Kellotornin varjossa ja tanssiteatterin valoissa

- Kaikki ne näytää samalta,
Kida valitti. Hän halusi jo salille ja eteenpäin, mutta ei näitä taunoja saisi seuraavaan kaupunkiin vielä ikuisuuksiin.

- Oli se,
Alisa sanoi piittaamatta Kidasta. Scizor suuntasi ylös Lokin perään, huudahtaen pokémon pyrstösulille tervehdyksen.

Murkrowin keksittyminen herpaantui tervehdyksestä ja Butterfree pääsi karkuun. Loki teki nopean kipsahduksen ilmassa ja rääkäisi kyrsiintyneenä Scizorille.

Greta uinaili tyytyväisenä silloinkin kun muut tulivat paikalle. Reno hymähti,

- Serkkutyttö saa näköjään unta missä tahansa.

Scizor ei ollut huomaavinaankaan Lokin rääkymistä ja viittoi maahan, missä muu porukka oli ehtinyt Gretan luo, syöksyen sitten alas muiden mukaan.

Alisa tyytyi kohauttamaan kulmiaan, mutta Kida tökkäsi Gretaa närkästyneenä jalallaan.
- Mitä sä täällä keskellä päivää torkut? Ylös ulos ja treenaamaan jos meinaat ikinä voittaa salia. Mäki voitin just ottelun, ja se on Camon ansiota~

Kida liversi ja rutisti taas retiisiä, joka ei näyttänyt reagoivan mitenkään.

Greta vilkaisi herätessään äkäisenä Kidaa. Taas tuon piti tulla häiritsemään.

- Ai viimein huolit sen tiimiisi,
Greta sanoi noustessaan kompuroiden ylös. Tyttö puisteli polviaan ja asetti hattua paremmin päähänsä. Tytön hapan ilme kirkastui kun hän huomasi, ettei Kida ollut ainoa tulija.

- Ootte jo varmaan ehtinyt otella?
Greta kysyi Renolta, joka nyökkäsi.

- Sääli. Mitäs on ohjelmassa?
Greta kysyi ja venytteli käsivarsiaan.
Cole raotti silmiään metelin voimistuessa ja kellahti jaloilleen. Se ravisteli myös Freijan hereille. Loki syöksyi myös torpedona taivaalta, mutta hidasti lähempänä maata ja laskeutui lopulta siististi Gretan päälaelle.

- Pitihän se testata, ei mun tiimiin mikä tahansa pöpipää niin vaan pääse,
Kida selitti ylpeänä.

- Ajattelin että kokattaisiin tänään yhdessä nuotion ääressä,
Alisa sanoi.

- Kävin aiemmin kalassa ja saalista tuli enemmän kuin tarpeeksi.
Kida näytti hämmentyneeltä.

- Siis kalastit itse? Murhasit jotain vesipokémoneja? Hyiii... Mikset vaan mee kauppaan ja osta kalapuikkoja?

Alisa pyöräytti silmiään.
- Samaa tavaraa nekin on, ei niitä tehtaalla muovata tyhjästä. Onpahan tuoreempaa itse pyydettynä. Seakingfileitä suoraan metsälammesta. Sekaan vaikka uusia perunoita ja tuoreita kasviksia.

Kida näytti huonovointiselta, muttei kommentoinut sen enempää, vaan tyytyi pilkallisesti matkimaan äänettömästi Alisan selitystä tämän selän takana. Ei näille hipeille hyödyttänyt puhua hienoista ravintoloista. He istuisivat vaikka mutalammikossa syömässä kiviä jos hän ei välillä löisi jarruja pohjaan.

Greta kuunteli Alisan idean tarkkaavaisesti.

- Kuulostaa hyvältä,
Tyttö sanoi hymyillen ja pyöräytti myös silmiään Kidan puheille ja toivoi että tämä pilaili kalapuikoista. Reno vain tallusti hiljaa muiden mukana ja mietti jotain. Sali olisi mukava saada lähiaikoina pois alta, sitäpaitsi tämä sali tulisi olemaan hänen suosikkinsa tähän asti.

Cole tallusti verkkaisesti Freijan kanssa joukon hännillä. Sekin kaipasi taas ottelemista vaikka olikin eilen ottanut takkiinsa aika rytinällä.

Leiriin oli jonkin verran matkaa ja Kida valitti koko ajan pöpelikössä rämpimisestä. Lopulta saavuttiin suojaisalle metsäaukiolle, jonne läheisen puron solina kuului. Alisan aiemmin käyttämä nuotio oli yhä pystyssä, mutta kaipasi lisää puuta. Aivan sen yläpuolella kohosi se suuri ja vanha tammi, jossa Alisa oli viettänyt yönsä. Osa tytön tavaroista roikkui yhä oksalla noin kymmenen metrin korkeudessa.

Alisa kutsui Magmarin pallostaan ja pisti tämän sytyttämään nuotion. Pokémon puhalsi laiskasti liekit juuri kasattuun kokkoon ja lysähti sitten nuotion ääreen makaamaan, kun muut aloittivat ruuanlaiton.

Kida seurasi muiden touhuja ja värisi sitten dramaattisesti.
- Kylläpä on kylmä. Voi kun joku lämmittäisi...
Kida huokaisi ja katsoi vaivihkaa Renon suuntaan. Alisa selitti tälle parhaillaan jotakin. Kuului kova lehahdus kun jättikokoinen Bodo laskeutui aivan Kidan viereen ja kietoi suuret siipensä tytön ympärille. Kida ärähti turhautuneena, mutta nojatui sitten mököttäen pöllön lämpimään sulkapeitteeseen.

Reno oli päästänyt myös otuksensa ulos palloistaan, vain Chi nukkui pallossaan rankan ottelun jäljiltä. Poika itse oli istunut maahan tutkimaan muistikirjaansa, eikä noteerannut ollenkaan Kidan silmäilyä.

Meganium astui ryteiköstä raahaten suurta tukkia vine whipin avulla ja houndour kantoi pitkää keppiä suussaan josta saataisiin hyvät grillitikut. Myös Freija ja Cole olivat osallistunut risujen etsintään, siinä missä Freija kantoi risukimppua, tuli Cole pitkän ja painavan oksan kanssa perästä. Pokémonit halusivat auttaa nuotiopuun hankkimisessa. Golbat roikkui pää alaspäin tammen oksasta ja Loki oli siirtynyt lähemmäs tulta lämmittleemään.

Greta oli riisunut takkinsa ja hattunsa ja kääri hihojaan kysyen Alisalta voisiko auttaa jossain.

Scizor pilkkoi lisää oksia nuotioon ja piti samalla silmällä ympäristön tapahtumia. Se toimi Alisan vahtikoirana eikä rentoutunut juuri koskaan.

Alisa oli jo asetellut kalat leveälle paistinpannulle, joka roikkui telineessä nuotion yläpuolella. Alisalla näytti olevan kovin vähän kantamista, mutta silti tytöllä oli mukanaan kaikki tarvittava. Paljon leirielämää kokenut tyttö oli tottunut metsässä kokkaamiseen, toisin kuin Kida, joka näytti edelleen hapanta naamaa katsellessaan Gretan ja Alisan touhuja.

- Toki, voit vaikka huolehtia maustamisesta ja perunoista sillä välin kun käyn hakemassa meille juotavaa,
Alisa sanoi ja katosi metsään.

Kida ujuttautui lähemmäs Renoa, vilkaisten muistikirjaa tämän olan yli.
- Mitäs sulla siinä on? Otteluvinkkejä vai?
Kidan silmissä pilkahti ahneus. Jos vaikka saisi hyödyllistä tietoa irti...

Hetken kuluttua Alisa tuli takaisin mukanaan kirkasta lähdevettä ja hedelmistä puristettua mehua.

- Meinaatteko mennä salille?
Alisa kysyi sekoitellessaan jälleen marjoista, puiden lehdistä ja ties mistä löytämästään annoksia pokémoneille.

- Menisin jos nää ei säätäis koko ajan jotain muuta,
Kida valitti pysytellen edelleen Renon lähellä.

- Eihän se estä sinua menemästä,
Alisa naurahti. Kida pysyi vaiti.

- Kävin sen salin jo. Kummitustyypit osaavat toki olla hankalia,
Alisa sanoi ja loi silmäyksen Renoon.
- Mutta kovin kovatasoinen hän ei ole, pärjäätte kyllä kun osaatte varautua.

Reno säpsähti ja vilkaisi olan yli kuikkivaa Kidaa

- Jotain yleisiä havaintoja pokémoneista ja niin edelleen,
Poika sanoi ja läiskäytti kirjan kiinni. Siinä samassa Chi ilmestyi pallosta ja tuijotti Kidaa myrkyllisesti. Se veti Renoa hihasta, jotta tämä siirtyisi kauemmas tuosta ärsyttävästä eukosta. Poika teki työtä pyydettyä ja siirtyi hieman kauemmas, muutenkin poika halusi selata kirjastaan rauhassa. Chi näytti tyytyväiseltä ja se irvisti vaivihkaa Kidalle. Pian se äkkäsi Scizorin ja gengar leijui ötökän luo, se tervehti otusta ystävällisesti. Chi kantoi harvoin kaunaa muille pokémoneille, mutta kouluttajastaan se oli ehdottoman mustasukkainen.

Greta kuori perunoita ja leikkasi niitä linkkuveitsellä pienemmiksi lohkoiksi. Sitten hän heitti niitä johonkin astiaan maustumaan. Myös kaloille hän ripotteli hieman suolaa ja pippuria. Kidan ja Alisan keskustelua hän kuunteli vaitonaisena. Hän ei jaksanut ajatella saleja juuri ollenkaan. Äkkiä tyttö äkkäsi erään asian.

- Anteeksi, käyn etsimässä Noan, tuun sitte takasin,
Hän sanoi ja nousi ylös. Perunat olivat kypsennystä vaille valmiit, joten se homma ei kesken jäisi. Greta ehti kuulla vielä salikeskustelun lopun ennekuin katosi pusikkoon. Cole juoksi äkkiä tytön perään mutta Freija ja Loki jäivät nuotiolle.

Reno nousi ajatuksistaan kuullessaan maininnan kummituspokémoneista.

- Ne osaavat olla ilkikurisia, mutta ovat kuitenkin luotettavia,
Poika sanoi ja katsoi lämpimästi Chitä, joka yritti tehdä tuttavuutta Alisan Scizorin kanssa.

Kida näytti hapanta naamaa Renon läväytettyä kirjan kiinni hänen nenän edestään ja vastasi taas lapsellisesti Gengarin irvistykseen.

Alisa nyökkäsi tyynesti Gretan sanoille, kun taas Kida naurahti pilkallisesti.
- Se unohti sen karppinsa! Siitä jo näkee miten hyödytön se on. Oisit heittäny sen pannulle,
Kida sanoi Alisalle, joka jätti taas vastaamatta.

Scozir käännähti katsomaan Chitä ja tervehti takaisin heilauttaen yhtä valtavaa saksikättä. Hoidosta huolimatta Scizorin rintaa halkoi tumma viiru, jonka oli todennäköisesti jättänyt Gengarin viimeinen Payback. Se ei pokémonia näyttänyt kuitenkaan haittaavan. Sekä Alisalla että hänen pokémoneillaan näytti olevan hyvin kepeä suhtautuminen kaikenlaisiin arpiin. Nehän kertoivat vain kokemuksesta. Ulkonäköseikoista ei tarvinnut huolehtia turhia.

Alisa katsahti kaksikkoon ja hymähti. Scizor luotti harvoin vieraisiin, mutta ottelu Chin kanssa oli näemmä vakuuttanut sen.

Chi hymyili iloisesti sirkalle ja leijui ympäriinsä leikkisästi. Chi saattoi olla diiva, mutta se piti muiden pokémonien kanssa telmimisestä, mutta edelleen se oli gengarmaisesti hyvin ilkikurinen ja välillä todella itsepäinen kuningatar.

Reno seurasi hymyillen pokémoninsa touhuja. Kidaa poika katsoi hieman nyrpeästi. Sinällään ei ollut pojan asia mitä toinen suustaan laukoi, mutta silti toisten pokémoneista roskan puhuminen oli melko tylsää kuultavaa.

- Vesi on magikarpille paras ympäristö, ihan fiksua antaa sen uida. Nytkin se joutuisi vain olemaan ahtaassa pallossa,
Poika sanoi pitäen katseen kiinni kirjasessaan.

Alisa laittoi perunat valmiiksi ja kattasi kertakäyttöastiat porukalle. Ruoka höyrysi viilenevässä ilmassa ja tuoksu saattaisi hyvinkin houkutella paikalle pokémoneja, mutta olivathan he hyvin valmistautuneita.

Scizor katsoi Gengaria leikkisä pilke silmäkulmassaan. Jopa yleensä niin vakava ja varautunut panssariötökkä osasi toisinaan heittäytyä, varsinkin noin rankan ottelun jälkeen. Se tökkäisi Gengaria leikkisästi ja rynnisti sitten siivet pöristen pakoon kuin hippaa leikkien.

Gengar katsoi ensin hölmistyneenä sirkan perään, mutta virnisti sitten ja katosi näkyvistä. Se pomppi varjosta varjoon ja hyppi pian sirkan yläpuolella.

”Gengaaar~” se huudahti ja hypähti Scizorin eteen, tökäten sitä rintakehään ja hyppeli sitten tiehensä.

Gret oli saapunut järven rantaan ja huhuili magikarppiaan. Pain valtava otus pulpahti pintaan kuin ongenkoho ja availi suutaan ”maaa...” se äänteli ja katsoi Gretaa. Tyttö kurottutui silittämään pokémonia.

-----------------------------

- No niin, aika mennä palloon Noa,

Tyttö sanoi ja kaivoi pallon taskustaan. Magikarp katosi sisään. Aktivoitu pallo ei mahtunut enää taskuun joten sitä piti kantaa kädessä. Greta oli päässyt lähes kaupunginpuoleiselle rannalle, kun puskista hyppäsi heinähattuinen poika ötökkähaavi käsissään.

- Ha! Sinullapa on pokémon mutta minulla ei! Eikkun ompas... Otellaan!

Poika huudahti ilman sen suurempia varoituksia ja heitti pallon matkaan. Pallosta ilmaantui pieni toukka.

”Caterrrpie~”
Toukka ääntelehti ja odotti vastustajaa. Greta mietti hetken pitäisikö hänen otella, toisaalta tuo otus vaikutti aika pateettiselta. Greta viskasi pallon veteen ja valtava magikarp pulpahti pinnalle.

Caterpien kouluttaja toljotti kalaa ja alkoi sitten nauraa.

- Et ole tosissasi? Kai sinä taulapää tajuat, että magikarp on kaikkein surkein pokémon? No ei sen väliä, caterpieni tekee otuksestasi muusia. Caterpie bug bite!

Caterpie hyökkäsi kohti Magikarppia olemattomat leuat valmiina. Greta hymähti, poika haukkui häntä tolloksi muttä lähetti, itse pokémoninsa suoraan magikarpin syliin. Caterpie olisi pelkkä onkimato vedessä.

- No niin Noa, veden alle ja Tackle!
Greta ei tiennyt mitä magikarp osasi, tuskin mitään, mutta taklauksen osasi jokainen pokémon. Noa painui veden alle ja caterpie lensi suoraan veteen jarrutteluista huolimatta. Se pulasi vedessä hätäisesti ja pyrki takaisin rantaan. Alta kuitenkin jysähti kun valtava magikarp iski koko painollaan sitä päin. Caterpie lensi kaaressa rannalle ja vikisi kiukkuisesti. Ötökkäheppu katsahti Gretaa epäuskoisena ja käski Caterpien vetää magikarpin ylös string shotilla. Magikarp lensi ilmaan järvestä, mutta jysähti epäonnisen toukkapokémonin päälle. Gretasta ottelu oli lähinnä koominen ja hän pyysi maalla vihaisesti maalla sätkivän kalan takaisin palloonsa.

- Voi Caterpie parkaa! Tuollainen kolossi pitäisi pistää lihoiksi!
Poika ulisi nostaessaan pökertynyttä matoaan maasta.

- Kälätyksesi muistuttaa ihan yhdestä hattarapäisestä tyypistä,
Greta sanoi kyllästyneenä ja kääntyi kannoillaan huiskauttaen kättään mennesään. Hän aikoi palata suorinta tietä leirille. Häneen kuitenkin törmäsi hyvin pukeutunut aurinkolasipäinen poika, jonka perässä kipitti vaaleanpunainen, hieman tähteä muistuttava pokémon.

- Varo vähän tuoretta salivoittajaa!
Poika kivahti ja laski aurinkolasejaan niin, että silmät näkyvät. Tämä silmäili Gretaa päästä varpaisiin ja hymähti sitten.

- Ehdotan hankkimaan uusia vaatteita ja lyhyt tukka sopis sulle paremmin. Mutta mun täytyy nyt mennä enkä ehdi jakelemaan enempää tyylivinkkejä, ta-taa.
Poika sanoi, korjasi lasejaan ja huiskautti kädellään arokantisti mennessään. Pojan perässä hyppinyt pokémon hymyili Gretalle iloisesti ja pomppi sitten keijumaisesti kouluttajansa perään. Greta sen sijaan polkaisi jalkaansa.

- Uskomatonta mikä tyyppi, ihme trendipelle,
Hän puhisi ja läksi taas marssimaan kohti leiriä.


// magikarp tasolle 16

Scizor rynnisti jälleen perään. Alisa seurasi tilannetta kiinnostuneena, mutta huomasi sitten paikalle saapuvan Gretan.

- Noniin, löysit Noan? Sitten vaan syömään,
Alisa sanoi vihelsi vielä pokémonitkin paikalle. Scizor malttoi lopettaa leikin, mutta äänteli vielä iloisesti Gengarille laskeutuessaan maahan oman ateriansa ääreen. Jokaiselle pokémontyypille oli omat suosikkiruokansa. Alisa lupasi kokata mullekin pokemoneille, jos ne vain haluaisivat, mättäen sitten ruokaa omalle lautaselleen ja istuen lämpimän nuotion ääreen.

Chi oli hieman apea leikin loppuessa, mutta painui sekin ruoka-apajille.

Greta nyökkäsi ja istahti nyreänä maahan lähelle nuotiota ja otti ruokaa. Cole nuuski Gretan sapuskaa nälkäisenä ja Loki tarkkaili myös tilannetta puunoksalta. Freija oli taas kasannut itselleen pinon kiviä ja rouskutti niitä hyvällä ruokahalulla. Renon houndour odotti ruokaa pojan vieressä makoillen ja meganium laidunsi kauempana nuotiosta. Golbat oli Chin tapaan lähtenyt etsimään ruokaa muualta

Alisa huokaisi, tuijottaen nuotiota ja nojaten puuhun.
- Käytte siis ihan järjestyksessä saleja?

Jopa Kida oli lopulta suostunut ottamaan ruokaa ja istui nyt paikalle raahatulla rungolla, varoen visusti sotkematta mekkoaan.
- Joo ja liigaan ollaa sit menos.

Alisa nyökkäsi miettelijäänä.
- Sittenhän meillä on sama matka.

Kida oli tukehtua ruokaansa, mutta päätti kerrankin olla kommentoimatta.

Greta pysyi vaiti saleista ja söi. Colelle ja Lokille hän oli koonnut myös omat lautaset, mutta silti ne jaksoivat kinata joistakin suupaloista.

Chi ilmestyi kylläisenä Renon viereen ja nojasi poikaan unisena. myös Golbat oli ilmestynyt takaisin puunoksalle roikkumaan ja oli käpertynyt siipiensä suojaan. Houndour mutusti ruokaa ja nautti tulen lämmöstä.

- Seuraavana taitaakin olla Olivine City, mun porukat asuu siinä matkan varrella,
Reno sanoi ja mietti jotain.

Scizor oli syötyään laskeutunut vaivihkaa Chin vierelle ja seurasi sekin keskustelua. Se oli paljon taistelutahtoisempi kuin Alisan muut tiimiläiset ja salit olivat sille iso juttu.

- Aijaa,
Alisa sanoi kiinnostuneena.

- Mun asuu Blackthronissa. Meil on siel iso kartano ja Rapidash-talli,
Kida selitti ylpeänä.

- Heimoni asuu tuon vuoren toisella puolella,
Alisa sanoi hieman vaivaantuneena ja osoitti päinvastaiseen suuntaan Olivinesta katsottuna. Kallio erottui juuri ja juuri horisontissa.

Greta pysyi edelleen hiljaa ja siirteli mietteliäänä ruokaa haarukalla. Tyttö ei edes huomannut kun Loki nappasi lopun kalan hänen lautaseltaan.

- Isä on tutkija ja on aika usein pois kotoa, siltä mä aikoinaan sain Chin tuliaiseksi Kanto alueelta,
Reno sanoi ja taputti vieressään torkkuvaa Gengaria.

- Lavender Townista?
Alisa kysyi kiinostuneena, heilauttaen heti auki sen paksun kirjan, jota hän oli illallakin lukenut.

- Sitä vaivasi kertoman mukaan levottomien sielujen aiheuttama kirous. Kaupungissa tapahtui kummia. Turistit kaikkosivat ja kaupunki köyhtyi, mutta nykyään menee kuulemma jo paremmin,
Alisa sanoi näyttäen kirjan kuvaa Pokémontornista. Kida katsoi hautakiviä värähtäen, mutta naurahti hermostuneesti.

- Kuka nyt mihinkää kirouksiin edes uskoo... Turhaa huuhaata koko henkihöpötys,
hattarapää selitti. Alisa vilkaisi tytöön, kääntäen samalla sivua.

- Itseasiassa uskotaan, että pokémonien henget säilyvät täällä aina ja lopulta ne jopa syntyvät uudelleen - myös ruuaksi joutuneet. Mistä luulet kummituspokémonien tulevan?
Alisa kysyi mystisesti.

- Pokémonit ovat paljon älykkäämpiä ja monimutkaisempia kuin alkuun uskoisi. Niiltä voi oppia paljon. Siksipä niitä täytyykin kohdella kunnioittavasti.

Renon silmissä pilkahti kummallisesti kun Lavender town mainittiin ja poika näytti hetken itsekin kummituspokémonilta nuotion heittäessä tummia varjoja tämän naamalle, vain fuksian väriset silmät tuikkivat kirkkaina. Sitten poika hymyili ja tuli lähemmäs tulen valoon.

- Isä ei koskaan sen pahemmin valottanut Chin kotipaikkaa, mutta veikkaisin että sieltä suunnalta. Olisi joskus mukava käydä sielläpäin,
Poika sanoi haaveilevasti. Gretaa myös hieman kylmäsi. Reno oli usein pelotellut häntä pienenä Lavender Townilla ynnä muilla kummitustarinoilla. Tyttö oli kuitenkin halukas kuulemaan lisää eri legendoista ja siirtyi myös lähemmäs nuotiota.

Alisa kohotti kulmiaan porukan siirtyessä lähemmäs, yllättyneenä siitä, että tairna kiinnosti muitakin. Hän yskäisi, kääntäen taas sivua kirjassa.

- Lavender Towniin itsessään liittyy tosiaan myyttejä vaikka muille jakaa. Ehkä kuuluisin niistä on tornia vainonnut Marowak, jonka Rakettiryhmä oli tappanut. Sen kohtalo oli harvinaisen julma, eikä se päässyt jatkamaan matkaansa ennen kuin muuan kouluttaja vapautti sen. Cubonen sanotaan kantavan murhatun äitinsä pääkalloa, minkä vuoksi pokémon symboloikin yleensä yksinäisyyttä.

Kida tuijotti tulta inhoten ja antoi Bodon kiertää taas siipensä ympärilleen, pysyen nyt kaukana Renosta. Täytyi olla hullu pitääkseen moisista tarinoista.

- Kaupunkiin liittyy myös eräs vanha sävel, jota pidettiin ennen kirottuna. Nykyään sen uskotaan kuvastavan eksyneiden sielujen matkaa ja sitä rauhaa, jonka ne lopulta saavuttavat,
Alisa sanoi ja kiinnitti sitten huomionsa haparoivalla käsialalla piirrettyihin nuotteihin sivun alalaidassa. Hän kaivoi laukustaan pienen puuhuilun, puhalsi sen puhtaaksi ja soitti näytteen kappaleesta.

https://www.youtube.com/watch?v=Xrog5xkKc6g

Renolle tarina ei ollut uusi, mutta se oli hauska kuulla toisinaan uudestaan. Chi heräsi Alisan soittoon, ja näytti musiikin keston ajan melko haikealta. Kappaleen loputtua se nojasi taas tiukasti Renoon, joka aisti pokemoninsa mielentilan ja silitti gengaria rauhallisesti.

Myös Greta oli sulkenut silmänsä kappaleen ajaksi. Sitten hän vilkaisi Alisan opusta kiinnostuneena.

Alisa huomasi Gretan katseen ja ojensi kirjan tämän syliin.
- Kirjaan on koottu satoja pokémontarinoita kaikkialta maailmasta. Meidän kielellemme se on käännetty joskus kauan sitten, kokonaan käsin kirjoitettuna. Valitettavasti olen niitä harvoja, jotka sitä osaavat enää lukea,
Alisa huokaisi. Sivut olivat täynnä koukeroisia kirjaimia, jotka muistuttivat etäisesti Unowneja. Lähes jokaiseen tarinaan oli liitetty myös kuvia.

Kida haukotteli. Kirjat ja tarinat eivät kiinnostaneet häntä pätkääkään. Sen sijaan tyttö kaipasi jo otteluita.