttavia pokémoneja kiinnostuneena.

- Jos ollaan onnekkaita niin saatetaan nähdäkin,
Poika sanoi lopulta. Chi olisi hyödyllinen paikan päällä. Kummituspokémon pääsisi liikkumaan vaivattomasti paikasta toiseen.

Magmar yski tukahtuneesti ja syöksähti sitten yllättäen savupilvestä Colen kimppuun, kaataen tämän maahan. Alisa oli jaloillaan hetkessä. Violetti välähdys juoksi Alisan käskystä tämän jalkojen alta kaksikon väliin. Magmar ehti tuskin tajuta mitä tapahtui kun pokémon oli jo heittänyt sen pois Colen päältä. Magmar hakkasi turhautuneena sen ja Colen väliin ilmestynyttä seinämää. Espeon seisoi paikoillaan silmät hohtaen, pitäen pokémoneja erillään.

- Älä ikinä hyökkää ilman syytä! Tämä ei ole ottelu eikä vaaratilanne, joten pidetään ne tunteet kurissa.
Alisa ei huutanut, mutta puhui vaaralliseen äänensävyyn, joka sai Magmarin astumaan askelen taaemmas. Alisa tuijotti pokémonia tuimasti, kunnes se murahti anteeksipyytävästi ja lysähti takaisin tuleen.

Alisa huokaisi, katsahten nopeast Coleen ja laskien sitten kätensä Espeonin päälaelle. Pokémonin silmät sammuivat ja seinä häilyi näkyvistä. Tyttö kääntyi takaisin Renon ja Gretan puoleen käsiään levitellen.

- Sitä ei ole koulutettu vielä yhtään, eiköhän se siitä,
tyttö sanoi ja heitti Magmarille muutaman marjan osoittaakseen, ettei ollut vihainen. Pokémon popsi ne kaikessa hiljaisuudessa ja nukahti pian uudelleen.

Cole makasi pöllämystyneenä maassa hetken ennenkuin nousi äristen loukkaantuneena. Se oli jo käymässä uusintahyökkäykseen kun Greta ehti kutsua sen palloon.

- Sielläs pysyt,
Tyttö ärähti pallolle ja tunki sen laukkuunsa. Gretaa s nolotti quilavan kukkoileva käytös. Typerys ei tuntunut milloinkaan tajuavan milloin oli aika lopettaa. Puunoksalla tilannetta tarkkaillut Loki liiteli nyt alas nuotion ääreen. Se vilkaisi ivallisesti Gretan laukun suuntaan ja teki sitten olonsa mukavaksi. Freija oli myös juossut Gretan luokse turvaan pelätessään äskeisestä kehkeytyvän isompikin tappelu. Tyttö silitti paitaansa tarrannutta pokémonia rauhallisesti osoittaakseen, ettei pelättävää ollut.

Reno ja tämän pokémonit olivat psysyneet hiljaa välikohatuksen ajan. Tilanteen rauhoituttua Reno rentoutui ja katsoi uudestaan torkahtanutta magmaria,

- Kyllä se siitä ajan kanssa,
Poika sanoi vilkaisi Chitä, joka oli jo hieman rauhoittunut ja näytti nyt vain jutustelevan Scizorin kanssa.